Kuin kuppi darjeelingia (K-11 l Regulus l one-shot)

[Ricolette]

Ikäraja: K-11
Genre: angst
Hahmot: Regulus vain
Varoitukset: itsetuhoisuus, tavallaan
Yhteenveto: Regulus on tehnyt valinnan.
Vastuuvapaus: Kaikki minkä tunnistatte on Rowlingin. Minä en omista enkä saa rahaa.

A/N: Vähän kikkailua + voi Regulusta!
+ One True Something 20 (vuodet 1978–1982)

Kuin kuppi darjeelingia

Hetki sitten Regulus Musta riisui viittansa, viikkasi sen siististi ja laski jalkojensa juureen.

Hetki sitten hän ojensi kätensä kohti kotitonttua ja sanoi, et saa tulla lähemmäksi.

Hetki sitten hänen ajatuksensa olivat vielä selkeät. Jos tämän on päätyttävä, hän ajatteli. Tämän hulluuden, tämän käskyjen ja noudattamisen, palkituksi tulemisen ja sen pelkäämisen kierteen. Hänen osallisuutensa siinä, tai ehkä sittenkin hänen, hänen epäröimättä yhteen suuntaan kulkeneen elämänsä. Jos tämän kaiken on päätyttävä, hän ajatteli, niin päättyköön se valitsemallani tavalla.

Hän ei ajatellut: Sormenpäiden kosketusta. Naurua. Tulevaisuutta, mahdollisuuksia ja sitä, miten sitten kun tämä on ohi niin minä.

(Jos olisi, hän olisi ehkä kääntynyt ja yrittänyt pelastaa mitä pelastettavissa oli, itsensä, ehkä jonkun toisenkin, mutta hän olisi jäänyt kiinni ja valinta olisi otettu häneltä pois.)


Hetki sitten, kun vielä oli ajatuksia, hänen mielessään pyöri

                näetkö isoveli olen rohkea rohkea rohkea sittenkin

   anna anteeksi äiti anna anteeksi, ja

                              sinä et olisi uskonut että minussa on tämä voima, ethän

ja hän muisti hetken lapsuudesta; oli joulu, ja Mustat olivat koolla, aikuiset ja lapset pianohuoneessa odottamassa päivällisen alkua, eikä kukaan heistä lapsista ollut vielä koulussa, oli veli jota vielä rakastettiin ja joka vielä rakasti, ja oli serkkutytöt kikattavina ja tummasilmäisinä ja yllytystä täynnä, ja hän itse oli vielä pieni eikä tiennyt, että jossain on toisenlainen maailma ja että sitä toisenlaista hänen tulisi vihata ja että sitä toisenlaista puolustaessaan hän kuolisi. Ja he lauloivat sitä laulua jota he aina jouluisin lauloivat.


Nyt ajatukset ovat menneet ja hänellä on pikari kädessään.

Hän nielee, ensin kakistellen, sitten päättäväisemmin.

Hän nielee kuin se olisi persikkamehua, kermakaljaa tai tuliviskiä.
Hän nielee kuin se olisi vuosikertaviiniä elokuun puutarhajuhlassa.
Hän nielee kuin se olisi pullollinen vettä voitetun huispausottelun jälkeen.
Tai kuppi darjeelingia serkkujen terassilla, kun ilta-aurinko heijastuu posliinista.

Hän nielee ja nielee ja nielee, kunnes hänen vatsansa on täynnä. Kunnes hänen nielunsa on täynnä. Kunnes hänen suunsa on täynnä. Kunnes hänen keuhkonsa ovat täynnä kaikkea muuta kuin happea. Ja kun hänen nielunsa ei enää tottele vaan refleksi kääntyy päinvastaiseksi, sittenkin hän nielee, antaa kuoleman valua kurkusta alas, kuin se olisi persikkamehua tai teetä vain, kuin tämä olisi ainoa asia josta hän on koskaan ollut varma.


Hänen silmiensä edessä tasaisena virtana: hiha ylös, vasen käsi eteen, joku pitelee häntä olkapäistä, ja sitten kipu, kipu, kipu; hiha ylös, vasen käsi, joku pitelee häntä, ja lopulta aina kipu. Mutta hän ei välitä, hän täyttää pikarin ja nielee juoman, ja kun hän ei jaksa enempää, hän polvistuu ja kurottautuu kohti kallioita vasten keinuvaa vettä, ja hän juo, ja hän juo, hän juo.

