Nimi: Kellari - hämärtyvä todellisuus
Kirjoittaja: Felia
Henkilöt: Elisa, mystinen monsteri
Ikäraja: K-11
Genre: Kauhu, mysteeri, draama
Varoitukset: Viittauksia väkivaltaan
Haasteet: Neliottelu
Yhteenveto: Paikka näyttää olevan jonkin sortin kellari, mutta Elisalla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, miten hän on sinne joutunut.
A/N: Päätin kokeilla raapustaa vähän erilaista tekstiä tällä kertaa, ja niinpä syntyi tällainen pieni kauhumysteeridraama-pätkä. En ole aiemmin kirjoittanut mitään tällaista, mutta välillä on hyvä haastaa itseään. Vahvana inspiraation lähteenä toimi Lordin Naked In My Cellar -biisi ja eritoten sen musiikkivideo. Tuosta ikärajasta en ole kovin varma - punnitsin pitkään sallitun ja tuon K-11:n välillä, ja lopulta päädyin sitten varmuuden vuoksi tuohon korkeampaan ikärajaan. Joku saa luvan korjata sen, jos on sitä mieltä, että olen laittanut sen pieleen. Tätä oli hauska kirjoittaa, joten toivottavasti tämä ei ole ihan kauheaa kuraa. Kommentteja / ajatuksia otan mielelläni vastaan.
Kellari - hämärtyvä todellisuus
(sanamäärä: 645)
Likaisen tunkkainen haju saa Elisan havahtumaan ja räpyttelemään silmänsä hitaasti auki. Näkökenttä on sumea, mutta silti hän tietää, ettei ole enää kotonaan. Paniikki alkaa hiipiä hänen ytimiinsä ja hän yrittää päästä liikkeelle, mutta tuloksetta – ranteiden ja nilkkojen ympärille kiedotut ketjut pitävät hänet visusti paikallaan. Pikkuhiljaa hän alkaa erottaa yksityiskohtia ympäristöstään eikä se rauhoita yhtään hänen oloaan. Liitoksistaan osittain ruostuneet putket risteilevät seinillä ja katolla, niiden raoista tippuu vesipisaroita lattialle, vastapäisessä nurkassa on karun näköinen, isokokoinen häkki ja sen läheisyydessä lattialla lojuu jotain, jotka muistuttavat raakoja lihan paloja.
Kylmät väreet karmivat selkäpiitä, kun Elisa antaa katseensa kiertää suurissa hämähäkin seiteissä, jotka verhoavat seinien ja katon rajaa. Hänen oikealla puolellaan nurkassa näyttää myös olevan jonkinlainen säilytysarkku, jonka sisältöä hän ei edes uskalla kuvitella. Paikka näyttää olevan jonkin sortin kellari, mutta Elisalla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, miten hän on sinne joutunut. Hän siirtää katseensa alas, ja tajuaa vasta nyt, että hänellä on päällään vain repaleinen valkoinen paita ja mustat nahkashortsit.
Äkillinen kolina saa Elisan säpsähtämään ja hän yrittää kääntyä katsomaan ääneen suuntaan, mutta turhaan – ketjut eivät anna periksi ollenkaan, ne vain hiertävät ranteiden ja nilkkojen herkkää ihoa. Raskaiden askelien ääni kantautuu hänen korviinsa kaikuna, ja hän tietää jonkun olevan tulossa hänen luokseen. Pakokauhu kolkuttaa sisimmässä, Elisa puristaa silmänsä kiinni toivoen, että kyseessä on vain painajainen.
Elisa räväyttää silmänsä auki, kun syvän puuskahduksen tapainen ääni ravistelee ilmaa. Hän on kauhusta jäykkänä eikä voi muuta kuin odottaa, mitä tuleman pitää. Rikkinäisten putkien raoista putoavat vesipisaratkin kuulostavat uhkaavilta. Lähestyvien askelten ääni voimistuu koko ajan, ja sitä enemmän pieni ääni Elisan päässä kehottaa häntä pakenemaan.
