Nimi: Smurffit
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: Smurffit
Ikäraja: S
Paritus: ei ole
Genre: seikkailu
Yhteenveto: Smurffit päätyvät jälleen maahan mutta tällä kertaa Texasiin.
Disclaimer: En omista Peyon tekeleitä. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Varoitukset: Gargamel
Smurffit
On olemassa paikka, jossa kaikki meidän herttaisimmat ajatuksemme ja ystävällisimmät eleemme asuvat. Jotkut kuvailevat sitä maailmaksi, joka on kuin auringonsäde hattarapilvessä, jonka huipulla istuu perhonen. Toiset sanovat, että tuo taianomainen maa on ”keksitty” tai ”että se ei ole totta”. No, suvaitsemme olla eri mieltä. Kaukana metsän siimeksessä oli pieni kylä, mitä ei voinut paljain silmin nähdä. Mutta jos onnistui pääsemään sitä ympäröivän näkymättömän muurin läpi, saattoi huomata, että kylä oli rakennettu sienistä ja sitä asuttivat pienet siniset olennot... Smurffit! Oli sadonkorjuun aika ja kaikki olivat keräämässä ruokaa talven varalle. Enimmäkseen pähkinöitä ja marjoja. Kätevän rakentaman vinssin avulla työ sujui joutuisasti.
- Hyvin sujuu, kaverit. Vielä pari kertaa ylös niin talven varastot on kasassa, sanoi Välkky, joka piti kirjaa tilanteesta.
- Hyvähän se sinun on sanoa. Sinä et ole kiipeämässä ylös, Ärjy mutisi.
Suursmurffi käveli Välkyn luo. Hän näytti huolestuneelta.
- Oletko nähnyt Smurffiinaa? hän kysyi.
Välkky mietti hetken.
- Joo, olen. Hän puhui jotain sellaista, että menisi etsimään smurffimarjoja, hän sanoi.
- Kunpa hän ei törmäisi velhoon, Suursmurffi mutisi.
Smurffien suurin huolen aihe oli heitä alati jahtaava paha, joskin tonttu, velho Gargamel. Hän halusi puristaa smurffeista esanssia, jonka avulla hänestä tulisi voittamaton.
- Vielä minä ne smurffit löydän, Gargamel sanoi kissalleen Rontille heidän kävellessään metsässä.
Rontti pyöräytti silmiään ja puisteli päätään. Se oli varma, että tämäkin suunnitelma menisi täysillä päin honkia. Äkkiä Gargamel pysäytti Rontin kädellään. Hän oli nähnyt tutun hahmon vähän matkan päässä.
- No katsos vaan. Kukas se siinä? Ettei vain olisi itse Smurffiina, hän naurahti häijysti.
Ja toden totta. Smurffiinahan se siinä oli poimimassa smurffimarjoja. Gargamel hiipi hiljaa lähemmäs ja Rontti perässä. Smurffiina ei heti huomannut mitään, mutta kun hänet peitti suuri varjo, hän kääntyi pelästyneenä ympäri.
- Gargamel! hän henkäisi kauhistuneena.
- Aivan niin tyttöseni. Ja nyt sinä olet minun, Gargamel sanoi ja yritti napata Smurffiinan, mutta tyttö oli nopeampi ja säntäsi pakoon niin nopeasti kuin jaloista lähti.
- Perään, Rontti, Gargamel ärähti.
Kissa lähti viivana Smurffiinan perään. Smurffiina juoksi kohti lampea, toivoen karistavansa takaa-ajajat kannoiltaan. Tultuaan lammelle hän alkoi loikkia kiveltä kivelle päästäkseen toiselle puolelle. Äkkiä kivi, jolla hän seisoi, alkoi pyöriä. Oikeastaan koko lampi alkoi muuttua pyörteeksi. Smurffiina tuijotti kauhuissaan kuilua. Edessä olevat kivet olivat kadonneet ja takaisin ei ollut menemistä. Gargamel ja Rontti olivat jo ilmestyneet rannalle.
- Hähää! Taidat olla vähän jumissa, muruseni, hän nauroi.
- Apua! Smurffiina kiljaisi.
Hänen avunhuutonsa kiiri yli metsän suoraan keräyspaikalla ahkeroivien smurffien korviin.
- Se on Smurffiina, Tohelo sanoi.
- Hän on pulassa! Sisu huudahti.