Hänen kätensä ovat kastuneet, ja niin ovat hänen kasvonsa ja hiuksensa ja paitansakin. Vesi sulkee pois äänet joita ei ollut, hän juo ja valuu ja juo.

Joku tarttuu häntä kädestä, kietoo sormet hänen ranteensa ympärille, kutsuu häntä,

ja hän sanoo kyllä,

ja hän ajattelee sitä laulua jota he aina lauloivat.

[Isfet]

Oi voi. Ihana sinä, ihana teksti ja oi voi.

Reguluksesta kertovat (angsti)tekstit ovat vaan niin...! Koskettavia, upeita ja ihania. Varsinkin tällaiset rikkirevityt ja ajatuksia täynnä olevat, kuitenkin tavallaan yhtenäiset. Tiedäthän. Koska hahmo itsessään tarinoineen on niin mielenkiintoinen, tekstitkin usein ovat.

näetkö isoveli olen rohkea rohkea rohkea sittenkin

   anna anteeksi äiti anna anteeksi, ja

                              sinä et olisi uskonut että minussa on tämä voima, ethän

Tämä oli loistava, koskettavakin, niin että rintaa puristaa, mutta samalla on ylpeä, koska meidän Regulus! <3 Lisäksi olen tyytyväinen itseeni, koska sain kohdan lainattua puhelimella

Yyh, kadun ehkä myöhemmin, mutta nyt pitää jättää tämä kommentti tähän. Kiitos paljon 

[Ricolette]

Kiitos, Isfet! Reguluksesta on tosiaan kiva (no, huono sanavalinta mutta) tällaisia lyhyitä angstitunnelmointeja. Ja miten ihanaa, että tämä heräytti ylpeyttä Reguluksesta! Sen tarina on kyllä myös tosi hurja. Kaikki nämä nuorena kuolleet surettaa niin kovin. </3 Kiitos itsellesi kun luit ja pidit!

[Munis]

Tykkäsin! Regulus on yksi mun lempparihahmoja, mutta jostain syystä ei tule hirveästi ficcejä hänestä luettua. Jos tämän kaiken on päätyttävä, hän ajatteli, niin päättyköön se valitsemallani tavalla. on upea virke ja sopi mun mielestä täydellisesti Reguluksen ajatuksiksi, siitä kuulee sellaisen nuoren ihmisen ylpeyden. Ja toi lista asioista, joita Regulus ei ajattele, on tosi ihana! Etenkin toi tulevaisuus tuossa listassa aiheutti sydänsärkyjä. Sydäntä viilsi myös näetkö isoveli olen rohkea rohkea rohkea sittenkin, koska oon ihan varma, että Regulus on kuolemansa lähestyessä ajatellut Siriusta, ja musta yksi Potter-kirjojen surullisimmista jutuista on se, ettei Sirius saa koskaan tietää siitä, että Regulus muutti mieltään. Ja voi tuokin yksityiskohta, jossa serkkutytöt on vielä kikattavia! Oon aina ajatellut, että varmaan ainakin Bella on ollut lapsena jo sekopää, mutta eihän se välttämättä olekaan, ja jos ei, niin sehän se vasta kamalaa olisikin.

Tää teksti kyllä sopi mun tän iltapäivän fiiliksiin, tässä oli niin paljon pureksittavaa! Tykkäsin epätavallisesta rakenteesta ja kursiiveista ja kaikesta sellaisesta. Tää on myös tosi kaunis teksti, esimerkiksi vuosikertaviini elokuun puutarhajuhlissa loi tosi vahvoja ja kauniita mielikuvia. Ja toi kohta, jossa kuvattiin pimeän piirtoa ja kipua, on tosi voimakas. Muutenkin tykkäsin siitä, miten käytit tässä toistoa. Ja ää voi apua kamalaa tuo kuoleman/manaliuksen kosketus johon se sanoo kyllä, koska vaikka Regulukseen kosketaan tuossakin kohdassa, jossa kerrotaan piirrosta ja kivusta, niin ajattelin, että onkohan tuo järvessä tuntuva kosketus ja käteen tarttuminen ensimmäinen ystävälliseltä tuntuva kokemus, jonka Regulus tuntee vuosikausiin. Voi ei.

