Ficin nimi: Taivas on haalean violetti
Ikäraja: S
Varoitukset: -
Kirjoittaja: Lyra
Beta: Ronen
A/N: Kävin tänään treenien jälkeen uimassa. Tulin sieltä kotiin pyörällä. Kesä on aika ihana.
Taivas on haalean violetti
Kaarnalla on keltainen jopo. Sellainen keltainen niin kuin New Yorkin taksit ja syksyllä pidettävät sadetakit. Pyörä nojaa puuhun kallion vieressä. Kaarna istuu kalliolla ja katselee järvelle. Sen kasvot ovat pehmeät ja hiukset sotkussa. Järven pinta on tasainen. Tummat puut ja muutama punainen saunamökki heijastuvat siitä. Mä seison rannalla. Varpaat uppoavat edelleen lämpimään hiekkaan, kun kävelen kohti vettä. Aurinko on jo valunut puiden taakse, mutta kesäillat ovat valoisia. Vesi väreilee, kun varpaani koskettavat sitä.
Astelen syvemmälle viileään veteen. Kaarna istuu edelleen kalliolla ja hymyilee. Se on ottanut paitansa pois, vaikka ei aiokaan uida. Vilkaisen sitä, ihan nopeasti, mutta se huomaa ja hymyilee. Solahdan veteen ja hetken aikaa on vain mä ja vesi. Se myötäilee jokaista liikettäni ja valuu sormien välistä. Pienet aallot lähtevät musta kohti vastarantaa.
Nousen vedestä ja kietoudun pyyhkeeseen. Vettä tippuu hiekalle. Kaarna katselee kalliolta, kun kuivaan hiukseni ja nostan ne korkealle poninhännälle. Vedän shortsit jalkaan ja kaivan laukusta paitaa. Osa koivunlehdistä kellertää. Ne havisevat tuulen mukana. Hennot laineet lyövät hiekkaiseen rantaan. Työnnän pyyhkeen myttyyn laukkuun.
Kaarna kiipeää alas kalliolta ja ottaa laukun sanomatta sanaakaan. Se on pukenut paitansa takaisin päälle. Hetkeksi se laskee kätensä hartioilleni ja pyytää katsomaan rauhallista järveä. Sen sormet on lämpimät iholla, enkä voi keskittyä muuhun kuin siihen.
Istun jopon tarakalla, kun Kaarna ajaa meidät takaisin kaupunkiin. Taivas on haalean violetti. Puiden rajassa näkyy aavistus oranssia. Suojatiet ovat valkoisia viivoja mustassa asfaltissa. Kiedon käteni Kaarnan ympärille, kun me ajetaan alamäkeen. Laukku roikkuu Kaarnan olalla.
Sähkölinjat rajaavat taivasta mustina ja värikkäät Converset roikkuvat nauhoistaan niiden yli. Kaarna polkee lujempaa, mä pidän vain kiinni. Painan pääni vasten sen selkää. Ihan liian pian me ollaan taas kaupungissa, punaiset liikennevalot hohtavat hämärtyvää taivasta vasten.