nominal ah, kiitos paljon kommentista!!
En tiedä, olisiko Ginnyllä jotakin piilotettuja suuria tunteita tuossa kuvailemassasi kohdassa - niitähän ei käyty ollenkaan läpi
Ehkä Ginny on tässä versiossa hieman aikuistunut kouluajoista, mutta varmasti jotakin temperamenttisuutta on vielä jäljellä - ehkä se tulee ilmi jossakin vaiheessa. Ihanaa että luet!!
A/N: Jaaaaahas, näin sitä lipsutaan formaatista ja kirjoitellaan vahingossa paritonnisia lukuja. Hittolainen. Jatkossa yritän taas hillitä itseäni
En tiedä vaikuttaako oma rankka treenikausi siihen, että luku on näin... urheilupainoitteinen. Koittakaa kestää!
21. Toinen maajoukkueleiri, osa kaksi
Kello viisitoista yli kahdeksan hänen huonekaverinsa kolauttaa varpaan kylpyhuoneen kynnykseen ja kiroilee mehevästi. Ginnyn silmät rävähtävät auki. Valo valuu huoneeseen raskaiden verhojen välistä.
”Ai, anteeksi”, Beth sanoo ja pitelee jalkateräänsä. ”Taisin herättää sinut.”
”Joo”, hän mutisee ja hautaa kasvonsa tyynyyn vielä hetkeksi. Olisipa hän voinut jäädä Gwenogin viereen nukkumaan. Mutta se olisi tietenkin paljastanut heidän suhteensa kaikille, ja sen piti ehdottomasti pysyä salassa syistä, jotka Gwenog on monta kertaa hänelle teroittanut, mutta joita hänen on sillä hetkellä kovin vaikeaa muistaa. Kaikki on vielä niin kovin uutta, niin nainen oli ainakin sanonut. Ja jos lehdistö saisi tietää, siitä seuraisi kamala kohu. Ja sitten Alex saisi myös tietää, ja sitä Gwenog halunnut missään nimessä.
Viimeinen syy puristaa Ginnyn rintakehää. Miksi Alex ei saisi tietää? Jos hänelle tulisi tilaisuus, hän kertoisi Harrylle oitis. Hän on jopa herkutellut ajatuksella: miten hän tapaisi Harryn kahvikupin äärellä ja mies olisi selvästi laihtunut ja ehkä peräti vähän riutunut. Hän kertoisi asian niin kuin se on: Harry, minä olen suhteessa maamme parhaan huispaajan kanssa.
Ginny hymähtää tyynyyn. Ehkä se ei olisi kaikkein tyylikkäin tapa ilmaista asia.
Ehkä hän kysyisi ensiksi, tapaileeko Harry ketään. Harry kertoisi käyneensä muutamilla treffeillä, mutta että kukaan niistä naisista ei voinut edes puoliksi korjata sitä haavaa, jonka heidän eronsa häneen jätti. Hän nyökyttelisi ja sanoisi, että sellaista se deittailu hänen ymmärtääkseen on. Sitten, sopivan tauon jälkeen hän kertoisi, että on löytänyt jonkun.
Kenet? Harry kysyisi oitis, ylähuulelle jäisi ehkä maitovaahtoa.
Gwenog Jonesin, hän vastaisi muka huolettomana ja Harryn silmät suurenisivat kaljuunan kokoisiksi. Hän olisi kuin ei huomaisikaan, huitaisisi ehkä kevyesti ilmaa.
”Kuule, minä lähden jo aamiaiselle”, Beth sanoo. Ginny nyökkää ja katsoo, kuinka nainen kerää tavaransa ja suuntaa ovelle. ”Jännittääkö sinua tämän päivän kuntotestit?”
Hän laskee katseensa tyynyyn. ”Ehkä vähän.”
”Joo, eihän niistä kukaan tykkää”, Beth sanoo ja huokaisee. ”No, nähdään aamupalalla tai viimeistään kentällä.”
Ovi sulkeutuu. Hän kipristää varpaansa rullalle ja venyttää sitten auki. Aika nousta.