- Smurffista vetoa, et se törmäs velhoon? Ärjy veikkasi.
- Sillä ei ole nyt väliä. Äkkiä apuun, Suursmurffi sanoi.
Hän, Välkky, Sisu, Ärjy, Tohelo, Kauno, Patti, Soittaja, Vitsi ja Kätevä juoksivat kohti lampea. Kun he pääsivät sinne, he näkivät Smurffiinan lammen keskellä. Smurffiina huomasi ja samoin myös Gargamel.
- Arvasinhan, että tuo huuto houkuttelisi loputkin paikalle, Gargamel mutisi ja lähti kiertämään lampea.
- Äkkiä. Muodostetaan smurffisilta, Sisu sanoi.
Hetken päästä koko porukka oli ketjuna Patti etummaisena. Hän ojensi kätensä Smurffinalle.
- Pian. Tartu käteen, hän sanoi.
Smurffiina sai otteen Patin ranteesta. Kun hän loikkasi kiveltä, pyörre alkoi vetää häntä alaspäin. Ketjun loppupäässä Suursmurffi sai juuri ja juuri kiinni rannassa olevan oksasta. Smurffiina vilkaisi ylös ja näki jo ketjun luokse ehtineen Gargamelin.
- Varokaa! Velho! hän huusi.
Suursmurffi käänsi katseensa ja näki Gargamelin. Garagamel virnisti.
- Nyt jäitte kiinni, hän käkätti.
- Ei tällä kertaa, velho, Suursmurffi sanoi ja päästi irti pensaasta.
Smurffit imeytyivät pyörteeseen.
- Smurffit! Gargamel karjui.
Smurffit kieppuivat pitkään pyörteessä, kunnes lensivät ulos monikerroksisen rakennuksen pihalla olevasta kalalammesta.
- Missä smurffissa me ollaan? Ärjy ihmetteli.
- No tämä tuskin on New York tai Pariisi. Luulen, että olemme..., Välkky ei päässyt loppuun, kun portaalista lensi Rontti.
Smurffit lähtivät äkkiä liikkeelle.
- Rontti? Lähtikö henki? kuului portaalista Gargamelin ääni.
- Miauts! Rontti vastasi valittaen.
Se oli lentänyt päistikkaa asfalttiin. Hetken päästä Gargamel itse lensi ulos portaalista kissansa viereen. Juuri silloin paikalle käveli nainen. Hänen nimensä oli rouva Hill ja hän oli koulun rehtori.
- Te taidatte olla se kemiansijainen. Tulkaa niin näytän teille luokkanne, rehtori sanoi ja auttoi Gargamelin pystyyn.
Ennen kuin Gargamel ehti sanoa mitään rehtori vei häntä jo mukanaan. Rontti lähti etsimään smurffeja. Rehtori Hill vei Gargamelin kemian luokkaan ja esitteli hänet nopeasti oppilaille. Sitten hän häipyi. Gargamel tuijotti oppilaita hieman hämmentyneenä. Oppilaat taas näyttivät lähes poissaolevilta.
- No kai tämä on jotain samanlaista kuin taikajuomien teko, Gargamel ajatteli ja sanoi sitten ääneen:
- Ottakaa esille sisiliskon kielet ja sammakon silmät.
Oppilaat ällistyivät.
- Onks toi lukenu liikaa Potteria? joku supisi.
Samaan aikaan biologian luokassa istui nuori ruskeahiuksinen tyttö. Hänen nimensä oli Karen ja hän rakasti fantasiaromaaneja.
- Neiti Waves? opettaja sanoi.
Karen käänsi nopeasti katseensa ylös piirustuksestaan. Se oli hänen suunnitelmansa haltijaprinsessan puvusta.
- Anteeksi neiti Crow. Mitä sanoitte? Karen kysyi nolona.
- Pyysin teitä luettelemaan taululla olevat eläimet, opettaja sanoi.
Karen katsoi taululle ja huokaisi helpotuksesta. Hän tunsi eläimet.
- Pussimuurahaiskarhu, kameli, meksikonaavikkokettu, besoaariantiooppi, pitkähäntäkissa, rusakko, silmälasikarhu, lakkisifaka, unikeko, pesukarhu ja magotti, Karen sanoi nopeasti.
Juuri silloin kello soi. Oppilaat nousivat ja lähtivät käytävään.
