Nimi: Jäädäänkö ikuiseen kesään?
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: kesäinen romantiikkadraama
Paritukset: Heikki/Kalevi ja Patrik/Lydia
Haasteet: Kesähaaste 2018, Fluffy10 #3 ja Eroon maneereista II
A/N: Maneerinani oli siis runsas dialogi, ja karsin sen tässä kokonaan pois eli teksti useammalla hahmolla ilman dialogia. Lukuiloa!
Jäädäänkö ikuiseen kesään?
Makaan kalliolla tuolinpehmusteiden päällä ja tuijotan vaaleaa kesätaivasta. Kokko on hiipumassa, mutta sen kuumuus tuntuu yhä iholla. Patrik kompastelee juurakossa ja sen humalainen kiroilu naurattaa mua. Yritän keskittyä kavereideni senhetkiseen puheenaiheeseen ulkomaista ja matkailusta, mutta se on vaikeaa. Mun ajatukset harhailee.
Varvikko rapisee. Kohottaudun. Se on Kalevi. Näen roskia miehen hiuksissa ja naarmuja käsivarsissa. Ilmeisesti promillet ovat aiheuttaneet sillekin pieniä koordinaatio-ongelmia. Patrik vittuilee sille samasta asiasta. Kalevi vain hymyilee silmissään pahankurinen pilke ja huomauttaa, että ainakin se osaa olla kusematta kintuilleen toisin kuin eräät. Minä, Eeli ja Joni remahdetaan nauruun. Lydia kiljahtaa inhosta ja kömpii kiireesti pois kihlattunsa kainalosta. Kalevi naureskelee tyytyväisenä ja istuutuu alas mun viereen. Pudistan sille päätäni.
Patrik yrittää vakuutella Kalevin liioittelevan, mutta Lydia ei tule takaisin. Eeli letkauttaa olevansa vapaa kaikista eritteistä ja avaa sylinsä. Lydia nauraa ja ottaa tarjouksen vastaan. Patrik huokaa muka mustasukkaisena. Katson tarkkaan ja huomaan, että Patrikia taitaa oikeasti vähän harmittaa, että sen tyttö on toisen miehen sylissä. En muista montaakaan kertaa, että olisin nähnyt ne kauempana kuin parin metrin päässä toisistaan. Vähän ilkeästi mietin, että ehkä ne kumpikin on jonkin sortin läheisyysriippuvaisia.
Eeli ja Lydia flirttailevat leikkimielisesti, ja Patrik nurisee vieressä. Hymyilen niiden naljailulle. Se on tuttua jo lukioajoista. Kalevi hyväilee mun käsivartta. Sen sormet tekevät kevyttä, pyörivää liikettä alhaalta ylös. Hymyilen miehelle. Sen ruskeissa silmissä on lämpöä, joka saa aikaan suloista hypähtelyä mun vatsassa. Kalevi ihmettelee, miten voin olla niin komea, ja mä vastaan, että siksi, kun sä oot tarpeeks päissäs. Kalevi nauraa ennen kuin nojautuu lähelle ja sanoo olevansa tosissaan. Kuin todistaakseen, se suutelee mua.
Olen vähän hämilläni. Kalevi ei tavallisesti osoita näin avoimesti hellyyttä muiden läsnä ollessa. Nautin harvinaislaatuisesta hetkestä. En odota sen kestävän, mutta Kalevi yllättää mut. Se asettautuu makuulle painautuen tiukasti mua vasten. Suudelmat syvenevät. Mielihyvä kohisee läpi kehon ja vie ylimääräiset ajatukset mennessään. Kalevin käsi löytää mun takapuolen eikä puristuksessa ole ripaustakaan häveliäisyyttä.
Patrik köhii kurkkuaan merkitsevästi. Kaipa mies on vähän kiusaantunut, kun se ei ole tottunut näkemään meitä näin estottomina ja kiinni toisissamme. Mua ei hävetä. Mun puolesta Patrik saa luvan kestää, kuten minäkin olen kestänyt sen ja Lydian turhankin julkiset touhut. Kalevin ajatukset kulkevat samansuuntaisesti. Kalevi vetäytyy ärähtääkseen Patrikia siirtymään muualle, jos sen on niin vaikea sietää sitä, kun kaksi miestä pussaa. Lydia moittii Patrikia suvaitsemattomaksi mäntiksi, ja sanoo, että hänhän ei tuollaista sikaa aio vihille viedä. Patrik on lähellä kyyneliä ja mumisee, ettei kyse ole mistään sellaisesta.
Minua alkaa nolottaa tilanteen saama vaivaannuttava käänne ja yritän vetäytyä kauemmas Kalevista, mutta mies ei päästä mua. Näen taisteluhalun sen silmissä, ja tiedän, että se aikoo höykyttää Patrikia entisestään, vaikka Patrik on jo valmiiksi nöyrä ja lyöty. En salli sellaista kiusaamista ja torun Kalevia hiljaa, jotta se luopuisi ajatuksesta. Me kinastellaan silmillämme, mutta lopulta Kalevi taipuu ja huikkaa puolihuolimattoman anteeksipyynnön. Tiedän, että parempaa ei ole tulossa. Lydia kömpii surkean Patrikin luokse, tukistaa tätä parrasta ja nimittelee rakastavasti ennen kuin suutelee sovinnoksi. Patrik unohtaa meidät ja keskittyy täydellisesti morsioonsa. Eeli näyttää siltä kuin se olisi nukahtamaisillaan kallioille, ja tylsyyttään Joni tökkii kepillä kokkoa. Täytyisi yrittää huomioida niitäkin, ettei ilta lopu ikävästi.
Kalevi suutelee mun kaulaa. Mieli tekee kieltää, koska musta tuntuu, että mies tekee niin todistaakseen jotain. En reagoi ollenkaan, ja se toimii tehokkaammin. Kalevi lopettaa ja huokaa katuvana. Kalevi pyytää multa anteeksi ja sanoo, ettei se huomioinut mua muusta syystä kuin siksi, että se halusi ja homma vain sattui eskaloitumaan. Hyväksyn anteeksipyynnön ja annan miehen pussata muutaman kerran, mutta sitten on parempi tyytyä pelkkää halailuun ja jättää rohkeammat kosketukset yksityisempiin hetkiin. Kalevi ei valita, vaikka se kuiskaileekin, mitä kaikkea se tahtoisi mulle tehdä. En tahdo miehen vaikenevan, vaikka mua alkaakin kuumottaa. Nautin täysillä sanojen aikaansaamasta kihelmöinnistä ja odotan malttamattomana juhannusyötä.