*
”Tämän päivän agenda on yksinkertainen. Jokainen teistä suorittaa kolme kuntotestiä. Ensiksi kymmenen minuutin lentotesti, tutummin kymppilento, jossa testataan teidän peruskuntoanne ja hapenottokykyänne. Sitten räjähtävyystesti, jossa testataan hermotusta, reagointia ja nopeutta. Viimeisenä painonnostotesti, jolla mitataan voimatasoja. Neljätoista parhaiten suoriutunutta on automaattisesti jatkossa ja loppujen kanssa käymme tapauskohtausesti läpi, kuka jatkaa seuraavalle leirille ja kuka ei. Tiedän, että testit ovat rankkoja ja testipäivä jokaisen inhokkipäivä, mutta ne ovat myös välttämättömiä parhaan mahdollisen joukkueen kokoamiseksi. Ne antavat hyvän kuvan teidän tämänhetkisestä kunnostanne ja auttavat meitä ymmärtämään, onko kansainvälisellä tasolla kisaaminen teille realistinen vaihtoehto. Muistakaa, että felix felicisin tai muiden suorituskykyä parantavien aineiden käyttö on ehdottomasti kielletty.”
Ginny katselee ympärilleen valmentajan puhuessa. Pelaajien ilmeet ovat aika kireät ja hän tuntee rypyn myös omien kulmakarvojensa välissä. Gwenog seisoo toisessa päässä riviä ja näyttää aavistuksen verran muita tyynemmältä. Naisen hiukset ovat pitkällä ranskanletillä, eikä hän voi olla miettimättä, kuka ne on letittänyt. Hän muistelee, miten he olivat puhuneet kuntotesteistä edellisellä viikolla.
"Onhan se kamalaa, mutta äkkiä ohi", Gwenog oli sanonut. "Pitää vain purra hammasta. Ei siitä kannata stressata."
"Helppohan sinun on sanoa", hän oli sanonut mahdollisimman kevyesti. "Olisit joukkueessa vuorenvarmasti, vaikka reputtaisit jokaisen testin.
Pelaajat järjestäytyvät siistiin riviin. Ensimmäiseksi suoritetaan kymppilento, mikä tarkoittaa kymmenen minuutin käännöslentämistä. Hän on tehnyt testin useasti aiemminkin, sillä useimmat seurajoukkueet tekevät sen aina kauden alussa, mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän kamalaa.
Lyhyt, varoittava vihellys, pelaajat asettuvat luudilleen. Toinen vihellys, tällä kertaa pitkä ja käskevä. Nahkahanskan verhoama käsi tärisee hieman, kun hän polkaisee itsensä ylös maasta ja kiihdyttää lentoon.
He lentävät ensiksi puoleen kenttään, tekevät tiukan kanttauksen ja palaavat aloituspisteelle, lentävät sitten koko kentän toiseen päähän, palaavat jälleen puoliväliin ja tekevät taas tiukan kanttauksen. Osa pelaajista jää heti jälkeen, muutama kirii hänen edelleen. Neljännen kierroksen kohdalla Ginny tuntee tutun pistelyn keuhkoissa ja maitohappojen kirvellyksen lihaksissa, eivätkä he ole vielä edes puolivälissä testiä. Kuudennella kierroksella hän vilkaisee ympärilleen: hänen edellään on iso joukko pelaajia – Gwenog näyttää olevan melkein puoli kierrosta edellä – mutta niin on hänen takanaankin. Hän irvistää ja lisää tahtia.
Vihellys pilliin, pitkä, vapauttava vihellys, ehkä kaunein ääni maailmassa. Pelaajat lopettavat lentonsa kuin seinään ja laskeutuvat hitaasti maanpinnalle tismalleen samaan kohtaan, mihin olivat ilmassa ehtineet lentää. Ginny yrittää ensin istua, mutta sydän luo niin hervottomasti silmien takana, ohimoilla, reisissä ja rinnassa, että hänen on pakko käydä makaamaan. Hän katselee luomiensa raosta sinistä ja tuulista taivasta ja tuntee, miten hänen rintakehänsä kohoilee holtittomasti ylös ja alas. Näkökentässä liikkuu kirkkaita kuvioita.
”Ginny Weasley”, yksi valmentajista tulee hänen luokseen. ”Katsotaanpa – kaksikymmentäviisi ja kaksi kolmasosaa kierrosta.” Mies tekee merkinnän papereihinsa, vilkaisee häntä, hymähtää ja huiskauttaa sitten sauvallaan ilmaa. Tyhjästä ilmestyy juomapullo täynnä kylmää ja raikasta vettä. ”Sehän meni ihan hyvin. Hengittele nyt ja ota vähän juotavaa.”