- Liikka vielä ja sitten kotiin, Karen ajatteli kävellessään kohti tyttöjen pukuhuonetta.
Samaan aikaan smurffit juoksivat pitkin käytäviä. Gargameliä ei ollut näkynyt, mutta Rontti sen sijaan oli jo pari vähällä huomata heidät. Smurffit juoksivat sisälle pukuhuoneeseen. Suursmurffi pysähtyi niin äkkiä, että muut törmäsivät häneen.
- Rontti, hän kuiskasi.
Kissa oli tulossa toisesta suunasta ja nuuhki ilmaa Smurffit säntäsivät piiloihin. Suursmurffi suojautui penkin jalan taakse, Tohelo ja Välkky loikkasivat lenkkarin sisälle ja Ärjy, Patti, Sisu, Vitsi, Kauno, Soittaja ja Kätevä kaivautuivat penkillä olevien vaateiden sekaan. Smurffiina katseli hetken ympärilleen ja huomasi sitten harmaan kukkakuviollisen olkalaukun. Hän sujahti sen sisään juuri, kun Rontti ilmestyi paikalle. Kissa nuuhki hetken ilmaa ja tassutti sitten kassin luo. Sisällä Smurffiina yritti olla hiljaa kuin hiiri ja vapisi. Rontti nuuhki kassia juuri, kun kello soi. Pukuhuoneeseen säntäsi lauma tyttöjä.
- Oi kattokaa, miten söpö kissa, yksi tytöistä hihkaisi ja nappasi Rontin syliinsä.
Hälinän turvin smurffit onnistuivat livahtamaan piiloistaan. Kaikki paitsi Smurffiina. Sillä samalla hetkellä paikalle tuli Karen ja nappasi olkalaukkunsa. Smurffit säntäsivät hänen peräänsä. Rontti ei voinut muuta kuin naukaista ärtyneenä sitä paijaavien tyttöjen otteessa. Smurffit ehtivät oville juuri, kun Karen nousi koulubussiin.
- Äkkiä. Kiivetään puuhun. Sitä kautta pääsemme tuon teräsvaunun kyytiin, Suursmurffi sanoi.
Smurffit kiipesivät nopeasti puuhun ja onnistuivat pääsemään bussin katolle. Bussi ajoi Dallasin läpi. Smurffit katselivat silmät ymmyrkäisinä texasilaisen suurkaupungin vilinää.
- Vau, pojat henkäisivät yhteen ääneen.
Myöhemmin bussi pysähtyi asuinlähiössä pysäkille. Karen nousi bussista ja lähti kohti kotiaan. Smurffit seurasivat perässä. Kun Karen oli päässyt kotiin, hän moikkasi vanhempiaan ja meni sitten huoneeseensa. Hän pudotti kassin lattialle ja istui pöydän ääreen luonnostelemaan suunnitelmansa. Smurffiina nosti päänsä esiin kassista. Hän tarkkaili hetken tyttöä ja kiipesi sitten kirjahyllyyn. Kolmanneksi ylimmällä hyllyllä oli patsaita tarusankareista. Yhdellä oli kädessään atrain ja jalkojensa juuressa delfiini.
- Kukas tämä komistus on? Smurffiina ihmetteli ääneen.
- Se on Poseidon. Kreikkalainen merenjumala ja Percyn isä, Karen selitti.
Sitten hän nosti katseensa ylös piirustuksesta ja kääntyi kirjahyllyyn päin. Karen tuijotti suu auki pelästynyttä Smurffiinaa. Samaan aikaan muut smurffit olivat onnistuneet pääsemään sisälle postiluukun kautta.
- Okei. Etsitään Smurffiina nopeasti ja palataan sille kalalammelle, Suursmurffi sanoi.
He eivät kuitenkaan ehtineet kovin pitkälle kun he törmäsivät Karenin kultaiseen noutajaan Rexiin. Rex alkoi haukkua. Karen vilkaisi ovelle ja katsoi sitten Smurffiinaa.
- Sun kaveris taitaa olla täällä, hän sanoi.
Ennen kuin Karen ehti ulos huoneestaan ovelle säntäsi hänen pikkuveljensä Ed. Hän oli innoissaan.
- Mähän sanoin, et toisilla planeetoilla on elämää. Ja tässä on todisteet, Ed hihkui.
Rex tassutti paikalle smurffit selässään.
