Kiitos kommentistasi Avaruuspiraatti! <3 Otin tavoitteeksi viimeistellä kesken jääneitä jutskia ja tämä oli ensimmäisenä listalla niin nyt pitkän pitkän tauon jälkeen tässä tulee viimeiset osat!
KOLME
Kävi ilmi, että Sethillä oli luontainen taito vakuuttaa muut viattomuudestaan. Poika oli vasta seitsemäntoista - kaksi vuotta Josephia nuorempi - ja onnistui aina näyttämään pieneltä ja suloiselta, kun sitä tarvittiin. Seth saattoi pysäyttää postivaunut saadakseen apua irronneen kärrynrenkaan kanssa ja sitten Joseph olikin jo ottanut tilanteen haltuun ja kyydissä istuneet joutuneet luovuttamaan omaisuutensa heille.
Seth ei pahastunut Josephin keinoista hankkia rahaa. Kulki vain hiljaisena mukana ja teki niin kuin käskettiin. Poika lähetti äidilleen rahaa jokaisesta ryöstöstä. Se oli aika suloista, mutta Joseph ei ikinä kertoisi sitä Sethille. Taivas oli sininen, kun he ratsastivat kohti seuraavaa kaupunkia. Seth oli hiljaa ja Joseph tutkaili maastoa alituisen valppaana.
Taivaanrannassa nousi kaupunki, jossa he vietttäisivät yönsä ja suunnittelisivat seuraavaa keikkaa. Joseph oli pysynyt liikkeessä siitä asti, kun hänestä oli tullut William, eivätkä he nytkään viihtyisi kaupungissa pitkään. Joseph oli aina pitänyt ratsastamisesta, mutta nyt useamman ratsastuspäivän ja preerialla nukutun yön jälkeen olisi mukavaa päästä oikeaan sänkyyn.
NELJÄ
“Aiotko sinä lähteä vielä jonnekin?” Seth kysyi sängyltä. Hänellä oli saappaat edelleen jalassa. He olivat vasta hetkeä aikaisemmin palanneet syömästä omaan huoneeseensa. Joseph seisoi huoneen ovella, käsi ovenkahvalla. Hän oli ajatellut menevänsä alakertaan ottamaan vielä yhdet juomat ja pelaamaan pari erää korttia.
“Ei minun ole pakko”, Joseph sanoi kuitenkin ja perääntyi ovelta.
“Mene vain”, Seth sanoi. “Älä anna minun hidastella sinua.” Seth hymyili hieman ja alkoi riisua saappaitaan.
“Kai minä sitten”, Joseph sanoi ja varmisti rahapussin olevan edelleen paikoillaan.
“Käyttäydy”, Seth huikkasi vielä toisen perään, kun Joseph oli jo sulkemassa ovea. Tietenkin Joseph käyttäytyisi. Ei hän halunnut herättää huomiota tällaisessa paikassa, varsinkin, kun kaupungissa puhuttiin jo lisääntyneestä postivaunujen ryöstelystä. Vielä missään ei ollut heidän kuviaan, mutta pian niitäkin ilmestyisi. Vaikka etsintäkuulutuksien kuvat olivat aina jotenkin pielessä, oli parempi vaihtaa maisemaa, ennen kuin joku tajusi yhdennäköisyyden.
Joseph hyräili matkalla kohti saluunan alakertaa, mutta pysähtyi keskelle rappusia nähdessään tutun naisen nojailevan tiskiin.
VIISI
Vera Fields oli varsin hyvännäköinen nainen. Ja huijari. Joseph oli tuntenut naisen jo silloin kun oli vielä ollut William ja kun Phoebe Ann oli vielä ollut hänen äitinsä. Vera ja Phoebe olivat tehneet monia keikkoja yhdessä, sillä kuka osasi epäillä kahta naista? Vera oli kuitenkin kadonnut muutamaa kuukautta, ennen kuin Phoebe Ann oli jäänyt kiinni, eikä Joseph ollut nähnyt häntä sen jälkeen.
Joseph veti syvään henkeä ja käveli salin poikki tiskille. Vera vilkaisi häntä, ennen kuin otti hörpyn juomastaan. Joseph tilasi itselleen viskin ja hetken he seisoivat hiljaa vierekkäin.
“William”, Vera Fields sanoi sitten. “Pitkästä aikaa.”
“Joseph”, Joseph korjasi.
