Kirjoittaja Aihe: Rakennusmestarit (S • legoja ja unelmia Juuson ja Iineksen tapaan • triplaraapale)  (Luettu 3984 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 169
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50




S

FinFanFun1000 sanalla 98. lammas
Originaalikiipeily sanalla 36. tuleva
Sana/kuva/lause10 #3 sanalla solmu
Teelusikan tunneskaala III vapaavalintaisella tunteella päättäväisyys

Aloin kirjoittaa tätä raapaletta Raapalejuoksuun Verisen Paronittaren tarjoamasta sanasta rakentaa (kiitokset inspiksestä! ♡), mutta koska olen minä, en ehtinyt juuri alkua pidemmälle. ;D Jotenkin tämä pieni pätkä kuitenkin vei mukanaan ja valmistui, joten julkaisen sen nyt omillaan.

Hahmot seikkailevat Varauksia ja purkauksia -sarjassa, mutta tämän tekstin pitäisi olla ymmärrettävissä myös ilman aiempaa hahmotuntemusta. Aikalinjassa teksti sijoittuu Reaktioyhtälöiden (K-11) jälkeiseen kevääseen, vuoteen 2018. Lämmin kiitos, jos luet! ♡ Kaikenlaiset kommentitkin ovat mitä lämpimimmin tervetulleita.


”Mitä sä rakennat?” Juuso kysyi siskontytöltään, joka kaiveli legolaatikosta sopivia paloja kulmat kurtussa.

”Unelmia”, Iines sanoi ykskantaan. ”Päiväkodissa tehtiin niin.”

”Aivan”, Juuso sanoi ja hymyili, kun Iines kippasi koko laatikon sisällön lattialle etsintäoperaatiota helpottamaan. ”No mikäs sun unelma on?”

Iines iski muovilampaan keskelle vihreistä ja keltaisista palikoista rakentamaansa tasannetta. Sen kaveriksi pääsi krokotiili, ja nurkkaan Iines pystytti palmun. Viisivuotiaan otteet olivat sen verran riuskoja, että palikka palmun alla irtosi viereisistä palikoista, mutta Iines korjasi sen keskittynein ilmein. Vasta sitten hän vastasi: ”Se ettei ole ollenkaan aitoja. Eläimetkin on vapaita.”

Juuso katseli luomusta, joka täydentyi seuraavaksi aurinkovarjolla ja kottikärryillä. Siinä oli paitsi jotain hellyttävää, myös jotain puhuttelevaa. Kukapa ei olisi unelmoinut vapaudesta, rajattomuudesta ja mahdollisuuksista? Iineksellä olisi vielä kokonainen elämä aikaa toteuttaa unelmiaan, rikkoa rajoja ja lasikattoja. Iines oli niin täynnä tomeruutta ja määrätietoisuutta, että hän saavuttaisi vielä mitä tahansa.

Juuso vilkaisi ikkunasta ulos, missä kevätaurinko säkenöi valoa ja toivoa. Siinä hetkessä se ei aivan kuitenkaan yltänyt hänen sisimpäänsä. Kaikki tuntui niin epävarmalta. Diplomityö takkusi, suhde Samulin kanssa sakkasi, ja tulevaisuus oli kuin epävakaa sääennuste. Mihin hän oli kadottanut unelmansa; ne jotka olivat löytäneet hänet, eksyneen harhailijan, ja vetäneet hänet valoon?

”Auta säkin”, Iines komensi ja loi Juusoon tutun kurttukulmaisen katseensa, jonka merkitystä ei tarvinnut arvailla.

Juuso huokaisi, sysäsi solmunsa syrjään ja alkoi rakentaa krokotiilille jokea. Pala kerrallaan se eteni, ja Juuso hengitti.