Kun tykytys korvissa laskee ja näkökyky palautuu, hän nousee istumaan ja katsoo ympärilleen. Moni muukin on heittäytynyt selälleen nurmikolle, osa istuu hänen laillaan. Kymmenen metrin päässä hänestä Beth lepuuttaa otsaansa nurmikkoon ja näyttää pidättävän yökkäyksiä. Hän tähystää kauas eteenpäin ja näkee, että Gwenog on aivan kärkipäässä ja nojaa polviinsa.
Valmentaja kutsuu heidät koolle ja lukee listasta kahdenkymmenen parhaan nimen. Gwenog on listalla toisena, hän on sijalla kaksitoista.
”Tämä suoritus ei vielä yksin tarkoita, että te olisitte turvassa tai tippumassa. Vasta testien yhteistulos ratkaisee. Jokaisesta testissä on suoriuduttava hyvin.”
Kun valmentaja luettelee ohjeita räjähtävyystestiä varten, hän yrittää turhaan tavoittaa Gwenogin katseen. Nainen on kuin terästä, tuijottaa tiukasti eteenpäin. Posket ja otsa ovat yhä punaiset.
Ensimmäinen osa räjähtävyystestistä tapahtuu pienissä ryhmissä ja ilman luutaa. Hän ei ole huolissaan, sillä tämä on juuri se osa-alue, missä hän on hyvä. Pelaajat asettuvat viivalle selin menosuuntaan päin. Valmentajan vihellyksestä he käännähtävät ympäri, juoksevat kaksikymmentä metriä ja koskettavat merkkiä radan päässä. Sitten he tekevät saman selältään, mahaltaan ja kyljiltään. Hänen aikansa on hyvä. Valmentaja taputtaa häntä kevyesti olalle.
Toisessa osiossa heihin taiotaan hidastusloitsu, jota vastaan he joutuvat puskemaan luudalla parikymmenen sekunnin ajan. Hän rakastaa sitä: kuin taisteli isoa ja lempeää jättiläistä vastaan, joka tuuppii kevyesti vastaan. Hän jännittää vartalonsa äärimmilleen ja keskittyy painimaan loitsua vastaan.
Kun valmentaja kutsuu heidät taas koolle, hän pyyhkii hikistä otsaansa hihaan ja yrittää pitää suupielensä kurissa. Hän sijoittui testeissä kolmanneksi. Koko joukkueen kaikista pelaajista hän oli kolmanneksi paras. Hän ei edes kuuntele muiden tuloksia.
”Viimeistä testiä varten olemme jakaneet teidät pareiksi. Voimatestaus suoritetaan pareina, jotta pelaajat voisivat piiskata toisiaan kovempiin suorituksiin tiukan kilpailun avulla.” Yksi valmentajista kulkee heidän joukossaan ja lukee listasta heidän nimiään.
”Weasley ja Jones. Menkää neljännelle pisteelle.”
Viimein Gwenog katsoo häntä, naisen katse suorastaan räiskähtää kiinni hänen katseensa. Nainen näyttää aika kauhistuneelta, ja Ginnystä tuntuu, että hänen kasvoillaan on tismalleen sama ilme.
”No niin, oletan, että tämä on teille kummallekin tuttua”, valvomaan tullut viiksekäs ja isomahainen valmentaja sanoo ja katsoo heitä vuorotellen. ”Aloitetaan kevyistä painoista. Kumpikin nostaa säkin maasta kerran. Sitten siirrymme kierros kierrokselta isompiin painoihin, kunnes toinen ei jaksa enää. Teidät pisteytetään testistä niin, että häviäjä saa puolet voittajan pisteistä. Ottakaa huomioon, että ero on iso ja voi vaikuttaa teidän mahdollisuuksiinne päästä joukkueeseen. Sen jos minkä kuvittelisi motivoivan parhaaseen mahdolliseen suoritukseen.”
Miehen röhähtävä naurahdus saa Ginnyn puisteleksimaan. Gwenog hengittää vähän raskaan näköisesti ja katsoo maahan. He astuvat vastakkain. Valvoja kutsuu heidän väliinsä jättimäisen säkin, joka on täytetty jollakin rahisevalla materiaalilla.
”Voitte käyttää mitä nostotekniikkaa haluatte, kunhan ette satuta itseänne tai toisianne. Aloittakaa, kun olette valmiit.”
Gwenog venyttää nopeasti selkäänsä, pyöräyttää hartioitaan ja näyttää kokoavan itsensä takaisin siksi tiukaksi urheilijaksi, jonka hän on tottunut näkemään. Naisen kasvot ovat tuimat ja silmät tuntuvat katsovan suoraan hänen lävitseen, melkein kuin hän ei olisi siinä ollenkaan.
