A/N - Kolme viimeistä tuleekin putkeen.
Luonnollinen
Spurttisana - Tänään
300 sanaa
Hiekka tarttui ikävästi kosteaan selkään. Kesäillan tuuli tuntui viileältä iholla ja Tomi värähti. Elias makasi hänen vierellään kyljellään.
”Miks Aasiaan?” Elias kysyi.
”Aasia on mielenkiintoisempi. Vihaan jenkkien politiikkaa, yhteiskuntaluokkaeroja ja sitä kaupallisuutta. Toki on Aasiassakin, mut Jenkit on pahin. Aasiassa on paljon mielenkiintoisia kohteita.”
Elias naurahti, pudisti vähän päätään piirrellen hiekkaan kuvioita sormellaan.
”Sä oot mielenkiintoisempi kuin ajattelinkaan”, Elias virnisti.
”Mä en kyllä ollut ajatellut et tänään olis tälläinen päivä", Tomi sanoi.
”Millainen sit olis pitänyt olla?” Elias kysyi kierähtäen vatsalleen.
”Perus juomaa, grilliruokaa ja lisää juomaa?” Tomi ehdotti hymyillen.
”Vaihtelu virkistää. Voin mä sut takaisin viedä, jos haluat", Elias sanoi ilkikurisesti.
”Enköhän mä selviä.”
Tomi ei ymmärtänyt miten Eliaksen seurassa oli niin helppoa olla. Monesti uuden ihmisen kanssa oli vaivaantuneita hiljaisuuksia ja puheenaiheita oli vaikea keksiä. Hän ei tuntenut Eliasta, mutta tämän seurassa oli luonnollista olla, vaikka Eliaksen itsevarmuus saikin hänet hiukan varpailleen ja koko tilanne oli hämmentävä. Ei hän silti tuntenut oloaan epämukavaksi.
”Mistä sä tunnet Joonan?” Elias kysyi hiljaisuuden jälkeen. Mitä pidemmälle ilta oli edennyt sitä puheliaammaksi Elias oli käynyt.
”Se on mun serkku. Te pelaatte yhdessä?”
”Joo ainakin viime kauden.”
”Entäs ens kausi?”
”Mulla loppu sopimus viime kauteen. Pitää vähän neuvotella", Elias hymyili.
”Mihin haluisit?”
”Ei sillä väliä, kunhan saa pelata."
Tomi nyökkäsi. Joona taas tahtoi aina pelata Helsingissä. Hän muisti kuinka kaksi kautta sitten Joona oli ollut paniikissa, kun miehen sopimusta ei oltu meinattu jatkaa. Pelaajat joukkueissa vaihtuivat usein ja osa lähti ulkomaillekin, mutta Joona tahtoi pysyä täällä.
”Mennäänkö vielä uimaan?” Elias kysyi koskettaen kylkeä.
”Mennää vaa."
Elias kuitenkin kumartui ensin painamaan huulensa toista kertaa hänen huulilleen. Tomi oli odottanut tilaisuutta suudella, muttei ollut osannut tehdä sitä luontevasti. Elias kuitenkin osasi. Tomista tuntui, että Elias jätti tahallaan suudelmat kesken, nytkin mies vetäytyi liian aikaisin nousten samaa vauhtia ylös. Tomi jäi makaamaan huulet raollaan hiekalle.
”Mennään.”
Eriskummallinen
Spurttisana - Merkitys
250 sanaa
Tomi katseli rannalla olevia ihmisiä heidän kävellessään poispäin. Hän mietti kuinka moni oli nähnyt heidän suutelevan ja mitä mieltä ihmiset olivat. Hän oli ihan sinut itsensä kanssa, mutta silti.
”Mitä mietit?” Elias kysyi hipaisten Tomin käsivartta.
”Ääh ei sillä merkitystä", Tomi mutisi. Elias oli niin itsevarma ettei hän tahtonut tuoda omia epävarmuuksiaan esiin.
”Totta kai on."
Tomi pyöräytti silmiään hymyillen. He pukivat kengät rannan loppuessa ja Tomista tuntui, että hiekkaa oli joka puolella hänen kehoaan. Kengissä olevat muruset hiersivät epämukavasti ja joka askelella tuntui, että hiekkaa varisi shortsien alta.
