Kotivoitto | S | Janne/Roope | Fluffy

[Dokumentti]

Nimi - Kotivoitto
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - puhpallura
Ikäraja - S
Genre -  fluffy
Paritus - Janne/Roope
Haasteet - One True Something 2 - One True Genre- Slash, Otsikoinnin iloja - yksisanainen otsikko, Kasvata puu-haaste - raapale.

A/N - Näistä pojista löytyy jo ennestään teksti 8 134km (Helsingistä Salt Lake Cityyn ja takaisin) (S). Otsikko tulee jääkiekko termistä, kun voitetaan kotihallissa. On vierasvoittoja ja sitten kotivoittoja.

Kotivoitto

Ensimmäisenä, unen haihtuessa hiljalleen, Roope tiedosti lähes pakahduttavan onnen tunteen, hän ei heti keksinyt sen aiheuttajaa. Kevään viimeisessä pelissä kiekosta osumaa saanut nilkka oli jäykkä, etenkin aamuisin. Varovasti Roope venytti sitä hieman, osuen samalla jonkun karhean karvoituksen peittämään sääreen. Humahtava tunne vatsanpohjassa sai aikaan hymyn, unisuus hävisi mielestä nopeasti. Roope räpytteli silmänsä auki kohdaten tutun vaalean katon. Pitkän kauden jälkeen hän vihdoin oli taas täällä.
Helsinki, Janne, Töölö, koti.

Janne nukkui kyljellään kasvot Roopeen päin käsi leväten heidän välissään. Vielä heidän nukahtaessaan käsi oli ollut kietoutuneena Roopen vyötärölle. Roope tutki Jannen rauhallisia kasvoja, joita oli saanut kauden aikana katsella tietokoneen, puhelimen ja tabletin ruudun läpi satoja kertoja, muttei koskettaa kuin muutaman satunnaisen viikon ajan. Hän mietti, miten he oikein olivat selvinneet lähes koko kauden erossa toisistaan. Välimatka oli aiheuttanut raastavaa ikävää ja yksinäisyyden tunnetta, mutta Jannen vuoksi Roope oli valmis kestämään senkin. Janne oli Roopen lopullinen voitto, minkä vuoksi hän teki kaikkensa. Hän oli joutunut viisi vuotta sitten käymään pitkän taistelun saadakseen miehen itselleen, eikä aikonut luovuttaa nyt.

Jannen vaaleat hiukset olivat valahtaneet silmille ja lähes loistivat tummansinisissä lakanoissa. Vaalea parransänki puski jo pienesti poskista ja leuasta, tuoden kasvoille miehekkyyttä. Roope nosti kätensä poskelle ja karheus tuntui vain miellyttävältä sormia vasten, vihdoinkin hän oli tarpeeksi lähellä koskeakseen. Jannen kulmakarvat rypistyivät unen häiriytyessä, mutta jo ennen kuin mustikansiniset silmät avautuivat, kapeille huulille piirtyi hymy. Roope vastasi hymyyn ja pitkään he vain katselivat toisiaan. Jannen sormet löysivät Roopen omat yhteisen peiton alta. Sanoja ei tarvittu, katsekontakti, poskea silittävät sormet, käsi kädessä, peukalo hivelemässä rystysiä, se oli kaikki mitä he tarvitsivat. Kauden aikana oli vaihdettu kymmeniä tuhansia sanoja, kosketuksia oli ollut aivan liian vähän.

Huulet huulilla, vartalo vasten vartaloa sai aikaan yhtä huumaannuttavan tunteen kuin viisi vuotta sitten ensimmäisen kerran. Jannen huokailut kaulaa vasten tuntuvat Roopesta sillä hetkellä suuremmalta voitolta kuin mikään muu.

[Hilla]

Suurin ja kaunein voitto. Ihana hetki, kiitos.

[Dokumentti]

Hilla - Kiitos kommentista! Jannen luokse pääseminen on Roopen suurin voitto.<3

[Parris]

Kommenttikampanjasta valloittavaa heinäkuista iltaa. :>

Voi että, mitä kertakaikkisen ihanaa aamuhömpöttelyä! Oon itse vasta hiljattain päässyt ymmärtämään mitä ihanuutta on päästä nukkumaan jonkun viereen, niin on jotenkin ihan käsittämättömän pakahduttavaa lukea tällaista hipsuttelua. Varmasti ottaa koville tuollainen, kun rakastaa jotakuta toista niin paljon eikä pääse fyysiseen läheisyyteen, niin haluaakin sitten ottaa kaiken irti. Pidän tässä myös valtavasti siitä, että Roopen kilpailuhenki nousee esiin ajatuksessa "voitosta"; Jannen persoonasta en ole vielä saanut oikein kiinni näiden parin lukemani tekstin pohjalta, mutta ehkä sekin vielä ilmenee jotenkin.

Tykkäsin tämän yksityiskohtaisuudesta - kun kyseessä oli raapalemittainen tilannekuva, karheat säärikarvat ja mustikansiniset silmät toimivat kivoina konkretisoijina. Toisaalta esimerkiksi juuri tuo mustikansinisyys oli vähän... höpsö?, koska se on aika epärealistinen. Ei sen värisiä silmiä oo kenelläkään, ja jos onkin niin miten juuri Jannella?!

