Ficin nimi: Vaahteranlehtiä syysviimassa
Kirjoittaja: liljankukka
Oikolukija: Odo <3
Ikäraja: S
Genre: Romance, fluffy, het
Paritus: Siiri/Konsta
A/N: Pyysin inspisanoja (kiitos Lyra (keltainen, sadetakki, liekki), Auri (oranssi, kuuma, kaakao, vaahtera) ja Ronen (raidallinen, virkkuukoukku, folio, hypähdellä) + omat sanat: lehtikasa, syysviima, hiuskiekura, sade ja kaverin sanat: lämmin, tee, kaulahuivi, vaahterapuu) ja kysyin, että sopiiko tähän femme vai slash. Tähän kuulemma sopi het tai paritukseton niinniin tämä on tässä :—D Ja ööö tää on mun eka het koskaan joten joo heh :—————D Jajaja kiitos Odolle oikoluvusta :3 Suunnittelen tähän kyllä kolmatta osapuolta (Valtteri!!), koska en tykkää hetistä :—D
Vaahteranlehtiä syysviimassa
Jostain kumman syystä mä seisoin pihalla sateessa, vaikka olin vartti sitten sanonut, etten mene pihalle. Siirin suostuttelukyvyt oli hyvät, joskus liiankin hyvät. Siispä siinä mä siis seisoin meidän takapihalla, oranssi sadetakki päällä ja raidalliset kumisaappaat jalassa. Siirin punaiset hiukset liehui tuulessa kuin liekki ja sen siniset silmät sädehti kuin aurinko, se oli kaunis. Sillä oli keltainen sadetakki ja samanlaiset raidalliset kumpparit kun mulla.
”Tuu säkin Konsta!” Siiri huudahti. Se hypähteli suuressa lehtikasassa kaulahuivi heiluen.
Syysviima puhalsi ja viiden vaahterapuun lehdet lenteli sinne sun tänne. Yksi oli jopa tarttunut Siirin hiuskiekuroihin, mikä oli aika suloista.
”Pitäskö meidän mennä sisälle?” Siiri kysyi, kun me oltiin hypelty lehtikasoissa yli puoli tuntia.
”Mennään vaan”, mä sanoin ja tartuin sitä kädestä kiinni.
---
”Haluatko sä kuumaa vai kylmää kaakaota?” Mä kysyin Siiriltä, joka oli jo painellut olohuoneeseen.
”Kuumaa”, se huikkasi.
Mä laitoin vedenkeittimen päälle, nappasin kaakaopurkin ja teepussin kaapista ja nostin maitopurkin pöydälle. Vedenkeittimen napsahtaessa pois päältä, mä kaadoin molempien kuppeihin vettä. Toiseen kuppiin laitoin teepussin likoamaan ja toiseen laitoin kolme lusikallista kaakaojauhetta. Sekoittelin kaakaota hetken ja nappasin sitten omasta kupistani teepussin ja laitoin sen roskiin. Kaadoin tilkan maitoa kuppiin ja asetin sen tarjottimelle toisen kupin viereen. Otin jääkaapista folioon käärityn lautasen ja nostin sen pöydälle. Laitoin muutaman pannarin mikroon ja asettelin sillä välin kaikki tavarat paikoilleen. Mikron piipatessa otin pannarit ja laitoin ne lautaselle ja lautasen tarjottimelle.
”Tässä rakas”, mä sanoin ja suutelin Siiriä otsalle, kun pääsin olohuoneeseen.
”Kiitos”, Siiri sanoi laskiessaan virkkuukoukun käsistään.
Hetken aikaa me vain istuttiin hiljaa ja juotiin juomiamme. Mun mielestä Siirin kanssa oli ihanaa vaan olla.
”Tiesitsä Konsta, vaahtera on mun lempipuu!” Siiri hihkaisi.
Tartuin sen kädestä kiinni, se oli lämmin, sileä ja pehmoinen.
”Joo. Vaahterat on kivoja”, mä sanoin, en voinut olla hymyilemättä.
Suutelin Siirin punertavia huulia ja tunsin, kuinka se hymyili mun huulia vasten. Tältäkö tuntui olla rakastunut?
