Ikäraja: S
Tyylilaji: (orastava) maaseutuslash
Pituus: fiklet
Haasteet: juhannustaika
Isfetille! Toivottavasti tästä pikkutekstistä saa iloa. Nappasin tähän nyt ainakin kesätunnelmointia!
Myös mukana 5 x jotain uutta II -haasteessa uudella miljööllä.
Ainiin ja myös original queer -haasteeseen!
//: Noniin, muokkasinpas otsikon tietoja. Tästä tulikin nyt pieni sarja. Lukuiloa!
Katseet kohtaavat kun katutomu laskeutuu
Kupariseen taittava heinä lakoaa tuulessa, sen viertä kasvaa saunakukkaa ja päivänkakkaroitakin. Kesä on hellinyt kuumaa rakastavia tänä vuonna, mutta Martti ei kuulu siihen sakkiin.
Hän istuu kirjastokopilla paahteelta suojassa, mutta lämpöä sielläkin on liikaa. Koppi on aika söpö kyllä. Se on sellainen suurinpiirtein huussin näköinen ja kokoinen, punamullattu rakennelma, jonka kolmella seinällä on hyllyissä mökkiläisten tuomia kirjoja. Toivolan Hilkka on perustanut kirjaston ja se toimii sellaisella tuo ja vie -periaatteella.
Martti tosin harvemmin tuo taikka vie kirjoja, yleensä hän vain istuu portailla polvet korvissa ja lukee jonkun tädin jättämää ruokakaupparomantiikkaa.
Kypäräpäinen poika ajaa hiekkatietä. Sen mönkijä pitää nolon kovaa meteliä. Pojalla on vaalea huppari ja uimashortsit, jotka hulmahtelevat vauhdissa. Hiekkapöly laskeutuu ajopelin perässä hitaasti, on ollut niin saakelin pitkään kuivaa.
Harlekiiniromaanissa Georgilla on kiiltävät lihakset ja ruusu hampaidensa välissä, kun mönkijäpoika tekee U-käännöksen, ajaa takaisin samaa tietä ja jarruttaa kirjastokopin eteen. Martti ei tiennytkään, että joku muukin todella käyttää sitä.
"Kuka kesän mädättäjä täällä kökkii?" mönkijäpoika kysyy riisuttuaan kypäränsä. Se ei ole yhtään hullumman näköinen, vaikka sen koko naama on aivan hiestä märkä.
"Martti Ahtisaari."
"Täh?"
"Läppä. Martti Kaarela, mistäs sinä? Mökkiläisiä taiat olla, kun ei tunneta."
"Ihan alkuperäisväestöä. Okko."
Martti kurtistaa Okolle kulmiaan. "Vuosi?"
"Nollanolla."
He selvittävät muutamalla lauseenvaihdolla, että vuoden ikäero sekä koulut naapurikylistä tekevät heistä toisilleen entuudestaan tuntemattomia, mikä tuntuu miltei mahdottomalta yhtälöltä näillä main.
Okko laskee katseensa kioskiviihteeseen Martin sylissä, upea kirjallinen teos kantaa nimeä
Unelmia ja skandaaleita ja sen kannessa kaulaansa ojentelee punahiuksinen naisoletettu.
"Onko hyvä?" mönkijäpoikaoletettu kysyy, eikä Martti kuule sen äänessä ollenkaan ivaa.
"Todellakin on. Mikään ei ole tunteita raastavampaa, kuin kielletty romanssi sisilialaisessa kivilinnassa" Martti vastaa ja virnistää. "Lukisin mää ehkä jotain muuta, jos tantat mulle jättäisi. Mutta ei ne raaski pistää poies kuin näitä guilty pleasure -pokkareita."
Alkaa ripsiä vettä, vittu halleluja viimeinkin. Okko kiskaisee hupun klähmäisten hiustensa päälle, mikä kummastuttaa Marttia. Kai se olisi mukavaa saada vähän tuota hikeä huuhdeltua.
"Ne soittaa raitilla musiikkia tänään", Okko murahtaa.
"Ai missä?"
"No, pikkutorilla. Tai siinä punaisen talon lavalla kai. Missäs muuallakaan?"
"En mää tiedä. En käy ikinä missään."
Okko hymähtää. "Paitsi ahmimassa laatukirjoja." Jahas. Iva olikin vain taitavasti piilotettua.
Martti sujauttaa kesken jääneen tarinan unelmista ja skandaaleista koloonsa kopin takahyllyllä ja häntä harmittaa vain vähän. Uusi tuttavuus ja meininki kylillä kieltämättä kiinnostaa kuitenkin enemmän.
Sade lakkaa jo ennen kuin se kunnolla kastelee. Martin kasvimaa kotosalla ei tykkää, mutta Okko näyttää tyytyväiseltä. Jostain syystä Marttiakin alkaa hymyilyttää.
"Onko sulla mönkkäriä?" Okko kysyy omaansa katsellen.
Martti tirskahtaa. "Ei, mutta pääsisinkö sun kyytiin?"
"Ei mulla ole toista kypärää…" Okko mutisee ja punastuu aavistuksen. "Mutta kiipeä kyytiin vaan, Ahtisaari."