Sinisistä palikoista rakentui lopulta oivallus: se oli ollut hän, joka oli löytänyt unelmansa, koonnut ne murusista ja säpäleistä, uskonut ja uskaltanut. Tulevaisuus oli vielä huonommin ennustettavissa kuin sää, eikä ollut kai mitään mieltä pystyttää sille aitoja murehtimalla, sillä se ei pysyisi niiden sisällä kuitenkaan. Se mitä tapahtuisi, tapahtuisi, ja Juuso mukautuisi. Hän oli omien unelmiensa rakennusmestari, vaikka hänen palikkansa olivatkin hukassa ja visionsa hämärtyneitä.

”Tee siihen silta”, Iines ohjeisti, ”niin pääsee yli jos ei osaa uida.”

Juuso teki.

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 094
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Tää oli tosi herttainen pieni tarina :3 Huomasin innostuvani tämän aiheesta, koska minun on tullut rakenneltua töissä lasten kanssa vaikka mitä legoista. Ei tosin koskaan ainakaan suoraan unelmia 🤔 Lasten kanssa on kyllä ihana rakennella kaikenmoista ja muutenkin tehdä luovia juttuja. Heilläkin on aina niin hienoja ajatuksia ja näkemyksiä, ja niiden sekä yhteisen puuhastelun/ajatustenvaihdon kautta voi tajuta itsekin vaikka mitä. Niin kuin tässäkin sitten kävi, toiminta pisti aivot liikkeelle ja oivalluksia kehiin :D

Lainaus
Tulevaisuus oli vielä huonommin ennustettavissa kuin sää, eikä ollut kai mitään mieltä pystyttää sille aitoja murehtimalla, sillä se ei pysyisi niiden sisällä kuitenkaan.
Tää on kyllä hieno oivallus. Itsekin olen taipuvainen huolehtimaan ja murehtimaan etukäteen kaikkea tulevaa, vaikka monessa mielessä siitä ei ole mitään hyötyä. Voi kun sitä oppisi siitä vieläkin enemmän pois, yritykset kun ei tunnu juurikaan tuottavan tulosta 😅 Mutta täytyy vain yrittää muistaa ja muistuttaa itseään, että minäkin olen unelmieni rakennusmestari, mullakin palikat ja visiot yhtä lailla kateissa :D

Kiitokset tästä somasta tarinasta! Oli kiva pieni iltapalanen :3
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 777
Legoja ja unelmia vei heti huomioni, kun huomasin tämän uusien viestien listassa, joten avasin tämän välilehteen odottamaan! Ja olihan tämä juuri niin lempeä ja lohdullinen kuin osasin odottaa :) Harmittaa, että Reaktioyhtälöt ovat edelleen lukematta - niin kuin moni muukin tekstisi! -, mutta siitä huolimatta tartun näihin teksteihin. Ovathan Samuli ja Juuso tulleet tutuiksi muutamista muista teksteistäsi! Ja pojat ovat molemmat sellaisia, että heidän maailmaansa on helppo uppoutua (tai sitten se on se, miten sinä onnistut heidät kirjoittamaan ;)).

Lasten kanssa leikkiminen on jotenkin sellainen asia, josta ei koskaan tiedä, mitä odottaa. Joskus leikit noudattavat tavanomaista kaavaa, mutta toisinaan, kuten tässä tapahtuu, lapsen mielikuvitus vie leikin jonnekin aivan uusiin maailmoihin ja onnistuu parhaassa tapauksessa avaamaan ajatuslukkoja aikuistenkin mielissä. Mietin tätä lukiessa, että jos aikuiset laitettaisiin rakentamaan legoista unelmia, moni saattaisi mennä lukkoon. Siinä vaikuttaa osittain se, että olemme oppineet kirjoittamaan ja kertomaan unelmistamme, mutta niiden ilmentäminen legoilla tai muilla odottamattomilla tavoilla saisi monet ahdistumaan. Itse ainakin miettisin, osaanko edes rakentaa mitään järkevää :D Mutta lapset menevät harvoin lukkoon! Ja tässä päättäväinen Iines rakentaa juuri niin määrätietoisesti kuin lapsilta osaa odottaa.