- Noiden täytyy olla Merkuriuksesta tai vähintään Neptunukselta niiden sinisen värin takia, Ed intoili.
- Musta tuntuu, et ne ei o miltään planeetalta, Karen sanoi ja veti Rexin sisälle jättäen Edin jutun ulkopuolelle.
Sitten hän kääntyi smurffeihin päin.
- Sori, veljeni. Hän on scifi-hullu. Keitä te oikeastaan olette? Karen kysyi.
Suursmurffi alkoi selittää. Kuunnellessaan tarinaa Karenin ilme muuttui yhä yllättyneemmäksi ja yllättyneemmäksi. Juttu oli kuin suoraan jostain fantasiaromaanista.
- Kerrataas vielä. Te olette kotoisin taikametsästä, teitä jahtaa ilkeä velho, koulun kalalampi on portaali ja te olette jumissa täällä niin kauan kunnes se aukeaa uudelleen? hän tarkensi, kun tarina oli loppunut.
- Smurffalleen, Välkky sanoi.
Karen nyökkäsi mietteliään näköisenä. Samaan aikaan Gargamel oli tutkinut jok´ikisen luokan, mutta turhaan. Sen sijaan hän oli löytänyt erään paperilapun, jossa oli aasialaisia kirjoitusmerkkejä. Mutta eihän hän tiennyt niiden olevan aasialaisia kirjoitusmerkkejä. Gargamel luuli niitä loitsuksi.
- Tämän täytyy olla loitsu, Rontti, Garagmel sanoi.
He olivat kemian luokan varastossa, mikä ei todellakaan ollut kovin iso. Rontti naukaisi epäilevästi.
- Mistä sinä mitään tiedät? Olet kissa, Gargamel hymähti.
Rontti puisteli päätään. Seuraavana päivänä, kun Karen oli tullut koulusta, hän otti heti esille keskeneräisen haltijaprinsessan pukunsa.
- Vau! Onpa se upea, Smurffiina henkäisi.
- Kiitti, kamu. Mä aion käyttää tätä koulun fantasia-tapahtumassa, Karen sanoi.
- Oletko sinä prinsessa? Välkky kysyi.
- No en varsinaisesti. Aion vain pukeutua sellaiseksi, Karen selitti.
Sitten hän kääntyi pukunsa puoleen. Karen näytti mietteliäältä.
- Tää tarvitsee pari juttua. Amuletin ja tiaran. Ja tiedän vain yhden paikan, josta niitä löytää, hän sanoi tuumien.
Smurffit näyttivät yllättyneiltä. Mistä Karen ne löytäisi? Lohikäärmeen luolastako? Karen kääntyi pienten ystäviensä puoleen.
- Haluaisitteko lähteä ostarille? hän kysyi hymyillen.
Smurffit näyttivät kysyviltä, joten Karen selitti:
- Se on eräänlainen todella suuri markkinatori.
Kun smurffit olivat turvallisesti Karenin olkalaukussa ja hän oli lähdössä, Ed ilmestyi jostain hänen eteensä ufo-antennit päässään.
- Oleks sä lähdössä ostarille? hän kysyi.
- Joo, Karen sanoi ja yritti ohittaa veljensä.
- Voinks mä lähteä mukaan? Uusin Alien-videopeli on tullut kauppoihin, Ed pyysi.
Karen huokaisi:
- Hyvä on, mutta ilman noita marsilaisantenneja.
Koko joukko suuntasi bussipysäkille. Vähän myöhemmin porukka oli päässyt ostarille. Ed erkani muista heti videopeliliikkeen edessä olevan jonon luona, joka oli todella pitkä. Oven luona oli iso standi alienista. Karen puisteli päätään. Välkky nosti päänsä esiin laukusta ja näki standin.
- Mikä tuo on? hän kysyi.
- Alien. Yksi pelottavimmista leffahirviöistä, mitä on koskaan keksitty, Karen sanoi.
Ärjy nosti myös päänä esiin.
- Ei toi nyt niin pahalta näytä, hän kommentoi.
- Sano tuo uudestaan, kun se on muninut vatsaasi, Karen hymähti.
Välkky ja Ärjy vaikenivat ja katsoivat toisiaan kuin sanoen:
- Yök.
