Ficin nimi: Riite
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: romance, fluff
Ikäraja: K11
Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: Marraskuinen ilta Kalmanhanaukiolla vuonna 1995.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Hyvää syntymäpäivää
Avaruuspiraatti! Kirjaamasi inspissanat solahtivat lähes kaikki tällaiseen pieneen Sirremus-palaseen. Ihanaa päivää ja halauksia, toivottaa Thelina.
Edit: kirjoitin tälle pienen jatko-osan:
Hehku, K11
~*~*~
RiiteTalo, jota ei vuosiin ole lämmitetty kunnolla, lämpenee hitaasti kokonaan. Syksy on tullut Kalmanhanaukiolle kuin varkain ja on yhtä yllättäen jo kääntymässä talveksi, sillä marraskuun kahdennenkymmenennenviidennen päivän aamuna Sirius huomaa riitettä yläkerran makuuhuoneiden ikkunoissa.
Sään mukana kylmenevä talo elää omaa elämäänsä, eikä Sirius ehdi pitää lukua kaikista huoneista, jotka kesän jäljiltä ovat olleet tyhjillään Harryn ja muiden lähdettyä kouluun. Hän on viettänyt aikaansa enimmäkseen keittiössä, missä palaa koko ajan tuli hellassa, sillä kiltalaiset menevät ja tulevat hänen talossaan kuka milloinkin ja mihin vuorokaudenaikaan tahansa tehtäviensä mukaan. Keittiöstä on muodostunut jonkinlainen päämaja, vaikka salissakin olisi kyllä tilaa. Niinpä Sirius pitää keittiön lämpimänä ja antaa riitteen kasvattaa muualla kiteitään ikkunoiden reunoihin.
Useana iltana Sirius unohtaa mennä omaan kylmään huoneeseensa nukkumaan, sillä on helpompaa vain jäädä keittiön puusohvalle, käydä pitkäkseen sen ohuelle samettipatjalle ja tuijottaa hellan luukun pienistä rakosista näkyviin liekkeihin. Hän on vankina omassa talossaan ja vaikka oikea talo sentään on kuin viiden tähden hotelli verrattuna edellisvuotiseen luolassa piileskelyyn, joskus Sirius tuntee seinien kaatuvan päälleen. Niihin on imeytynyt liikaa muistoja, ne ovat todistaneet liikaa ja kuulleet liian paljon Mustan suvun ajatuksia, niin etteivät edes Feeniksin kilta ja kesäinen nauru ole saaneet niitä kokonaan pyyhittyä pois. Tulen ja kattoon ripustetun myrskylyhdyn himmeä kajo muuttavat talon kulmikasta tummuutta hieman pehmeämmäksi, mutta silti Sirius vihaa tätä paikkaa, ja sitä, että kuitenkin se on ainoa hyöty, minkä hän voi killalle tässä tilanteessa tarjota.
Sinä iltana kiltalaisia ei näy, mutta yhtä Sirius kaikesta huolimatta odottaa. Tieto jälleennäkemisestä tuntuu joskus olevan ainoa asia, joka hänet pitää järjissään, mutta odottaminen ei vieläkään, kaikkien vankeusvuosien jälkeen, ole hänelle helppoa. On hämmentävän hiljaista ja Sirius harkitsee juuri tuliviskipullon avaamista, kun ulko-ovi käy. Hän tietää höyhenenkeveiden askelten painosta, että se on Remus, eikä voi estää itseään nousemasta ja harppomasta keittiön ovelle vastaan. Sitten Remus on jo hänen sylissään ja Sirius painaa kuivat huulensa vasten Remuksen suuta.
Remus tuoksuu pakkaselta ja joltakin vaikeasti määritettävältä sekoitukselta vanhoja kirjoja, yrttiteetä ja mietoa saippuaa. Sirius ujuttaa kättään kaavun sisään ja tuntee villaneuleen alla nuhjuisen kauluspaidan pehmeän kankaan ennen kuin pääsee iholle asti.
”Sirius”, Remus mumisee häntä vasten, mutta Sirius ei tahdo lopettaa, vaan suutelee yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta Remus vetäytyy hieman ja sanoo: ”Sinun pitäisi kysyä jotakin, sellaista mihin vain minä voin vastata. Voisin yhtä hyvin olla joku muu.”
”Et voisi”, Sirius sanoo, mutta kysyy silti yhden kysymyksen: ”Mitä Remus Lupin vastaisi, jos kysyisin, lähtisikö hän kanssani yläkertaan? Minun huoneeseeni.”
Remus katsoo häntä, hymyilee väsynyttä hymyään ja vastaa nyökkäämällä.
Sirius tarttuu Remuksen hihaan ja vie hänet ylös narisevia portaita. Varmuuden vuoksi hän sulkee huoneensa oven ennen kuin työntää kätensä Remuksen hiuksiin ja toisen jälleen paidan alle. Heidän kehoistaan hohkaava lämpö saa riitteen sulamaan sängyn viereisestä ikkunasta, eikä kumpikaan huomaa huoneen kylmyyttä. Remuksen polttava kosketus ja lakanan viileys muodostavat vastakohdan, joka saa elämän virtaamaan Siriuksen suonissa voimakkaampana kuin moneen kuunkiertoon.
Myöhemmin ilman viileys alkaa jälleen tuntua iholla, mutta Remus ei vaivaudu loitsimaan lämmitystaikaa koko huoneeseen, kun pelkkä sänkykin riittää. Aamuun mennessä riite on palannut ikkunaan ja kun Sirius katsoo nukkuvan Remuksen yli pihalle, hän näkee ohuen ensilumen sataneen routaiseen maahan.
~*~*~
A/N: Inspissanat olivat: riite, myrskylyhty, tuli, fairy lights, pehmeä, odottaa, kuunkierto, verisuonet, höyhen, lumihanki. Käyttämättä jäi fairy lights, verisuonet lyhensin suoniksi ja lumihanki vaihtui ensilumeksi.