Terkkuja Vaihdokkaista! Draco/Luna on parituksena musta mahdottoman mielenkiintoinen! Tuntuu, että se voisi olla laajemminkin fikattu shippi (mietin miksei se ole ja viekö kenties Draco/Hermione suurimman shippaustilan Draco/Lunalta, mutta tällaiseen pohdintaan on tietty kauhean vaikeaa saada vastausta
).
Jo tämän fikin tiivistelmä antoi ymmärtää, ettei Dracon ja Lunan rakkaustarina tule välttämättä saamaan onnellista loppua, ja mun mielestä näissä kaikissa osissa oli kiehtovan melankolinen pohjavire, silloinkin kun Dracon elämään pilkahti Lunan kautta ripaus enemmän toivoa ja onnea. En toisaalta yhtään ihmettele, että Draco, joka on joutunut kokemaan mitä on, ui mietteissään tavallista syvemmissä vesissä. Olisi muuten ollut hirmuisen mielenkiintoista päästä kurkistamaan jokaisen osan yhteyteen linkattuja inspiskuvia (erityisesti kun muut kommentoijat olivat niiden tunnelman välittymistä tekstistä kehuneet), mutta linkit eivät enää toimineet. Tosin pärjäsin hyvin ilmankin, sillä ei tästä tekstistä tunnelmaa puuttunut!
Pidin siitä, kuinka Draco oli pannut Lunan ainutlaatuisuuden merkille jo neljäntenä vuonnaan joulutanssiaisissa (ja että Luna oli Ginnyn lailla päässyt juhliin muita hiukan nuorempana, oi, mua olisi kiinnostanut vielä tietää että kenen parina, mutta todennäköisesti tietysti jonkun random kanssakorpparin!
) ja kuinka heillä oli ollut jo silloin mukavaa toistensa kanssa, mutta että heidän suhteensa kehittyi kuitenkin vähitellen ja vasta kouluvuosien jälkeen. Olisin Fiorellan tavoin kovasti tahtonut saada tietää, miten tarkalleen he päätyivät parisuhteeseen, sillä kakkososa päättyy Dracon kannalta kovin lohduttoman oloiseen toteamukseen oman elämänsä tuhoamisesta, ja kolmannessa osassa ollaankin hypätty vuosia eteenpäin sodan päättymisestä. Toisaalta mua viehättää ajatus siitä, ettei tässä tarinassa olennaista olisikaan se, miten Draco ja Luna ovat päätyneet pariksi ja millaista heillä on parina - koska heitä ei ollut, kuten jo fikin tiivistelmässä todetaan, koskaan tarkoitettu toisilleen. Draco vaikutti keskittyvän pahan olonsa ja syyllisyytensä selättämiseen, tai ainakin hän tuntui hakevan jonkinlaista sovitusta omistautumalla työlleen, samoin kuin toisaalta Lunankin kerrotaan olleen paljon poissa kotoa oman työnsä vuoksi. Ehkäpä he siis vain ajautuivat toistensa luo sopivana hetkenä, päätyivät olemaan kaksin, mutta olivat kuitenkin todellisuudessa melkoisen yksin.
Näistä osista heräsi kaiken kaikkiaan ihanan paljon ajatuksia ja kysymyksiä, ja musta on tosi kiinnostavaa, mitä kerrotaan ja mitä toisaalta ei kerrota. Dracon kerrotaan välittävän Lunasta ja saavan lohtua Lunalta, mutta toisaalta heidän ei kerrota juuri viettävän aikaa yhdessä eikä sitäkään, mikä muu kuin sotakokemukset heitä yhdistää. Sekin kävi mielessäni, että ehkäpä Draco on sodan jäljiltä liian rikki pystyäkseen olemaan kunnolla parisuhteessa, pystyäkseen antamaan Lunalle kovin paljoa, vaikka Draco kolmannessa osassa vakuuttelikin, että olisi saanut itsensä kasaan. Minusta tuntui tässä kohtaa lukijana, että Draco voisi olla jopa vähän epäluotettava kertoja!