Pian hän erottaa oikealla silmäkulmastaan pitkän, tummanpuhuvan hahmon. Se pysähtyy hetkeksi, kunnes kääntyy Elisan puoleen ja ottaa viimeiset tarvittavat askeleet hänen luokseen. Elisa uskaltaa tuskin hengittää, kun hahmo nostaa toisen kätensä hänen päälaelleen ja toisen hänen leukansa alle. Tämä kääntää Elisan päätä niin, että Elisa ei voi muuta kuin kohdata hahmon katseen.
Ensimmäisenä Elisa rekisteröi hahmon käyrät sarvet, jotka lähtevät ohimoilta, ja nenärenkaan, joka yhdessä pääkallomaisten kasvojen – tai naamion – kanssa luo härkämaisen vaikutelman. Hahmon mustat hiukset kehystävät kasvojen karua ulkomuotoa, vihreät silmät katsovat Elisaa tutkivana. Elisa vetää henkeä terävästi ja hirviöhahmo päästää irti hänestä. Sydän takoo hänen rinnassaan kiivaasti, mutta on helpottavaa päästä irti hahmon otteesta. Elisa seuraa katseellaan, kun hahmo kääntyy ja astelee kohti nurkkausta, jossa Elisa on aiemmin nähnyt säilytysarkun.
Kuuluu kirskahdus ja narinaa, kun tämä aukaisee arkun ja kolinaa tämän etsiessä sieltä jotain. Löydettyään etsimänsä hirviöhahmo paiskaa arkun kannen kiinni voimalla – ääni jää leijumaan kaikuna ilmaan. Hahmo kääntyy taas Elisan puoleen, tämän vihreissä silmissä leiskuu vaarallinen tuli. Elisan sydän tuntuu jättävän lyönnin välistä, kun hän näkee hahmon pitelevän käsissään jotain, joka muistuttaa erehdyttävästi ruoskaa.
Elisa sulkee taas silmänsä ja toivoo heräävänsä heti tästä painajaisesta.
Kun hän lopulta avaa silmänsä, hän on yhä samassa paikassa ja hahmo tuijottaa häntä hyvän välimatkan päässä. Elisa nielaisee, pala kurkussa ahdistaa ja kyyneleet puskevat esiin kanavistaan. Se ei mitenkään voinut olla todellista. Sen on oltava vain jonkun sairas pila. Niin sen on pakko olla.
Hirviöhahmo ottaa muutaman askeleen Elisaa kohti, tämän katse huokuu yhä vaaraa. Yllättäen tunkkainen ja kostea ilma tuntuu viilenneen, se pureutuu Elisan luihin ja ytimiin, saa hänet hytisemään. Sydämen syke kuuluu kohinana hänen korvissaan eikä hän halua mitään muuta kuin päästä takaisin kotiin.
Hahmo nostaa ruoskakätensä ylös ja Elisa katsoo tätä kauhuissaan, valmistautuu ottamaan vastaan ensimmäisen sivalluksen.
Seuraava asia, jonka Elisa rekisteröi, on pimeys.
Sitten joku tuntuu koskettavan hänen päätään ja hän havahtuu hereille. Huoneen vaaleus on melkein häikäisevää ja hetken Elisa siristelee silmiään tottuakseen kirkkauteen. Kun hän lopulta tunnistaa ympäristönsä, hän huokaa helpotuksesta.
Hän on kotona, omassa sängyssään eikä siellä ei ole ketään muita. Hän pudistaa päätään, naurahtaa miettiessään, että ehkä hänen ei pitäisi jatkossa katsoa niin paljon kauhuelokuvia ja -sarjoja, jottei näkisi painajaisia. Hän painaa päänsä takaisin pehmeälle tyynylle, sulkee silmänsä ja yrittää taas rentoutua, mutta se osoittautuukin hieman vaikeaksi.
Jossain syvällä Elisan sisimmässä on kalvava tunne siitä, ettei painajainen ollut vielä sittenkään ohi.
Huom! Tajusin juuri, että yksi kohta tarvitsee tarkennusta. Monsterin kuvaus muistuttaa yhdestä Lordin jäsenestä, mutta olen kuitenkin ajatellut sen niin, että ficissä seikkailevalla monsterilla ei ole mitään tekemistä varsinaisen jäsenen kanssa. Tästä syystä kyseessä on siis originaali eikä RPF-teksti, mutta jos joku katsoo tämän kuitenkin menevän RPF-kategoriaan, niin saapi vaihtaa osastoa.