Viimeinen laini oli upea myös. Kun tuo joulun muistelu mainittiin ekan kerran, ajattelin, että Regulus olisi hyvin voinut ajatella mitä tahansa melko huoletonta hetkeä ajalta ennen koulun alkua, ja että se vain sattui nyt olemaan joulu, ja että jostain syystä siitä hetkestä mieleen tuli laulu, jota laulettiin, mutta eieiei apua kun se laulu mainittiinkin vielä lopussa. Oikeestaan kun luin tän tässä kommenttia kirjoittaessa uudestaan, niin totesin, että olisin voinut vain lainata kommenttiin koko tekstin, koska se on niin oiva kokoelma niin voimakkaita virkkeitä!   

Ai niin, pidin myös otsikosta: oli karmaisevaa, miten heti sen ja Reguluksen nimen alkutiedoista lukemisen jälkeen oli niin selvää, mitä sillä tarkoitettiin.

[Ricolette]

Kiitos tosi paljon ihanasta kommentista, Munis! Regulus on munkin lemppareita, mutta en itsekään lue tai kirjoita siitä kamalasti. Jotenkin se on niiiin sad story. Veljessuhde ja sen hajoaminen ja kuolonsyöjyys ja puolen vaihtaminen ilman että kukaan edes saa tietää, ihanaa angstimateriaalia!

Huippua, että lainasit tuon Jos tämän kaiken on päätyttävä... kohdan, koska joskus kuukausia sitten kirjoitin sen virkkeen wordiin ja tallensin tiedoston nimeksi Regulus ja sitten ei pitkään aikaan ollutkaan mitään muuta. Että kaipa se ydin oli just siinä. Tosi kiva myös kuulla, että tämä rakenne ja kursiiveilla pelaaminen ja muu toimi ainakin sulle, koska aina vähän mietin, että meneekö tämä nyt just sellaisen kikkailun puolelle vai ei. Tässä mielestäni kaikelle sellaiselle oli kuitenkin joku peruste. Ja samat sanat oikeastaan toistosta, hyvä että toimi! Mä käytän tosi mielelläni toistoa. Välillä sitä joutuu vähän hillitsemään, mutta tässä annoin itselleni luvan käyttää sitä just niin paljon kuin huvittaa.

Kiitos siis että luit ja pidit ja kommentoit! <3 Ihana kuulla, että Regulus-ressu juomansa äärellä kosketti.

[Sokerisiipi]

Näin yllättäen teeotsikko sai minut avaamaan tämän ja vau, mikä teksti! Niin voimakas, kiihkeä ja koskettava. Voisin hyvin kuvitella, että juuri tällaisia Regulus on ajatellut kuoleman lähestyessä. Pidin toistosta ja särkyneestä rakenteesta. Ymmärrettävästi pää ei toimi tuossa tilassa kuten tavallisesti, ja oli mahtavaa, että se havainnollistui kirjallisesti.

Kiitos, pidin hurjasti!

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Valitsin tämän tekstin listauksestasi, koska kaunis (mutta pahaenteinen) teehen viittaava nimi houkutteli minua, ja koska minun teki mieli lukea Reguluksesta ja hänen valinnastaan. Se on aihe, josta riittää ammennettavaa, mutta josta en kuitenkaan muista kovin paljon lukeneeni. Siispä mielenkiinnolla tartuin tähän tarinaan, ja voi millaisen lukukokemuksen tämä tarjosikaan tähän alkuiltaan!

Ensinnäkin pidän todella paljon tämän tekstin rakenteesta ja erityisesti siitä, kuinka alun hetki sitten -toteamukset yhdistettynä imperfektiin kertovat heti niin paljon. Ne vetävät rajaa hetki sitten tapahtuneen ja nykyhetken välille: vaikkei aikaa olekaan kulunut paljon, mennyt on jo tavoittamattomissa. Valinta on tehty. Enää ei käännytä takaisin. Minut valtasi oikein sellainen hyytävä olo, eikä pelkästään siksi, että Reguluksen historian valossa aavistin, mistä on kyse, vaan siksi, että tekstissä on tuotu esiin niin tavattoman hienosti ja toimivasti ja pysäyttävästi se, mitä oli hetki sitten ja mitä on nyt. Raja korostuu sydäntäsärkevästi ja luo upeaa kontrastia siihen, miten myöhemmässä tekstissä menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat yhteen saumattomasti, sekavina mutta kuitenkin koherentteina ajatuskulkuina ennen kuolemaa, ja muodostavat Reguluksen elämän ja sen tarinan. Vau. Tällainen tarinankerronnan taidokkuus vetää minut melkein sanattomaksi!