Karen ei huomannut, että eräs sijainen oli myös ostarilla. Gargamel käveli ostoskadulla etsien jonkinlaista magiakauppaa Rontti kintereillään. Äkkiä hän huomasi Karenin ja laukusta kurkkivat smurffit.
- Tuolla ne ovat, Rontti. Smurffit ovat tuolla tytöllä, hän huudahti.
Gargamel yritti päästä jonon läpi Karenin perään, kun ovet avattiin ja kaikki säntäsivät sisälle. Velho jäi armotta jalkoihin. Kun alienhullu fanilauma oli kadonnut, Gargamel nosti päätään. Alien-standi tuntui katsovan häntä.
- Mitä sinä virnuilet? hän kysyi ärtyneenä.
Sillä välin Karen oli päässyt kohteeseensa, joka oli fantasiakrääsäkauppa.
- No niin. Nyt etsitään vain sopiva haltijaprinsessan tiara ja suojaava amuletti, hän sanoi ja suuntasi amulettihyllylle.
Varmistuttuaan, ettei kukaan nähnyt, hän nosti smurffit pois laukusta.
- Kuule. Sähän tiedät parhaiten magiasta, joten osaatko sanoa, mikä näistä olis se pimeydeltä suojaava? Karen kysyi Suursmurffilta.
Suursmurffi käveli hetken hyllyllä ja näytti sitten ketjua, jossa oli hieno riimukuvio.
- Odinin amuletti suojaa ja antaa kantajalleen Odinin siunauksen, hän sanoi.
Karen nyökkäsi ja otti riipuksen hyllystä. Sitten he suuntasivat hyllylle, jossa oli kruunuja ja tiaroja. Samalla hetkellä Gragamel huomasi heidät ikkunasta.
- Tuolla ne ovat. Kimppuun, Rontti, velho huudahti.
Kissa säntäsi sisälle ja suoraan kohti smurffeja.
- Rontti! Hajaannutaan, Välkky huusi.
Smurffit säntäsivät kaikki eri suuntiin. Karen jäi hämmästyneenä tuijottamaan pakenevien smurffien perään, mutta tajusi sitten, että kissalla täytyi olla pahat mielessä. Hän säntäsi smurffien ja Rontin perään. Kissa ajoi smurffit ulos liikkeestä suoraan kohti Gargameliä.
- Nyt te jäitte kiinni, hän nauroi.
Smurffit juoksivat täyttä vauhtia velhon jalkojen välistä. Rontti tuli perässä. Gargamel katsoi taakseen eikä huomannut Karenia, joka tuli kolmantena ulos kaupasta. Tyttö onnistui kaatamaan velhon.
- Katso eteesi, typerä tyttö! Gargamel ärähti.
- Sori! Pitää pysäyttää yks kissa, Karen huusi mennessään.
Gargamel nousi ylös ja lähti hänen peräänsä. Rontti jahtasi smurffeja pitkin kauppahallikäytävää, kun se äkkiä pysähtyi kuin seinään. Sen nenään tunkeutui vahva kalan haju. Katti loikkasi salamana kalatiskille ja alkoi ahmia. Smurffit juoksivat edelleen eteenpäin, kunnes kuulivat Karenin huikkaavan:
- Hei! Tänne päin.
Kun smurffit olivat päässeet Karenin kassiin, tyttö nousi ylös ja käveli ulos kauppahallista. Samalla hän näki sivusilmällä kuinka Gargamel yritti kiskoa Ronttia irti kalatiskistä.
- Ehdit syömään myöhemminkin, senkin tyhmä katti, hän ärähti.
- Miauu! Mouu! Mauu! Rontti maukui kynnet yhä kiinni tonnikalassa.
Samassa velho huomasi Karenin. Gargamel säntäsi tytön perään. Hän pyöräytti taikasauvaa ja lähetti loitsun kohti Karenia. Pahaksi onneksi Karenini pikkuveli osui loitsun tielle ja muuttui pöllöksi.
- Huu? Ediltä pääsi kummastunut huhuilu.
Karen kääntyi ympäri, tuijotti pöllöksi muuttunutta veljeään hetken ja katsoi sitten Gargameliä. Hän nappasi pöllön syliinsä ja lähti juoksemaan. Vasta kotiinsa päästyään Karen sai kielensä liikkeelle. Hän päästi smurffit ulos kassista ja laski Edin sängylleen.