Hän nostaa ensin, sitten Gwenog. Alkuun painot ovat helppoja. He eivät katso toisiaan eivätkä puhu mitään, korkeintaan nyökkäävät kun valmentaja kysyy ovatko he valmiina ja puuskahtavat silloin tällöin painojen käydessä raskaammaksi. Jokaisen nostokierroksen välissä säkkiin rapisee lisää täytettä. Ginny kyykistyy, pitää painon tasaisesti jalkaterillä, selän suorana, keskivartalon tiukkana, lavat yhdessä – ja sitten tulee nosto, hän tekee työn oikeaoppisesti jaloilla ja lantiolla, suorittaa liikkeen rauhallisesti ja tasaisesti.
Hän ei voi antaa itsensä ajatella, miten epäreilu tilanne on. Hän haluaa voittaa, se on selvää. Häviäminen tarkoittaa vain puolta pistesaalista ja hän tarvitsee jokaisen pisteen. Toisaalta voittaminen tarkoittaisi Gwenogin häviötä. Se ei kuitenkaan ole todennäköistö: Gwenog on hurjan vahva, pitkäraajainen ja loputtoman sitkeä. Jostakin kuuluu muiden parien naureskelua ja juttelua, se kantautuu heidän korviinsa kuin jonkin kalvon läpi. Heidän pienessä kuplassaan on sillä hetkellä vain he kaksi ja valvoja, joka merkitsee tuloksia muistikirjaansa.
Säkki alkaa olla painava. Ginny hengittää sisään, tarttuu säkkiin, puhaltaa ilman ulos ja nostaa.
”Hyvä”, valmentaja mutisee ja tekee merkinnän paperiin. ”Jones, sinun vuorosi.”
Gwenog pysähtyy säkin eteen ja tuijottaa sitä. Hetken näyttää siltä, että hän haluaisi sanoa jotakin, mutta muuttaa sitten mieltään. Säkki nousee vaivattoman näköisesti.
”Hyvä. Weasley?”
Ginny epäröi hieman. Jaksaako hän enää? Kestääkö hänen kylkensä? Onko hän ikinä nostanut niin paljon? Hän yrittää arvioida, kuinka paljon säkissä on. Ainakin kahdeksankymmentä kiloa, hän luulee, ja kurtistaa kulmiaan. Hän tuntee Gwenogin tuijotuksen ja kuulee valmentajan hieman rohisevan hengityksen.
”No? Nouseeko se säkki?” valmentaja kysyy.
”Minä – minä –” hän nielaisee. Edellinenkin nosto oli tuntunut äärisuoritukselta.
”Eipä taida nousta”, kuuluu ääni hänen edestään. Hän nostaa hämmästyneenä katseensa. Gwenog katsoo häntä toinen kulmakarva koholla. ”Oletko ikinä nostanut näin paljon?”
”Olen”, hän sanoo, ja Gwenogin suupieli nytkähtää.
”Paljonko siinä on?” nainen kysyy valmentajalta, mutta ei irrota katsettaan hänestä. Hiussuortuvat ovat karanneet letiltä ja liimautuneet luikertelemaan ohimoille kuin mustat pienet purot. Naisen ilme ei ole vihainen eikä haastava vaan tyyni, äänensävy hyvin tavallinen. Melkein kuin he puhuisivat säästä.
”Yhdeksänkymmentäviisi kiloa”, mies sanoo tarkistettuaan papereista.
Gwenog hymyilee hänelle ystävällisesti. ”Aika epätodennäköiseltä vaikuttaa, vai mitä, Ginny? En usko, että olet ikinä nostanut niin paljon.”
Hän yrittää vastata, yrittää muodostaa samanlaisia kevyitä huomautuksia, mutta ei saa sanaa suustaan.
”Minä olen sanonut sinulle jo pitkään, että sinun pitäisi treenata vähän monipuolisemmin.”
”Minä treenaan – ihan – ihan hyvin.”
”Tietenkin treenaat”, Gwenog sanoo oitis. ”Mutta osa urheilijana olemista on omien rajojen tunteminen. Ei kannata riuhtoa liian isoilla painoilla ja rikkoa itseään vain siksi, että pääsee näyttämään valmentajalle.”
Hän tuijottaa Gwenogia. Nainen kallistaa päätään, silmissä on lempeä katse. ”Minä ajattelen vain sinun parastasi.”
”Miten on, jäätkö tähän, Weasley?” valmentaja kysyy.