Pidän muutenkin tekstin muotoilusta ja asettelusta ja siitä, miten se tukee tarinaa ja Reguluksen kohtalon nivoutumista. Esimerkiksi kun luen siitä, kuinka Regulus juo kuin persikkamehua tai vuosikertaviiniä, koen samanaikaisesti hengästyväni ja pysähtyväni jokaisen virkkeen painon vaikutuksesta, ja luulen noilla rivinvaihdoilla ilman kappaleenvaihtoa olevan vaikutusta siihen. Kursivoidut ajatukset veljeä ja äitiä kohtaan ovat irrallaan toisistaan ja alkavat eri kohdista, mikä luo vaikutelman leijumisesta (niin kuin ajatukset usein leijuvat), mutta samalla toisiinsa linkittymisestä ja kokonaisuuden muodostamisesta, viimeisten hetkien viimeisistä ajatuksista ja muistoista. Tässä tekstissä niin sanottuja perinteisiä asettelukaavoja rikotaan mielestäni niin, että se todella tukee tarinaa paitsi sisällöllisesti, myös tunnelmallisesti.

Jos tämän kaiken on päätyttävä, hän ajatteli, niin päättyköön se valitsemallani tavalla.

Teksti on täynnä koskettavia ja vaikuttavia kohtia, mutta tämä virke koskettaa minuakin aivan erityisesti. Tästä ilmenee niin kouriintuntuvasti todella inhimillinen tarve ja tahto: oman valinnan tekeminen. Vaikka se sitten merkitsee kuolemaa, se on tehtävä, koska se on viimeinen keino valita, viimeinen keino pitää langat käsissään ja päättää oman elämän suunta. Huh, kylmiä väreitä!

Minun on lisäksi annettava erityismaininta tekstin nimelle. Kuin kuppi darjeelingia on jotain heleää ja huoletonta, yksinkertainen teehetki - ja sen kontrasti tarinan sisältöön on voimakas. Toisaalta se tuntuu riitelevän valinnan peruuttamattomuuden ja lähestyvän kuoleman kanssa, mutta toisaalta se kulkee sen kanssa käsi kädessä täydellisen harmonisesti, koska lopulta viimeisessä valinnassa on jotain todella yksinkertaista ja inhimillistä niin kuin edeltävän lainauksen yhteydessä pohdin. Siinä on jopa jotain helppoa niin kuin kupissa darjeelingia, ja kun valinta on tehty, juominenkin käy melkein yhtä helposti. Aaa, aivan täydellinen nimi tälle tekstille!

Suuret kiitokset tästä tekstistä, johon oli suuri ilo törmätä ja tutustua! -Walle

[Larjus]

Olipas tämä aikas kamalasta aiheestaan huolimatta kiva fici! Alkoi kyllä itteäni vähän naurattaa, kun jostain syystä aivoni yhdisti tuon otsikon darjeelingin ainoastaan siihen Deerling-nimiseen Pokemoniin... :'D Onneksi pääsin niistä mielikuvista ja ajatuksista eroon lukemisen aloittaessani. Otsikko itsessään on todella osuva kaikessa kontrastissaan! Ja onhan se melkein suoraan tekstistäkin.

Tykkäsin tän toteutuksesta, ja vaikka tuo aihe tosiaan aikas kamala on, se on kuitenkin jotenkin niin tiivis osa sitä Regulusta, joka me kirjojen pohjalta tiedetään. Siksi siitä kohtauksesta oli kiva lukea, koska kyllä kirjoja lukiessakin mietti väkisinkin, mitä kaikkea Regulus tuona hetkenä ajatteli. Mieleltään kyllä erittäin vahva ja rohkea. Tykkäsin tuosta, mitä hän ei ajattele, että mieli on tyhjennetty, mutta sitten tuossa ihan lopussa hän ajattelee kuitenkin. Mutta välissä ei ollut muuta kuin se kamala litku, jotka hän juo vaikka pahaa tekee. Ei sanaakaan siitä, mitä se pistää hänet ajattelemaan. Pidän siitä. Ehkä hän todellakin pystyi olemaan ajattelematta mitään.

Tää oli kirjoitettu jotenkin tosi runollisesti. En yleensä lue runoja, mutta tykkään siitä, kun proosassa on tiettyjä runouden piirteitä. Kivoja ja toimivia vertauksia - etenkin tykkäsin kuoleman valumisesta kurkusta alas, se oli erityisen osuva. Kylmän kauniskin. Loppu oli myöskin kaikessa karkeudessaan kaunis ja toimiva, koska kuten Regulus itsekin oli päättänyt, että jos kaiken on päätyttävä, päättykööt se miten hän valitsee. Aika hirveetä ku näin ajattelee, mutta joo. Toimivaa.

