Tervehdys Kommenttikampanjasta!
Marvel-raapalepari herätti mielenkiintoni, ja niinpä päätin napata tämän luettavaksi ja kommentoitavaksi. Kiinnostuin välittömästi myös yksityisyyden ja julkisuuden vastakkainasettelusta ja toisaalta rinnastamisesta, siitä miten molemmat ovat elämässä läsnä ja niiden kanssa on jotenkin tasapainoiltava ja tultava toimeen. Kiehtova lähtökohta tekstille, ja tässä toimii minusta tosi hyvin se rakenne, että toinen raapale sijoittuu julkiselle paikalle ja toinen taas omaan rauhaan! Ne yhdistää luontevaksi kokonaisuudeksi taustalla kulkeva tarinan kaari suhteen julkistamisesta.
On helppo uskoa, ettei suhteen julkistaminen välttämättä ole ihan pikkujuttu, kun aina on olemassa se riski, että joku tunnistaa ja suhtautuu ikävästi. Steven kuumotus onkin tosi ymmärrettävää ja luonnollista, ja toisaalta taas Tonyn on helppo kuvitella olevan uskaliaampi ja omaksuvan paremmin sellaisen tervehenkisen hälläväliä-asenteen.
Lopulta puolityhjä metrokin tuntuu aika turvalliselta paikalta, kun juuri kukaan ei kiinnitäkään kaksikkoon mitään huomiota, ja tunnelma rentoutuu Stevenkin osalta. Tämä kohta on levollisen vapauttava, ikään kuin puhdistava uloshenkäys kaiken jännittämisen jälkeen:
Taivas ei kuitenkaan pudonnut niskaan. Vaunu tuoksui edelleen tunkkaiselle, ihmiset tuijottivat kännyköitään ja Tony ilmoitti täysin yllättäen, että tässähän he jäisivät jo pois. Käsi kädessä.
Maailma jatkaa urallaan tämänkin virstanpylvään jälkeen, ja se luo ihanaa turvallisuuden ja vakauden tuntua. ♥ "Käsi kädessä" -toteamus lopussa alleviivaa minusta hienosti tapahtunutta muutosta, joka on kaikesta huolimatta merkittävä juttu hahmoille, vaikkei se saakaan taivasta putoamaan.
Toisen raapaleen seesteinen, yksityinen tunnelma on kivaa vastapainoa julkiseen paikkaan tiivistyvälle jännitykselle, ja se tarjoaa luontevat ja turvalliset puitteet kaiken tapahtuneen tarkastelulle vähän etäämpää ja myöhemmin. En ihmettele yhtään, että mediapyöritys on imenyt Stevestä mehut, mutta onneksi hän pääsee palautumaan luonnon helmaan Tonyn kanssa, joka ihanasti on valmis menemään mukavuusalueensa ulkopuolelle kumppaninsa hyväksi. Minusta on jotenkin tosi sopivaa, miten kumpikin pätkä on sen hahmon näkökulmasta, jolle senhetkinen miljöö ei ole niin luonteva. Tulee sellainen fiilis, että miehet ovat valmiita tukemaan toisiaan kaikessa, tilanteessa kuin tilanteessa, ja että suhde on vakaalla pohjalla.
Ihastuttava raapalepari, kiitos kovasti!
-Walle