Oli ihana huomata, millaisen roolin Juuso ottaa legojen rakentamisessa. Hän on sivussa, antaa Iineksen ohjata ja tehdä eikä yritä kyseenalaistaa tai ohjata. Sellainen on tärkeää ja tästä tekstistä välittyi tuollainen lämmin, avoin ja rohkaiseva tunnelma, jossa kumpikin saa olla oma itsensä ja miettiä omiaan. Iineksen pomottelu oli hauska ja hänelle sopiva lisä, mikä toimi tässä hyvin, ja toi Juusoonkin vähän puhtia. Tykkäsin kovasti tästä kohdasta:

Lainaus
Kaikki tuntui niin epävarmalta. Diplomityö takkusi, suhde Samulin kanssa sakkasi, ja tulevaisuus oli kuin epävakaa sääennuste. Mihin hän oli kadottanut unelmansa; ne jotka olivat löytäneet hänet, eksyneen harhailijan, ja vetäneet hänet valoon?

Tässä oli hyvä rytmi ja muutenkin Juuson tuntema ahdistus ja epävarmuus tuli tiivistetysti, mutta vahvan selkeästi esiin. Tässä kohtaa raapaleen mitta tulee toki hieman vastaan, sillä tässä olisin halunnut hieman lisää selkeytystä unelmien suhteen, jotta tekstin lopussa tuleva oivallus olisi yhtä selkeä lukijalle kuin Juusolle itselleen. Mutta raapale on raapale ja tässä on taustalla pitkä tarina, joten en valita :D Huomasin kuitenkin itse, että tuo ajatusketju vaati lukemista muutamaan kertaan, että se selkiytyi.

Lopun oivallus sen sijaan oli hyvin samaistuttava: Hän oli omien unelmiensa rakennusmestari, vaikka hänen palikkansa olivatkin hukassa ja visionsa hämärtyneitä. Näinhän se on. Huomaan tosin itse kärsiväni kärsivällisyyden puutteesta tässä asiassa, sillä olisi kivempaa, jos moni asia olisi selkeämpi jo alusta saakka ja palikatkin käden ulottuvilla. Mutta onneksi kärsivällisyys usein palkitaan, ja tämän tekstin lopussa on aistittavissa samaa, toiveikasta tunnelmaa :) Kiitos siis tästä! Tämä oli jollain tapaa virkistävä teksti!

// Eih, miten onnistuinkin sekoittamaan nimet! No, korjasin ne kommenttiin ;D
« Viimeksi muokattu: 31.10.2022 07:51:51 kirjoittanut hiddenben »

between the sea
and the dream of the sea

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 477
Olipa tämä kiva pieni hetki Juuson elämässä :D Joskus oivallus voi syntyä vaikka legojen keskellä!

Minusta on ihan mahtavaa rankempaa legoilla, etenkin juuri noilla dubloilla, joten olipa kivaa että olit ottanut nämä tähän mukaan. Unelmien rakentaminen on kyllä hienoa ja Iineksellä oli kyllä ehkä ihan paras unelma ikinä!

Juuson mietteet olivat hyvin samaistuttavia, mutta hienoa että myös jonkinlainen ratkaisukin löytyi :) Tämä oli kiva kurkistus tämän parin varhaiseen vaiheeseen.

Kiitos tästä, kivaa että julkaisit tämän vaikka tämä ei raapalejuoksuun ehtinytkään.

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 169
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Larjus, lasten kanssa luovien juttujen tekeminen on kyllä hauskaa. Lapsilla on omanlaisiaan tapoja käsittää ja käsitellä asioita, ja se voi joskus olla tosi inspiroivaa aikuisen näkökulmasta ja avata ihan uusia ovia ja oivalluksia. Onpa kivaa, että pääset töissä todistamaan sitä ilmiötä!