[Ricolette]

Sokerisiipi, myöhäinen kiitos kommentistasi! Kiihkeä ja koskettava, ah, tosi ihana palaute! Toiston toimiminen ilahduttaa, sillä olen suuri toiston ystävä.

Kiitos, Waulish, ihanasta kommentista! Tosi siistiä kuulla, mitkä ratkaisut nimenomaisesti ovat tehneet vaikutuksen. Ja että nämä epäkonventionaaliset asettelut ja muut toimivat tässä! Tätä oli hauska kirjoittaa, kun oli antanut itselleen luvan kokeilla kaikennäköistä. Ja ihanaa, että pidit nimestä, olen siihen itsekin tyytyväinen. :>

Larjus, ihanaa että pidit! Kiva kuulla, että runollisuus ja vertaukset toimivat. Nyt kun tätä luin jälkikäteen, niin koko aihe ja varsinkin lopetus ovat tosiaan tosi synkät. Regulus on sellaisessa umpikujassa, että voi valita ainoastaan sen, miten kuolee. Ja se kamala litku. Oh. Heräsipä sun kommentista kaikenlaisia ajatuksia taas Reguluksesta! Kiitos.

[Vuorna]

Iltaa! Regulus on mulle aina jäänyt vähän kaukaisemmaksi hahmoksi, joten tämän bongatessani ihan mielenkiinnolla avasin tämän. Hyvä vaan että niin tuli tehtyä, sillä tämähän oli aivan hurjan hieno teksti! Synkkyyttähän tästä löytyi olan takaa, mikä toisaalta sopi aiheeseen hyvin.

Reguluksen tekojen ja ajatusmaailman avaaminen teki tästä tekstistä valtavan vaikuttavan. Itse en ainakaan kovin montaa ajatusta ole Regulukselle koskaan siunannut, mikä on sinänsä kummallista, koska hänhän on todella kiinnostava hahmo. Hänen tilanteensa on varmasti ollut kestämätön, ja sitä kestämättömyyttä olet tosi hienosti kuvannut tässä. Juuri tuo kohta kaiken päättymisestä, jota monet ovatkin kommenteissaan lainanneet, oli minustakin erittäin vaikuttava. Myös tuo Reguluksen lapsuuden joulun maininta oli hieno, pieni valonpilkahdus kaiken synkkyyden keskellä vaikka sekin oli melankolissävytteinen todellisuuden ja viattomuuden menetyksen takia.

Pidin paljon niin tämän runollisuudesta, rakenteesta kuin toistostakin. Kaikki nuo piirteet yhdessä sopivat todella hyvin tämän tekstin yleiseen tunnelmaan, varsinkin loppua kohti ne ehdottomasti lisäsivät semmoista kevyen epätoivoista ja tavallaan jopa vimmattua fiilistä. Kaikkiaan tämä oli vallan sydäntäsärkeväkin – Reguluksen valinta oli todellakin rohkean miehen valinta, ja se osaltaan lisäsi surullisuutta kun pystyi konkreettisesti lukemaan siitä tuskasta ja Reguluksen lopun väistämättömyydestä

sittenkin hän nielee, antaa kuoleman valua kurkusta alas, kuin se olisi persikkamehua tai teetä vain

Tässä tekstissä oli valtavasti hienoja, kauniita ja vaikuttavia kohtia, mutta tämä nousi niistä mulle eniten esille. Kuoleman valuminen kurkusta alas ja sen vertaaminen persikkamehuun tai teehen oli minusta todella hienoa ja nerokasta kielenkäyttöä!

Tämä oli hurjan vaikuttava teksti ja oon erittäin tyytyväinen että tämän löysin. Tuntuu siltä, että ainakin mulle tämä avasi myös aivan uudenlaisia pohdintamahdollisuuksia Reguluksesta. Otsikon keveys loi hienoista dissonanssia aluksi, mutta voi että kun sekin oli loppujen lopuksi niin kovin riipaiseva. Pidin tästä erittäin paljon ja tässä tekstissä kaikki palaset tuntuivat sopivan yhteen varsin mainiosti, niin runollisuus kuin rakennekin. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta, oon kovin vaikuttunut!