- Kemian sijainen on velho! Mun veljeni on just muutettu pöllöksi! Oonks mä todella joutunut fantasiatarinaan? Karen kysyi.
- No tavallaan kyllä. Tämä loitsu ei kuitenkaan ole pitkäkestoinen. Vuorokausi ja veljesi on kunnossa, Suursmurffi sanoi.
- Kymppi vetoa, se tyyppi oli avaruusolio. Vain Animaluksen asukkaat voivat muuttaa vastustajiaan eläimiksi, Ed sanoi innoissaan.
Karen katsoi veljeään ärtyneenä. Myöhemmin seuraavana päivänä Karen tarkkaili hermostuneena Gargameliä. Kun kello soi ja kaikki olivat lähdössä luokasta, Gargamel pyysi Karenia jäämään hetkeksi. Hän hymyili maireasti.
- Tiedän mikä olet. Mitä jos yhdistäisimme voimamme. Sinä annat smurffit minulle ja minä annan sinulle osan voimista, Gargamel sanoi.
Karen tuijotti velhoa ällistyneenä. Pitikö tuo torvi häntä noitana?
- Sori, mut ei tule kauppoja. Ja suoraan sanoen et kyllä näytä Kalkarokselta, Karen sanoi.
- Kuka on Kalkaros? Gargamel kysyi kummastuneena.
- Harry Potterin liemienopettaja, Karen sanoi ja lähti luokasta.
Gargamel tuli pian perässä ja pysäytti ensimmäisen vastaantulevan oppilaan.
- Kuka tämä Harry Potter on? hän kysyi.
Oppilas katsoi häntä kuin kysyen:
- Missä sä olet ollu viimeiset 17 vuotta?
Myöhemmin samana iltana Karen pukeutui haltijaprinsessan pukuunsa. Ostarihälinässä hän oli unohtanut ostaa tiaran, mutta pöllöksi muuttunut pikkuveli oli todella pistänyt pasmat sekaisin. Kun Karen tarkasti pukuaan peilistä, hän huomasi smurffit jotka ojensivat hänelle lasikivistä, rautalangasta, vanhasta kynttilänjalasta ja Edin koristekivistä tehdyn tiaran.
- Eihän prinsessa ole mitään ilman kruunua, Smurffiina sanoi hymyillen.
- Kiitti kaverit, Karen sanoi, otti tiaran ja asetti sen päähänsä.
Sitten hän kääntyi smurffien puoleen.
- Haluaisitteko lähetä mukaan? Karen kysyi.
Muut smurffit katsoivat Suursmurffia.
- Luulen, että meidän on parasta jäädä tänne. Jos Gargamel on perässämme, tämä on paras mahdollinen piilopaikka, Suursmurffi sanoi.
- Onneksi Ed sentään on palautunut takaisin normaaliksi pojaksi. Ed muuten ehdotti, että olisin pukeutunut prinsessa Leiaksi Star Warsin kuudennen osan Jedin paluun tyyliin. Ja minua ei kyllä saa pukeutumaan orjaprinsessaksi, Karen naurahti.
Smurffit näyttivät kysyviltä, joten Karen kävi Edin huoneessa hakemassa julisteen kuudennesta Star Wars-elokuvasta. Julisteen sivussa elokuvan sankarin vieressä seisoi kaunis nuori nainen, jolla oli yllään tummanpunainen hame, jossa oli halkio molemmilla puolilla ja metallinen bikinitoppi.
- Tyttöparka, Smurffiina sanoi.
- Älä huoli. Leia tekee orjuuttajastaan selvää, Karen sanoi virnistäen.
Sitten hän vilkaisi vielä kerran peiliin varmistaen, että kaikki oli kunnossa, heilautti kättään ja lähti. Kun Karen, hänen vanhempansa ja Ed olivat lähteneet, Gargamel ja Rontti nostivat päänsä esiin pusikosta.
- Nyt nappaamme ne smurffit, Gargamel naureskeli.
Velho lähti kohti ovea kissa kannoillaan, kun oven takaa alkoi kuulua haukkua.
- Ehkä sittenkin takakautta, velho mutisi ja lähti kohti takapihaa ja kissa perässä.
Hän onnistui jotenkin pääsemään toisen kerroksen ikkunalle ja avasi sen. Gargamel päätyi pimeään käytävään. Ensimmäinen ovi oli oikealla puolella ja siinä oli juliste Predatorista. Hirvityksen alla luki:
- Täällä vartioin minä.