Kaikkiaan siis pidin kyllä paljon tästä ja tämän tunnelmasta, samastumispintoja löytyi ja tälleen. Kiitokset <3

[Dokumentti]

Ronen - Jonkun vieressä nukkuminen on ihanaa!<3 Miehille on ollut vaikeaa olla erossa niin pitkään, mutta onneksi tämän jälkeen tiedossa on muutama kuukausi yhdessä oloa taas! Varmasti osaavat ottaa siitä ilon irti.
Roope tosiaan on tosi kilpailuhenkinen ja ajattelee monia asioita elämässään voittoina ja tappioina, muutenkin jääkiekon kautta, kun se on sille puolielämää.
Janneen ja sen luonteeseen päästään myöhemmin vielä paremmin pureutumaan, mutta miehien luonteissa on paljonkin eroja. Janne on paljon "herkempi" kuin Roope, eikä samanlaista luonteenlujuutta mieheltä löydy.
Mustikkasilmät, aivan. Se on itseasiassa vähän jäänyt tohon. Mulla on tuolla arkistossa yksi pätkä, johon tää liittyy, kun Roope vähän yhdistelee asioita mielessään, tässä se tosiaan kuulostaa kun Jannella olisi violetinsiniset silmät. Tummansiniset on ehkä oikeampi sana.

Kiitos kommentistasi ja toivottavasti viihdyt näiden miesten parissa jatkossakin!<3

[Sokerisiipi]

Vaihdokkaista tervehdys!

Todella lämmin ja hellyttävä aamuhöpöily tosiaan! Roopen kaipuu on saanut täyttymyksen, ja ei ole ihanampaa tunnetta kuin olla aivan kiinni toisessa pitkän ikävöinnin päätteeksi ^^ Minäkin pidin runsaasta kuvailusta ja yksityiskohdista. On jäykkää nilkkaa, jalkakarvoja ja miehistä parransänkeä. Aitoa ja arkista. Myös hirveän tärkeää tuo, että paikan lisäksi toinen ihminen on se koti. Etäsuhteen raastavuus kuvattiin myös hienosti, mutta sen parempi palkinto, kun viimein päästään taas saman katon alle! En tiedä lätkästä yhtikäs mitään, mutta tuo kotivoitto toimii hyvin otsikkona juurikin sen kaksoismerkityksen vuoksi Ihanaa, että Roope on noin päättäväinen siitä, että Jannehan pysyy hänen elämässään. Itsekin vähän tuhahtelin noille mustikansinisille silmille, mutta mitäpä yksi pieni epärealistinen yksityiskohta muuten realistisen tekstin lomassa. Joskus ei tarvitse sanoa mitään. Läsnäolo, kosketukset ja läheisyys ovat riittävästi. Kiitos tästä  

[Waulish]

Iltaa Kommenttikampanjasta!

Ensimmäinen ajatukseni oli, että onneksi luin nämä nappaamani Janne/Roopet näin päin! Aallonpohjalla oli niin synkkä lukukokemus, että oli mukavaa saada sen päätteeksi tällainen loppukevennys, varsinkin kun tässä sivutaan samoja koettelemuksia mutta jälkikäteen, uudesta perspektiivistä, kun ollaan jo voiton puolella yhden kauden osalta. Erityisen mukavaa on lukea Roopen näkökulmasta, koska siitä välittyy ihanasti se, miten paljon Janne Roopelle merkitsee. Roopellakaan ei ole ollut helppoa, mutta Janne on kuitenkin kaiken taistelemisen arvoinen.

Tekstistä välittyy raukeutta ja levollisuutta, sitä kun saa vain olla pitkän ja raskaan raatamisen jälkeen. Kaksin verroin paremmalta se varmasti tuntuu, kun saa vihdoin herätä oman rakkaan vierestä. Pidän kovasti tuosta, miten Roopen vatsassa humahtaa, kun nilkka osuu Jannen karvaiseen sääreen. Siitä jos mistä tajuaa, että nyt on asiat aika hyvin! Parransänkikin on ihana miehekäs yksityiskohta.

Pidän myös otsikosta. Tämä jos mikä on todellinen kotivoitto, ja varmaan myöskin ihan kotivoittojen kärkikastia Roopen lätkäuralla!

Helsinki, Janne, Töölö, koti.

Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan lempikohtani. Noihin neljään asiaan tiivistyy takuulla niin paljon hyvää!

Kiitoksia tästä hyvän mielen luettavasta! -Walle

[Vendela]

Awwwww ♥ ♥ ♥

Olen vähän tarkoituksella säästellyt näitä etten ahmisi kaikkea yhdessä päivässä, joten olipa ihanaa aloittaa aamu tämmöisellä suloisella ja pörröisellä tekstillä näistä kahdesta. Viime pätkät ovat olleet niin täynnä kaipuuta ja yksinäisyyttä että tämä tuli todella tarpeeseen

Tässä oli kivoja pieniä yksityiskohtia joista pidin kuten tuo Jannen sänki ja Roopen nilkkaan osunut kiekko. Kaikki nivoutui kuitenkin ihanaksi kokonaisuudeksi ja päällimäiseksi nousi juuri tuo kosketuksen merkitys. Myös se oli mukavaa, että tunnelma säilyi tämmöisenä raukeana eikä heti oltu repimässä housuja pois jalasta, senkin aika on kyllä varmasti ollut ja tulee vielä olemaan, mutta mahtavaa että nämä tyypit osaavat myös nauttia toisistaan ilman seksiä.

Tässä korostu jotenkin tosi kivasti se, ettei Roope aio luovuttaa Jannen suhteen. Muutenkin oli kiva, että tämä oli Roopen näkökulmasta sillä edelliset olivat niin paljon Jannea. Mutta tuo, että Roope on viisi vuotta sitten tehnyt töitä että on saanut Jannen itselleen, eikä ole valmis luopumaan siitä nyt oli suloista ja antaa toivoa, että ehkä näiden etäsuhde voi sittenkin kestää!

Vielä olisi yksi pätkä jäljellä, joten nähdään siellä

Vendela