Huone numero kaksitoista | S | Draco/Theodore | 12+ virkettä XIV |

[Dokumentti]

Ficin nimi - Huone numero kaksitoista
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - LunaLotta
Ikäraja - S
Genre - Angst, Drama
Paritus - Draco/Theodore
Vastuuvapaus - Kaikki tunnistettava Rowlingin luomaa, minä vain lainaan, enkä saa rahaa tästä.
Haasteet :
12+ virkettä XIV


A/N - Äh. Väänsim tän kanssa todella kauan, mut sain sentään valmiiksi! Osallistuu tosiaan 12+ virkettä haasteeseen ja sanalista löytyy lopusta.

Huone numero kaksitoista

Nuhjuisen hostellin huone numero kaksitoista alkoi hämärtyä aurinkoisen päivän painuessa mailleen. Viimeiset auringon säteet rikkinäisten sälekaihtimien raoista osuivat Theodoren päälakeen Dracon rinnalla. Draco kuuli sängyn takana olevan seinän sisältä rapinaa, todennäköisesti rotta, ruttoepidemia riehui siellä päin varmasti edelleen, vaikka muualla sitä ei ollut vuosisatoihin, oli sen hostellin pakko olla poikkeus saastaisuudellaan. Draco ei edes tahtonut ajatella minkä taudin sieltä pystyisi mukaansa saamaan, jos he eivät olisi taikoneet sänkyyn kaikkia tietämiään puhdistusloitsuja. Draco hivutti kättään alaspäin kunnes tavoitti Theodoren käden. Miehen puristus oli tiukka Dracon lomitettua heidän sormensa.

Theo kääntyi vatsalleen ja onnistui raapaisemaan varpaankynnellään Dracoa pohkeeseen saaden miehen sihahtamaan kivusta. Draco kuitenkin hymyili katsoessaan Theodoren olemusta, tummat hiukset olivat pörrössä ja päälaelta sojotti töyhtö kohti kattoa. Draco silitti epäkohdan alas, Theolla on pakko olla jonkinlainen mutaatio päänahassaan, kenelläkään ei voinut olla niin montaa pyörrettä kuin sillä miehellä. Jo kouluaikoina Draco oli haaveillut keksivänsä jonkin loitsun, jolla poistaa edes osa niistä, aamut olisivat olleet nopeampia, kun Theon hiusten laitossa ei olisi kestänyt ikuisuutta.

”Pitäisi kohta lähteä", Theo mutisi ja Draco tiesi, että pian tulisi jälleen aika hävittää kaikki todisteet, lakaista kaikki mahdollisimman pitkälle, avaruuden syvimpiin kolkkiin.

Draco siirsi katseensa Theodoresta hostellin kuluneen keltaiseen tapettiin. Kaikki unohdettaisiin taas kahdeksi kuukaudeksi, Dracolle jäisi vain lasinen pullo liukastetta kartanon työhuoneen laatikkoon odottamaan. Mitään muuta ei saisi jäädä, muuten elämä jatkuisi, päiväkodin eteisessä tervehdittäisiin korrektin viileästi, vaimojen kautta lähetettäisiin terveisiä, heidän tavatessa brunsseillaan. Työ tapaamisissa hento kosketuskin olisi liikaa. Mikään ei saisi viitata niihin jaettuihin tunteihin jästihostellin huoneessa numero kaksitoista. Huomenna taas nautittaisiin kello viiden tee vaimojen kanssa ja puhuttaisiin kuinka olohuoneen matto kaipaisi uudistusta tai kotitonttujen täytyisi pyyhkiä pölyt tarkemmin. Sitä ei saanut vihata, he olivat valinneet sen, kaikki oli tarkoin suunniteltua. Kaikesta huolimatta, he eivät voineet päästää toisistaan, jo silloin kuin molempien kyynärvarsiin lyötiin pääkallotatuoinnit käärmekielineen he olivat tavanneet epäsäännöllisen säännöllisesti, irti päästäminen oli mahdotonta.

”Mennään jo", Theodore tuhahti, miehen sanoista ei paistanut läpi ilkeys, kuten moni luulisi, Draco kuuli sen ahdistuneen pohjavireen, joka sanoissa majaili.

Theo ei tahtonut lähteä, mutta pelkäsi sortuvansa, jos jäisi. Draco silitti Theodoren rypistyneitä kulmia ja nyökkäsi. He nousivat, pukeutuivat ja palauttivat huoneen tavalliseksi, poistivat taikuuden jäljet. Draco heitti rypistyneen nenäliinan taskustaan roskakoriin, yritti vältellä lähtöä käymällä taskujaan läpi, mitä tahansa, että saisi edes minuutin lisäaikaa.

”Onko meidän pakko palata?” Draco kysyi silmissään eksynyt katse, äänessään epätoivo.

”Älä ole idioottimainen", Theo ärähti, mutta asteli halaamaan miestä painaen huulensa vielä toisen huulille.



