Author: Dulz
Ikäraja: S
Fandom: Varjojen kaupungit
Disclaimer: Tästä parituksesta kunnia Cassandra Claren. Tällä kertaa en saa kunniaa edes siitä luovasta ajattelusta.Pairing: Magnus Bane/Alec Lightwood
Genre: mystiikka, romance, tunnelmointidrama
Summary: Viinilasi, likaisen joen pinta, toisen vuosituhannen valot.Haasteisiin: Shuffle V, Teelusikan tunneskaala, Perspektiiviä parittamiseen #2 - Canon, Kirjoita ja julkaise jotainA/N: Antakaa anteeksi edes Shufflen varjolla, se haaste ei sovi tapaani kirjoittaa, sillä yleensä pohdin jokaista sanaa ja kappaletta hartaudella.
Pointiton fiilistelyficlet hataroilla viittauksilla juoneen, ei sijoitu minkään canonin (kirja-, TVsarja-, leffa-) aikajanalle suoraan. Viistoaa ja ammentaa jokaisesta canonista. Osat eivät aikajärjestyksessä.
Otsikko ja sanat sen alla Apulannan biisistä
Valot pimeyksien reunoilla.
Kiitos lukijoille.
Kaikki päättämättömyys
Älä usko lauluihin; ne tekee susta haaveilijan
Danny Elfman – Victor's Piano SoloLäpikuultavat silkkiverhot loivat lähes eteerisen tunnelman loft-asunnon ikkunoista avautuvalle tummalle joelle.
Sohvapöydän laitaa pyyhkäisi kevyt lieve, käsi lipesi. Alec sihahti harmistuneesti, ei varjometsästäjä taipunut tavallisesti käsittelemään veitsiä huolimattomasti.
Apulanta – Valot pimeyksien reunoillaMagnus Bane, velho. Magnus Bane, Brooklynin sitoutumaton, puolueeton alamaailman kuningas.
Magnus Bane. Valtaa, voimaa ja loistoa. Antiikin arvoisia juonitteluja, vuosisadan, toisen takaisia vallankaappauksia, kapinoita.
Magnus Bane, tässä hän seisoi. Viinilasia pehmeästi hypisteli, tutkiskeli joen pinnassa läikehtivissä toisen vuosituhannen valoissa itseään ja punnitsi haaveilun mahdollisesti tuottamaa tuskaa kupiksi käännetyssä kädessään.
P!nk – Blow Me (One Last Kiss)Viisauden vei vain villi vaisto, itse luonto, ja kun se sen vei, se vei sen tyylillä, se vei sen kiihkoisella voimalla, vei taistoon, vietti uskomaan peliin kaiken.
Sykkivät valot. Mahtava basso, navan alta kiskova. Keinuvat lanteet, letkeät lanteet, keinuvat kädet, letkeät kädet. Alec, Magnus… Magnus liukui pysähdyksiin suu aistillisesti raollaan toljottavan nuorukaisen eteen.
”Luulenpa, että tässä on ollut tarpeeksi, Alexander. Olen saanut… päätökseni tehtyä.”
”Ai… van?” Alecin nuoret huulet hamusivat tyhjää kysyen
Mitä sitten, mitä nyt, mitä se muuttaa?Coheed And Cambria – No World For TomorrowAlec antoi sormien tarttua vuotavaan käteensä, vaan veitsen hän sujautti mutkatta koteloonsa. Yö oli intiimi, hiljainen. Magnusin sormet hyväilivät hänen kehonsa mukautuvaiseksi, houkuttivat, vikittivät vastaanottavaan syliin.
Joki, aika virtasi.
Toisen vuosituhannen valoilla likaisen joen pinta leikki.
Magnus Bane punnitsi haaveita kädessään, enkelinverta. Voimaa ja tunteita.