Kirjoittaja Aihe: Pikkulusikka | S  (Luettu 1198 kertaa)

Uhkarohkea

  • piilossa
  • ***
  • Viestejä: 141
  • unelmoija
Pikkulusikka | S
« : 12.08.2018 18:36:51 »
Nimi: Pikkulusikka
Kirjoittaja: Uhkarohkea
Beta: -
Genre: tajunnanvirrahko draama
Ikäraja: S
Paritus: tulkinnanvarainen mä/sä

Pikkulusikka
300 sanaa
 
Pikkulusikka. Oma ja niin rakas.
(tai, ethän sä oma ole, vieläkään, et nyt tai koskaan)
 
Sua on tullut kaivattua niin paljon. Kiitos kun tulit takaisin.
Viimeksi kun nähtiin, painoin sut alleni. Silittelin maantienharmaita hiuksia. Pidin siinä. Tuossa hetkessä olit minun, et muuten.
 
Joistain asioista vaiettiin meidän välillä.
(muista puhuttiin avoimesti ja pitkään, sun kanssa oli hauska pohtia asioita, todella viihdyin seurassasi kun olit vielä paikalla, mun luona)
Tiesin kyllä sun arvanneen, kehen oikein olin ihastunut taas. Et selvästi halunnut käsitellä asiaa. Mäkään en tahtonut puhua siitä, kuinka ihastuttavana sua pidin. Enkä siitä, kuinka paljon halusinkaan sua (halu oli kyllä täysin normaalia, kun oltiin kahdestaan).
 
Tahdoin vain ottaa etäisyyttä, paeta. Mä en tahtonut meidän välille mitään todellista, vaikka halusinkin sut omakseni.
Joskus ihastuminen saa ymmärtämään monenlaista siitä, kuka oikein onkaan. No, mä kaipaan toista ihmistä, arjen jakajaa. Tahdon myös sitoutua, mutta se ei ole ikävä kyllä mahdollista. Ja oon kaiken aikaa halihyökkäyksen partaalla, ei se tosin sua taitaisi haitata.
 
Mutta noita piirteitä on vaan pakko hallita silloin kun sä todella olet vieressä. En tahdo satuttaa, hajottaa. Olethan sä tärkeä, vaikka saat tuntemaan niin monenlaista ja on usein tullut mietittyä, olisiko molemmille parempi, jos vain ottaisin ja lähtisin. Ei se vaan toimi niin, sun kanssa on paljon parempi olla kuin yksin. Ja kyllähän mä kaipaan hellyyttä enemmän kuin tahdon myöntää edes sulle.
 
Pikkulusikka. Tuuthan vielä viereen etkä enää lähde? Hellään halaukseen on niin hyvä nukahtaa ja herätä.
(mä välitän, vaikka muut ei tekisikään niin)
Tahdon sut syliin ja pidellä sua lähellä.
(vähän muutakin, mutta mulla ei ole tarvetta selittää sitä, tiedän että ymmärrät mitä ajan takaa)
 
Musta oot enemmän kuin tarpeeksi ja pidän sua loistavan ystävän arvossa.
(eikä enemmästä mitään tulisikaan, kyllähän me se ehdittiin puhua jo ennen)

Onneksi oot taas siinä, pikkulusikka. Syvä kiitos kaikesta. Saattaisin jopa sanoa rakastavani, jos uskaltaisin.
« Viimeksi muokattu: 10.07.2019 14:49:20 kirjoittanut Uhkarohkea »
[16:38] <@Odo> Uhis hanki samantien koko kerä punasta lankaa ja vedä se sellaseen solmuun et lopulta tajuat sen olevan yliarvostettua!



lasken päiviä järkevään hetkeen