Mutta voi Dracon armotonta itseruoskintaa! Oliko pitkätyökomennus ulkomaille todella välttämätön, kun se erotti hänet Lunasta niin pitkäksi aikaa (tosin eihän Draco tiennyt, että eron syyksi muuttuikin pian Lunan kuolema eikä Dracon ulkomaankomennus, aijai, ihan kauheeta :'( )? Musta tuntui, ettei Draco sallinut itselleen lupaa olla onnellinen, vaan päätti lähteä kauas mukamas pakon edessä, vaikka varmaan vaihtoehtoja olisi ollut (sanoihan hän, että hänen tarvitsi hyvittää kauheuksiaan maailmalle </3). Samalla tavalla Draco vaikutti rankaisevan itseään valitsemalla matkustustavakseen lentokoneen jonkin helpomman taiallisen matkustuskeinon sijaan. Ja sekin vielä, ettei Dracon kerrota yrittäneen ottaa itse yhteyttä Lunaan, hänen kerrotaan vain odottaneen, että Luna lähestyisi häntä pöllöllä tai suojeliuksella. Miksi Draco miksi! </3 Tosin hei, se pitää aiempaan pohdintaani todeta, että kyllä itse asiassa muakin voisi houkuttaa lähteminen kauas viideksi vuodeksi, jos niiden vuosien jälkeen työnantaja lupaisi varhaiseläkkeen, ei ehkä sittenkään mikään huono diili! Voi vitsit kun olisin halunnut tietää, mitä Draco oikein teki, että ministeriö tahtoi osoittaa tällaista kiitollisuutta (ja miten ihmeessä sitä pääsisi itse samaan asemaan, hehe!
). Siinäkin kohtaa raaputin vähän päätäni ja mietin, oliko Draco nyt aivan rehellinen, olisiko loppuelämä todella ollut taloudellisesti turvattu ja pelkkää rauhaisaa oleskelua. Vaan miten ihmeessä Draco ja Luna eivät olleet yhteydessä, sitä jäin eniten miettimään, ja tietysti pettäminen kävi mullakin mielessä, mutta ei niin yhtään tämä kuolemavaihtoehto! Pääsit siis todella yllättämään!
Ja kylläpä suorastaan pyöritin järkytyksestä päätäni kun sain lukea, että Luna oli kuollut jo vuosia aiemmin eikä yhtään kukaan ollut kertonut siitä Dracolle, millään tavalla! Miten heidän yhteiset ystävänsä (ja keitä ne ystävät olivat!) saattoivat tehdä niin – ja kuitenkin ajatella Dracoa siinä kohtaa, että hautajaisia päätettiin lykätä eikä pitää niitä ilman häntä. Ei ihme, että Dracolla meni viikkoja sumussa! Voi Draco parka. :'( Sydämestäni otti, ettei Draco antanut itselleen lupaa edes itkeä hautajaisissa. Ja sydäntäni ihan viilsi sitten se, että Draco kertoi olleensa vähällä hypätä Lunan perään tämän hautaan. Ai jestasss. Fiorella kertoi että hänelle tuli siitä Ashley Wilkes -fiilis, mun mieleeni taas tuli Twin Peaks -sarjan Leland Palmer! Traaginen juttu joka tapauksessa. :'( Ja voi, vieriväthän ne Draconkin kyyneleet sitten lopulta, seuraavana päivänä. Kauheeta että lopussakin Draco vain katuu ja toivoo, että olisi toiminut toisin. Jäi tunne, ettei Draco saa ikinä rauhaa. Mutta ehkäpä vielä joskus ajan kanssa, ajan kanssa, niin ainakin tahdon uskoa.
Ai että kun tämä oli syvän traaginen ja tunteikas lukukokemus. Kiitos tästä!