- Jaa mikä? Rastatukkainen peikkoko? Gargamel ihmetteli ja avasi oven.
Huone oli muuten pimeä, mutta kaikki pimeässä hohtavat hahmot ja julisteet hehkuivat. Kun velho ja kissa astuivat sisälle huoneeseen, Terminator-liiketunnistin sanoi:
- Hasta la vista, beibi!
Gargamel hätkähti sen verran, että törmäsi Men in black-standiin, joka sanoi:
- M.I.B.
Gargamel perääntyi hätäisesti, astui lasermiekan päälle ja törmäsi puhallettavaan Alien-nyrkkeilysäkkiin, joka päästi sähisevän kirkaisun. Se oli velholle liikaa. Hän ryntäsi ulos huoneesta ja kissa perässä. Suljettuaan oven hän jäi hetkeksi nojaamaan siihen.
- Tuon huoneen asukas ei voi olla tästä maailmasta, Gargamel mutisi.
Velho ja kissa jatkoivat matkaa. Karenin huoneessa smurffit puuhasivat omiaan. Karen oli kertonut harrastavansa taekwondoa ja opettanut Smurffiinalle pari temppua joita hän nyt harjoitteli.
- Onkohan tuo nyt kovinkaan naisellinen harrastus? Välkky kysyi.
- Se on itsepuolustuslaji, Smurffina sanoi ja pian Välkky löysikin itsensä lattialta.
- Joo, mutta miksi minun pitää olla harjoitusvastus, hän ihmetteli.
Juuri silloin ovi avautui. Kynnyksellä seisoi Gargamel.
- Nyt jäitte kiinni, velho naureskeli ja syöksähti eteenpäin.
Smurffit säntäsivät eri suuntiin. Gargamel onnistui kuitenkin nappaamaan Smurffiinan nyrkkiinsä.
- Jäitpäs kiinni, tyttöseni, hän käkätti.
- Enpä usko, Smurffiina totesi ja tinttasi velhoa nenään.
Gargamel hieroi nenäänsä ja lähti huoneesta. Muut smurffit lähtivät perään. Ovella velho kuitenkin joutui kohtaamaan Rexin. Koira luuli mustaan kaapuun pukeutunutta heppua murtomieheksi ja murisi.
- Kiltti koira, Gargamel sanoi hermostuneena ja otti äkkiä jalat alleen.
Rex lähti saman tien haukkuen perään. Smurffit loikkasivat portaitten kaiteelta koiran selkään. Rex jahtasi Gargameliä ulos takaovesta ja kadulle.
- Tarvitsemme apua. Rex, etsi Karen, Suursmurffi sanoi koiralle.
Koira tuntui kuuntelevan, sillä vaikka se yhä jahtasi Gargameliä ja Ronttia, se etsi samalla Karenia. Lopulta he tulivat koulun pihalle, jossa oli fantasiatapahtuma täydessä käynnissä. Rex lähti nuuhkien etsimään Karenia, jolloin Gargamel ja Rontti saivat hyväntilaisuuden päästä sisälle kouluun. Lopulta Rex löysi Karenin.
- Kaveri. Mitä te täällä teette? Karen ihmetteli.
- Tarvitsemme apuasi. Gargamel nappasi Smurffiinan, Suursmurffi selitti.
- Hänen piilopaikkansa täytyy olla jossain lähellä, koska seurasimme häntä tänne, Välkky sanoi.
Karen tuumi jonkin aikaa.
- Kemian luokan varasto, hän keksi.
Jengi lähti juoksemaan koulua kohti. Pääovi oli kuitenkin lukossa.
- Lukossa. Mitä nyt tehdään? Karen kysyi.
- Taitaa olla operaatio Mahdoton tehtävä-paikka, Suursmurffi sanoi katsoen Sisua.
Sisu nyökkäsi. Pian jengi seisoi Karenin nostamana lähellä ilmanvaihtoventtiiliä. Kätevä irrotti ritilän ja Sisu kapusi sisälle naru vyötärölle sidottuna.
- Okei alemmas. Vielä vähän. Siinä! kuului aukosta.
Ovi aukesi ja Sisu roikkui lukon kohdalla.
- Hyvää työtä Sisu, Karen sanoi.