Sanalista:
1. aurinkoinen
2. päälaki
3. rutto
4. tahto
5. kunnes
6. tiukka
7. varpaankynsi
8. töyhtö
9. mutaatio
10. haaveilla
11. avaruus
12. keltainen
13. pullo
14. päiväkoti
15. hento
16. viitata
17. tee
18. vihata
19. tatuointi
20. ilkeys
21. silittää
22. tavallinen
23. nenäliina
24. eksynyt
25. idioottimainen

[LillaMyy]

(Liian) kuumaa huomenta vaihdokkaista!

En olekaan vielä lueskellut tämän uusimman virkehaasteen tuotoksia, vaikka niin kovin usein tykkäänkin käydä kuikuilemassa, mitä mielenkiintoisuuksia niistä sanoista milloinkin saadaan aikaan. (: Tällä uusimmalla kierroksella erityisesti tuo rutto ja päiväkoti kiehtoivat, että miten ihmiset ovat ne saaneet ujutettua teksteihinsä, ja tässä ne ainakin toimivat hienosti! Hieman ehkä tässä oli välillä sitä virkehaasteen "ongelmaa", että lauseet venyvät nälkävuosien mittaisiksi, ettei vaan tule käytettyä yhtään liikaa lauseita, mutta kyllä niistäkin sitten lopulta selvisi, kun jaksoi käyttää niihin vähän enemmän aikaa. (:

Tämä oli kyllä tosi kivasti jäsennelty, kun alusta olisi voinut olettaa saavansa jotain vähän ruusuisempaa tarinaa, mutta sitten lopussa kävikin ilmi, että molemmat miehet olivat tahoillaan naimisissa ja molemmilla oli selvästi lapsia, ja tämä oli vain hetken kiellettyä huumaa, jota kukaan muu ei saanut koskaan nähdä. >: Kovin traagista omalta osaltaan, vaikka se toisaalta sopiikin näille kahdelle ehkä paremmin, kuin sellainen superhöttö, koska molemmista saa kyllä sellaisen vaikutelman, että se tietty ulkokuori pitää säilyttää hinnalla millä hyvänsä, ettei vain kukaan näe, että olen erilainen. >:

Hienosti olet kyllä saanut tämän tarinan kirjoitettua, tätä oli miellyttävää lukea! (:

[Sielulintu]

Kommenttiarpajaisista hei
Hauskaa lukea välillä jotain Dracosta jonkun muun kuin Harryn kanssa. Tässä asetelma on mielenkiintoinen. Theodore ja Draco selvästi nauttivat yhteisistä hetkistään, mutta valitettavasti niitä vaikuttaa olevan hyvin harvoin. Taatusti kysyy voimavaroja tuollainen, että toisen kanssa voi olla vain pienen hetken kerrallaan ja silloinkin salaa.

Musta oot tässä hienosti kuvannut sen kulissien pitämisen ja normaalin elämän, jolla nämä kaksi kätkevät suhteensa ja todelliset tunteensa toisiaan kohtaan. Erityisesti tämä kohta mun mielestä oli todella ytimekästä ja elävän tuntuista kuvaa siitä, millaista heidän arkensa yleensä on.

Huomenna taas nautittaisiin kello viiden tee vaimojen kanssa ja puhuttaisiin kuinka olohuoneen matto kaipaisi uudistusta tai kotitonttujen täytyisi pyyhkiä pölyt tarkemmin. Sitä ei saanut vihata, he olivat valinneet sen, kaikki oli tarkoin suunniteltua.

Tämä henkii tosi vahvasti jonkinlaista epätoivoa, kun on pakko pitää siitä elämästä, johon on pyritty ja joka on, kuten tuossa sanotaankin, jo varmasti pitkälti etukäteen suunniteltua. Tuli lukiessa vaan sellainen olo, että tuollainen arki tuntuu luultavasti todella lattealta, kun pystyy noin mielessään jo muutamalla lauseella kiteyttämään, mitä tapahtuu päivästä toiseen ennen seuraavaa yhteistä hetkeä jossakin jästihostellissa. Pieni romantikko mussa haluaa kuvitella, että ehkä joskus he keksii vielä keinon, jolla voi myöntää avoimemmin suhteensa ja elää tasapainoisempaa ja vähemmän salailevaa elämää.

Tykkäsin siitä, että tässä oli vähän avattu näiden menneisyyttäkin, eli että sama on jatkunut jo niistä ajoista, kun he saivat piirtonsa. Se jotenkin lisäsi syvyyttä, kun tiesi, että tätä on oikeasti jo jatkunut pitkään, ja alkoi väkisinkin miettiä, miten pitkään asiat pysyvät samanlaisina. Pidin paljon myös näiden repliikeistä ja suhteen kuvauksesta yleensäkin. Sait tähän mun mielestä tosi realistisen oloisen tunnelman ja kauniin kuvauksen.
Kiitos paljon tästä.