”Oli mukava ilta ja mielenkiintoinen” Elias hymyili koskettaen taas hänen kylkeään.
”Niin oli."
Tomia häiritsi hiukan Eliaksen saama viesti. He olivat suudelleet rannalla, kun Eliaksen puhelin oli piipannut viestin merkiksi. Eliaksen luettua viestin, toiselle oli tullut kiire lähteä. Elias ei ollut selitellyt asiaa mitenkään, eikä Tomi ollut viitsinyt kysyä. Eihän asia hänelle kuulunut, mutta hän ei voinut olla miettimättä odottiko miestä kotona joku.
Heidän tiensä erosivat kilometri ennen Tomin kotia, bussipysäkillä.
”Pistetään koodia ja nähdään uudelleen?” Elias ehdotti.
”Joo."
”Hyvä", Elias hymyili.
Bussi kaarsi jo kulman takaa ja Elias painoi nopeasti huulet vielä vasten Tomin huulia, ennen kuin hypähtää kauemmas ja viittoo bussin pysähdyksiin. Aivan kuin Eliaksen suudelmat, niin tämän lähtökin sai aikaiseksi tunteen, että Tomi halusi lisää. Hän tahtoi nähdä Eliaksen uudelleen. Samassa hän tajusi ettei hänellä ollut edes miehen numeroa. Ehkä hän voisi pyytää sen Joonalta.
Tomi ei voinut estää pientä virnettä joka hänen huulillaan leikki koko matkan kotiin. Ilta todella oli ollut eriskummallinen, mutta hän oli nauttinut siitä.
Tunne
Spurttisana - Pahantahtoinen
250 sanaa
Tomin aamu alkoi verkkaisesti. Silmät tahmautuivat kiinni toisiinsa ja makuuhuoneeseen paistoi ikävästi aurinko. Se oikein tunkeutui sälekaihtimien pienen pienistä rei’istä pahantahtoisesti juuri Tomin silmiin.
Hän potki peiton pois ja huoahti tyytyväisesti pienestä viileydestä iholla. Tomi kierähti vatsalleen ja onki käteensä puhelimen yöpöydältä. Keho tuntui edelleen raskaalta, mutta eilisen mielikuvat toivat hymyn huulille. Hänestä tuntui kuin hän olisi pudonnut takaisin teinivuosiin. Pieniä suudelmia melkein selvin päin ja kotiin nukkumaan. Mystisyyttä ja huolettomuutta, jota hän ei ollut harrastanut vuosiin. Silti ilta oli ollut paras aikoihin.
Tomi avasi puhelimensa lukituksen. Joonalta oli tullut kaksi viestiä ja yksi oli tullut tuntemattomasta numerosta. Tomi luki ensimmäisenä Joonan viestit.
Miten meni ilta? 10.40
Hyvin vissiin, annoin just Manniselle sun numeron.  11.33 |
Tomi tuijotti hetken tyhjästi Joonan viestejä ennen kuin palaset loksahtelivat paikoilleen. Joona oli antanut hänen numeronsa Eliakselle. Tomi sulki keskustelun vikkelästi avaten nopeasti vieraasta numerosta tulleen viestin.
Lähdetkö huomenna syömään korealaista? 11.48
Vai maistuuko ennemmin vietnamilainen vai intialainen? 11.48 |
Tomi naurahti, lisää
vai-kysymyksiä Eliakselta. Hänen ei pitäisi olla yllättynyt. Hymyillen Tomi vastasi, lähtevänsä mielellään syömään ja Elias saisi päättää mihin Aasialaiseen ravintolaan he menisivät. Tomi kiipesi ylös sängystä ja lähti keittämään kahvia hymyillen. Hän ei voinut kuin todeta, että päätös lähteä Joonan bileisiin oli ollut ainakin sen vuoden paras päätös. Hän oli meinannut perua lähdön aivan viime hetkillä, mutta lähtenyt kuitenkin. Hän ei tiennyt vielä mitä jutusta Eliaksen kanssa tulisi vai tulisiko yhtään mitään, mutta hän tahtoi katsoa sen kortin loppuun saakka. Mahdollisuuksiin täytyi aina tarttua. Edes vaalealle matolle pudonnut kahvimuki ei pilannut sitä aamua.