Minullakin on taipumusta huolehtia ja murehtia tulevasta, vaikka usein sitä tulee sitten vain murehtineeksi ja märehtineeksi useamman kerran sen sijaan, että kohtaisi asiat vasta sitten, kun ne ovat ajankohtaisia. Välillä on tosiaankin hyvä muistuttaa itseään siitä, että sitä voi myös olla omien unelmiensa rakennusmestari! :)

Kiitos paljon, kivaa että tämä pieni tarina oli herttaista luettavaa! :-*

hiddenben, ihana kuulla, että tekstin luonnehdinta legoista ja unelmista veti puoleensa! Kivaa, että tartuit tähän, vaikket Reaktioyhtälöitä olekaan vielä lukenut, ja tämän pääajatus on kyllä tosiaan sinänsä ymmärrettävissä myös ilman sitä (varsinkin kun koko Reaktioyhtälöitä roikkuu edelleen kesken, kääk). Sinulla taisivat nyt kyllä mennä hahmot sekaisin, koska tässä tekstissä on päähahmona Juuso, ei Samuli. :D Iines on tosiaan Juuson siskontyttö, kun taas Samulilla ei ole sisaruksia ollenkaan.

Tuo on osuvasti sanottu, ettei lasten kanssa leikkiessä oikein ikinä tiedä, mitä tulee vastaan. Melko vähän olen itse ollut lasten kanssa tekemisissä, mutta muistan, miten minulla on joskus ollut vaikeuksia heittäytyä mukaan, kun leikki saakin ihan uusia ja ihmeellisiä ulottuvuuksia. Se on kyllä omiaan ravistelemaan aikuisenkin ajatusmaailmaa. Minäkin luulen, että aika monella (itseni mukaan lukien) saattaisi mennä sormi suuhun, jos pitäisi rakentaa legoista unelmia, mutta lapselta sellainen saattaa sujua kuin itsestään. Se on aika innostavaa ja inspiroivaa!

Voi hyvin olla, ettei Juuson oivallus lopussa näyttäydy yhtä selkeänä tai tarjoa samantasoista oivallusta kuin millaisena Juuso sen kokee. Siinä mielessä tämä raapale nojaa ehkä turhankin vahvasti sarjan aiempiin tapahtumiin, myös niihin joita en ole vielä teksteiksi saakka saattanut - tätä Reaktioyhtälöiden jälkeistä ajanjaksoa myönnän vähän kierrelleeni ja kaarrelleeni, koska pidempi tarina, jossa sitä käsitellään, on vasta visio mielessäni. Ymmärrän siis hyvin, jos oivallus olisi kaivannut selkiyttämistä tai enemmän konkretiaa, mutta se olisi toisaalta ollut hankala toteuttaa, kun en halua spoilata ajanjaksoa liikaa. Siksi tällainen abstraktimpi toteutus tuntui helpommalta, varsinkin kun pääpaino on siinä, että Juuso ymmärtää pitävänsä itse omista unelmistaan kiinni, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa. Raapalemitta on kyllä kieltämättä rajoittava sekin.

Kiva kuulla, että tämä teksti oli virkistävää luettavaa. Kiitos paljon! :-*

Vendela, jep, joskus oivallus voi syntyä odottamattomassakin paikassa! Legoilla rakentaminen on kyllä kivaa, ja olen samaa mieltä siitä, että Iineksellä on hieno unelma. Ehkä vähän naiivi, mutta olisihan se hienoa, jos tukahduttavia ja lannistavia rajoja ei olisi, ja sitä ajatusta voi soveltaa tosi moneen asiaan ja elämän osa-alueeseen.

Kiva kuulla, että tämä pieni hetki ilahdutti ja löysi paikkansa myös Raapalejuoksun ulkopuolelta. Kiitos kovasti! :-*