Ikäraja: K-11
Genre: draama, angst, h/c, slice-of-life
Haasteet: Ficlet300, One True Something 20 #2, Yhtyeen tuotanto II (Rise Against - Voices Off Camera)
A/N: Tästä tuli ehkä suunniteltuakin angstisempi pätkä. En oikein tiedä mitä sanoisin, mutta olen kovin hermostunut tämän julkaisemisesta, sillä kirjoittamisessa on taas ollut mukavasti taukoa.
Pidemmittä puheitta siis, olkaa hyvä.
Elias270 sanaaBullet for My Valentine pauhaa Eliaksen kuulokkeista hänen maatessaan sängyllä selällään. Elias on sulkenut silmänsä ja koettaa keskittyä musiikkiin sen läpi kaikuvan riitelyn sijaan. Hän klikkaa äänenvoimakkuutta yhden pykälän ylemmäs hukuttaen asunnon muut äänet lähes täysin. Lähes.
Voimakas kolahdus seinän toiselta puolelta saa Eliaksen avaamaan silmänsä. Toinen kolahdus. Jaksamatta edes huokaista Elias nousee istumaan sängyn laidalle. Kolmas kolahdus. Tottuneena hän nappaa sängyn alta puoliksi pakatun repun. Heitettyään puhtaan vaatekerran reppuun Elias sulkee sen ja nakkaa repun selkäänsä.
Neljäs kolahdus ja kimakka naisääni, joka ylittää Matthew Tuckin äänen Eliaksen korvissa. Viimein pidätelty henkäys karkaa hänen keuhkoistaan huokauksena. Kädet käyvät läpi taskut, varmistavat kaiken oleellisen olevan mukana ennen kuin Elias viimein ottaa toisen kuulokkeen korvaltaan. Kuunnellen vanhempiensa riitelyä hän avaa huoneensa oven.
Eteisessä Elias kumartuu ottamaan kenkänsä lattialta ja jatkaa kävelyään pysähtymättä aina asunnon ovelle ja rappukäytävään asti. Vasta alaovella hän vetää kulahtaneet tennarit jalkoihinsa. Kävelymatka syksyisen kipakassa yössä ei ole pitkä, mutta perille päästyään Elias miettii olisiko takin ottaminen todella hidastanut hänen lähtöään liikaa.
Sandra on odottamassa rivitaloasunnon pihalla trenssitakki vedettynä yöpaidan päälle. Tuskin Elias ehtii kosketusetäisyydelle kun Sandra jo nostaa kätensä hänen niskaansa ja varastaa suudelman. Sandra ei ikinä kysellyt lupaa, se ei sopinut hänen luonteeseensa. Suudelma jättää Eliaksen huulille häivähdyksen tupakansavua ja mentolia.
Sandra ei kysele, hänen ei tarvitse sillä tämä keskustelu on käyty enemmän kuin kerran. Hän vain hylkää takkinsa eteisen lattialle ja työntää Eliaksen sohvalle. Sandra käpertyy Eliaksen kainaloon, eikä kumpikaan sano sanaakaan.
Aamulla Sandra herää tyhjään asuntoon, hiljaisuus kumisee kilpaa hänen pettymyksensä kanssa. Ehkä hän vielä oppisi olemaan pyytämättä Eliasta jäämään, sillä toinen ei ikinä jäänyt. Sandra on vain lyhyt pysähdys liian tutuksi tulleen pakomatkan varrella.