Sitten he lähtivät juoksemaan kohti kemian luokkaa. Gargamel oli juuri pistänyt Smurffiinan ylösalaisin olevan mittalasin alle ja kääntynyt kaivelemaan aineistokaappia, kun Karen syöksyi ovesta sisälle olkapää edellä.
- Olet haltija! No, se selittää kaiken, velho totesi.
- Päästä Smurffiina menemään, Karen käski.
Velho vetäisi esiin taikasauvan ja aikoi juuri iskeä Kareniin jonkin loitsun, kun Rontti huomasi Rexin. Rex alkoi haukkua ja kissa säntäsi ensimmäisenä Gargamelin päälle. Velho horjahti niin, että tönäisi mittalasin kumolleen ja Smurffiina pääsi pakoon. Hän juoksi pöydällä ja loikkasi lattialle. Sitten Karen ja smurffit säntäsivät pakoon.
- Perään Rontti! Älä päästä niitä pakoon, velho huusi, mutta Rontti oli kiivennyt kaapin päälle eikä suostunut tulemaan alas, ennen kuin Rex häipyisi.
Gargamel puisteli päätään ja lähti itse Karenin ja smurffien perään. Jengi juoksi käytävällä ja luuli jo karistaneensa velhon, kun tämä ilmestyi heidän eteensä kulman takaa.
- Nyt jäitte kiinni, hän nauroi.
- Peräänny suosiolla. Et halua kohdata vihreän vyön taekwondokaa, Karen sanoi taisteluasennossa.
- Minuun ei mikään itämainen magia tehoa, Gargamel sanoi.
Velho astui lähemmäs muutaman askelen, kun Karen tarttui häntä toisella kädellä kauluksesta, toisella ranteesta ja lennätti hänet lattialle komealla niskaheitolla. Gargamel makasi lattialla selällään hieman yllättyneenä.
- Mitä tapahtui? hän kysyi.
- Itämaista magiaa. Toiselta nimeltä Taekwondo, Karen sanoi virnistäen.
Sitten jengi lähti taas juoksemaan. Velho kampesi itsensä ähkien ylös ja veti esille taikasauvansa. Hänhän ei antaisi minkään tytönheitukan nöyryyttää itseään. Jengi juoksi jonkin aikaa, kunnes he pysähtyivät ruokalassa.
- Taidettiin karistaa se, Karen huohotti.
- Ette ihan, kuului silloin velhon ääni.
Gargamel virnisti häijysti ja nosti sauvansa.
- Valmistaudu muuttumaan sammakkoprinsessaksi, hän sanoi ja lähetti loitsun kohti Karenia.
Mutta tyttöpä oli nokkelampi kuin velho oli osannut aavistaa. Hän nimittäin veti esiin taskupeilin ja peilasi loitsun takaisin kohti velhoa. Gargamel muuttui saman tien sammakoksi.
- Taisikin tulla sammakkovelho, Karen nauroi.
Myöhemmin Karen katseli kuinka smurffit loikkivat kalalammen portaaliin, joka vei heidät takaisin smurffien maailmaan. Kun Smurffiina oli menossa portaaliin, Karen huikkasi:
- Hei odota.
Smurffiina kääntyi katsomaan häneen.
- Kuulin, et vetäisit velhoa nenään, Karen sanoi hymyillen.
- Joo, mutta en minä oikein muutakaan voinut, Smurffiina yritti selittää.
Karen alkoi nauraa.
- Älä huolestu. En ole mikään pilkunviilaaja. Taekwondo on itsepuolustuslaji ja sen ansiosta ajattelin antaa sinulle tämän, Karen sanoi ja ojensi Smurffiinalle vihreän nauhan.
- Vihreä vyö? Smurffiina ihmetteli.
- Jep. Velholle kampoihin pistäminen on sen arvoista, Karen sanoi.
Smurffiina oli hetken hiljaa, mutta sanoi sitten:
- Kiitos, sensei.
He kumpikin kumarsivat. Sitten Smurffiina loikkasi vilkuttaen portaaliin. Kun portaali sulkeutui Karen huokaisi ja silitti Rexin päätä.
- Tule Rex. Lähdetään, hän sanoi hymyillen.
Samaan aikaan velho koikkelehti ympäriinsä koulun käytäviä yrittäen löytää Rontin.
- Ne kirotut smurffit. Nappaan ne, vaikka se olisi viimeinen tekoni, hän mutisi.