Hän epäröi. Gwenog on oikeassa, hän ei luultavasti pysty siihen. Hän vilkaisee valmentajaa ja sitten Gwenogia.
Mutta puolet pisteistä on niin vähän. Ja hän haluaa tätä niin paljon.
Enemmän kuin mitään.Hän kävelee säkin luokse, kietoo kätensä sen ympärille ja kerää kaiken voimansa. Vetää keuhkot täyteen, puhaltaa tyhjäksi ja nostaa.
”Sillä lailla!” valmentaja murahtaa hyväksyvästi. ”Jones?”
Hänen jalkansa vapisevat hieman, mutta alkukantainen riemu, adrenaliini ja endorfiini kohisevat verenkierron mukana koko vartaloon. Hän nostaa katseensa Gwenogiin. Hymy ja ystävällisyys on valahtanut naisesta kokonaan pois, kasvot ovat taas kylmät ja kovat.
”Minä luovutan tähän.”
”Mitä?” hän puuskahtaa.
Gwenog kohauttaa olkapäitään. ”Minä en jaksa enää.”
”Jaksathan”, hänen suustaan lipsahtaa. ”Olen nähnyt sinun nostavan enemmänkin.”
”Nyt en jaksa.”
”Oletko aivan varma?” valmentaja kysyy valmiina kirjoittamaan tulokset paperiin.
”Olen.”
”Selvä. Hyvää työtä kumpikin. Jones, sinä voit nyt poistua. Weasley, haluatko yrittää vielä korkeampaa painoa?”
”En”, hän mutisee ja tuijottaa Gwenogin loittonevaa selkää.
”Selvä”, valmentaja sanoo ja tutkii papereitaan. ”Hyvin tehty, Weasley. Saat kolmekymmentä pistettä. Jonesille tulee viisitoista. Kuvitella - aika yllättävä lopputulos.”
*
Kun Gwenog viimein tulee ulos, hän on jo ehtinyt käydä suihkussa, vaihtaa vaatteet ja pakata laukkunsa. Pukuhuone on melkein tyhjä, vain muutamat tippumisvaarassa olevat pelaajat odottavat vielä valmentajien tuomiota. Hän tuijottaa heidän hermostuneita kasvojaan eikä voi olla tuntematta helpotusta omasta tilanteestaan.
”Hei!” hän huudahtaa ja hyppää ylös penkiltä kun ovi avautuu. ”Gwenog!”
Nainen kääntyy häntä kohti.
”No? Mitä ne sanoivat?”
”Haluavat pitää minut kuntotuloksistani huolimatta”, Gwenog sanoo ja kohauttaa olkiaan. ”Sanoivat, että tietävät minun pystyvän parempaan ja arvelevat, että nyt oli vain huono päivä.”
”Ai. No. Hyvä.” Hän nielaisee sen, mitä tekisi mieli sanoa.
Kaikki on niin helppoa kun on Gwenog Jones. ”Onneksi olkoon sinullekin”, Gwenog sanoo ja alkaa riisuutua. ”Jatkossa ollaan molemmat.”
Hän istuu penkille ja vetää henkeä. ”Kuule, mitä ihmettä se oli siinä testissä?”
”Häh? Ei mitään. En vain jaksanut nostaa enempää. Energiatasot alhaalla.”
”Mutta miksi sinä puhuit minulle sillä tavalla?”
Gwenog pysähtyy kesken liikkeen. ”Millä tavalla?”
”Ilkeästi", Ginny sanoo, kuulee sanojensa lapsellisuuden ja tuntee punan hiipivän kaulaa pitkin.
”Enhän minä ollut ilkeä. Olin huolissani.” Gwenog ei katso häneen päinkään.
”Se ei - tuntunut kovin kannustavalta.”
Nainen huokaisee syvään, miettii hetken. ”Mutta sinähän nostit sen viimeisenkin säkin?”
”Nostin.”
”No niin. Mitä väliä millään muulla on? Eikö ole ihan sama mitä minä sanoin tain tein?”
Hän ei osaa vastata. Jostakin syystä hänen kurkkuaan kuristaa ikävästi, ja hän räpyttelee kovasti, jotta Gwenog ei huomaisi. Kun nainen lähtee suihkuun, Ginny nojaa takaraivoaan seinään ja yrittää ajatella. Ovi kolahtaa: seuraava tuomionsa saanut pelaaja tulee ulos valmentajien kopista ja purskahtaa heti itkuun. Hän tajuaa, että se on Beth ja kääntää katseensa muualle.