“Joseph”, Vera toisti hitaasti. “Nätti nimi.” Josephin mielestä hänen nimensä ei ollut nätti, vaan ennemminkin miehekäs, mutta hän puristi huulensa yhteen.
“Mitä sinä täällä?” Joseph kysyi ja siemaisi viskistään. Se oli vahvempaa kuin mitä hän oli odottanut ja hän vastusti halua yskiä.
“Tarvitsen rahaa junalippuun ja kaupunkiin on tulossa timantteja”, Vera jutteli. Joseph nyökkäsi hitaasti.
“Pitäisikö minun uskoa, että on sattumaa, että me olemme samassa saluunassa tässä kaupungissa keskellä ei mitään?” Joseph kysyi sitten.
“Sattumaa tai hyvää tuuria”, Vera vastasi.
“Jahas”, Joseph sanoi. “Sinä tarvitset siis apua niiden timanttien kanssa.”
“Se ei ole yhden naisen homma”, Vera vastasi pienen tauon jälkeen.
KUUSI
Joseph johdatti Veran yläkertaan. Seth hätkähti hieman vierasta, mutta Joseph esitteli heidät toisilleen ja kertoi timanteista. Lopun iltaa he puhuivat keikasta, jonka oli määrä tapahtua heti seuraavana päivänä. Vera oli suunnitellut kaiken valmiiksi. Puolenyön jälkeen Vera poistui omaan huoneeseensa ja Joseph ja Seth kävivät maaten. Joseph ajatteli timantteja ja Seth äitiään.
Seuraavana aamuna he väijyivät vaunuja preerialla niin kaukana kaupungista, että heitä ei voinut mitenkään nähdä. Seth kyykki kiven takana ja Vera ja Joseph makoilivat heinikossa.
“Oletko sinä ihan varma tästä?” Joseph kysyi hiljaa. Vera nyökkäsi. Tuuli ravisteli heinikkoa.
“Tuolta ne tulevat!” Seth kuiskasi innostuneena. Joseph ei uskaltanut nostaa päätään heinikosta, että olisi nähnyt vaunut. Hän luotti Sethin sanaan.
“Valmiina?” Vera kysyi ja kiskoi huivin kasvojensa eteen. Joseph ei vastannut, veti vain oman huivinsa kasvoille. Odotus ei ollut pitkä. Pian Seth antoi heille merkin ja he hyppäsivät tielle, huusivat ja osoittelivat aseilla. Joseph tunsi syvää tyydytystä, kun vaunujen kuljettajat laskeutuivat rattailta antautuneina ja kävivät maahan makaamaan. Onnistuneesta ryöstöstä syntyvä hyvä olo alkoi vallata hänen kehoaan.
Seth oli sillä välin kiertänyt vaunut ja avannut takaoven.
“Hei, Joseph”, poika kutsui ja Joseph hätkähti. Sethin ääni ei luvannut hyvää. “Meillä on ongelma.” Joseph riensi Sethin luokse jättäen Veran vahtimaan panttivankeja.
Vaunut olivat tyhjät.
SEITSEMÄN
He nousivat junaan vielä samana iltana. Oli ollut jo aikakin vaihtaa maisemaa. He olivat tehneet ryöstöjä liian pitkään samalla alueella. Oli ollut suorastaan ihme, etteivät he vielä olleet jääneet kiinni. Seth nukkui penkillä hänen vieressään ja juna tärisi kun he matkustivat kohti länttä. Joseph saattoi nähdä omat kapeat kasvonsa heijastuksena junan ikkunoista. Hän siveli sileää leukaansa. Ehkä hänen pitäisi kasvattaa parta. Se saisi hänet ainakin näyttämään erilaiselta.
Aamulla he nousivat junasta kaukana sieltä, missä he olivat edellisenä iltana olleet. He kulkivat suoraan kaupungin poikki lähimpään tavernaan ja istuivat tiskille. Vaikka aurinko oli vasta noussut Joseph tilasi heille molemmille lasit viskiä. Kaksi nuorta naista vilkuili heitä ja kikatteli viuhkojensa suojassa. Junassa nukutun yönkin jälkeen he näyttivät ilmeisesti komeilta. Joseph kääntyi naisten puoleen ja virnisti.
“Minä olen Harry”, Joseph esitteli itsensä. “Ja tässä on minun hyvä ystäväni Kenneth.” Seth hymyili ja kohotti hieman lasiaan. Sitten hän vilkaisi vieressä istuvaa ystäväänsä.
Uudelle elämälle.