[Vendela]

Oh kuin hieno teksti! Tuo nimi kiinnosti minuakin sekä myös Regulus hahmona Ja tämähän olikin sitten oikein taattua Ricolette-laatua

Tykkään tosi paljon teksteistä, missä täydennetään canonia. Ja erityisesti tykkään teksteistä joissa näin tehdään, mutta lukijalle ei väännetä kaikkea rautalangasta Maininta kotitontusta, tuo juominen ja lopussa sormet jotka kiertyvät ranteen ympärille. Kaikki hienoja keinoja kertoa mitä, missä ja milloin kaikki tapahtuu. En voi kun ihailla tämmöistä kerrontaa

Hän nielee kuin se olisi persikkamehua, kermakaljaa tai tuliviskiä.
Hän nielee kuin se olisi vuosikertaviiniä elokuun puutarhajuhlassa.
Hän nielee kuin se olisi pullollinen vettä voitetun huispausottelun jälkeen.
Tai kuppi darjeelingia serkkujen terassilla, kun ilta-aurinko heijastuu posliinista.

Tämä oli hieno, sillä mietin itsekin aikoinaan, että kuinka kukaan pystyi sitä ainetta oikeasti juomaan. Mutta tarpeeksi vahvalla suggestiolla kaikki on mahdollista. Ja kuten tässä Reguluksen tapauksessa nähdään, päättäväisyys on avaintekijä.

Lämmin kiitos tästä tekstistä, olipa hieno aamupäivän välipala!

Vendela

[Ricolette]

Hei Vuorna, tosi kiva että olit päätynyt tämän tekstin pariin ja jätit kommentin! Regulus on musta ihan huippuhahmo, mutta kyllähän siitä kertovat tekstit taitavat helposti taipua aika synkiksi. Ihanasti sanottu tämä: Reguluksen valinta oli todellakin rohkean miehen valinta, koska hyvänen aika, se teki sen kaiken yksin (no, Oljo toki). Kiitos kommentistasi!

Heippa Vendela, onpas kiva että nautit tästä! Tällaiset tiukasti canoniin sidotut tekstit on kyllä siitä kivoja, että voi luottaa lukijan ymmärtävän hyvinkin pienistä vihjeistä monenlaista, antaa tilaa tällaiselle kokeilevammalle ilman pelkoa siitä, että ymmärrettävyys kovasti kärsisi! Kiitos kovin kommentista!

[FractaAnima]

Huh, onpa tämä hieno. Mikä onni, että tätä oli nostettu ylöspäin. Kaunis otsikko tempaisi mukaan ja myös sinä, muistan, että olen lukenut sinulta ennenkin todella mieleenpainuvaa ja kaunista tekstiä. Enkä pettynyt. Todella upea, ja juuri niin toisteleva, että ahdistaa, koska Regulustakin ahdistaa. Ja tuo lapsuusmuisto, todella hieno. Toimiva, ja repaleisesta sisällöstään huolimatta eheä kokonaisuus. Tykkäsin tästä erityisen paljon. Ei voinut lopettaa kesken, vaikka tarkoitus oli vain vilkaista. Kiitos!

[Ricolette]

Jee, kiitos FractaAnima että luit ja jätit näin ihanan kommentin. <3

[Sisilja]

Olen ihastellut moneen otteeseen tämän tekstin upeaa otsikkoa ja hitsi vie, kun tämän tekstin avaa, niin upeus vain jatkuu, sillä tässä on todella kaunis asettelu! On oikeastaan karmivaa, kuinka kaunis tämä teksti on ulkoisesti ja kuinka raadollinen ja kamala sisällöllisesti. Siihen höyryävään darjeeling-kuppiin tai pirteään persikkamehuun onkin kätketty melkoisen katkeraa angstmyrkkyä! (Tosin eihän se angst ole oikeasti myrkkyä vaan suurta herkkua! Ymmärrän siis hyvin kuinka Reguluskin pystyi huijaamaan itsensä juomaan sen hirvittävän juoman loppuun asti. )

No niin, se hömelöistä vitseistä. Sun Regulus on hieno, ai että! Tässä on avattu tosi ihanasti hänen päätöstään, ajatuksiaan ja pelkojaan niin lopullisen teon taustalla. Niin kuin muut ovat jo kehuneet, niin tosiaankin on tyylikäs ja pysäyttävä tuo virke, josta olet kirjoittamisen aloittanut! Ymmärrän miksi teksti on ollut hetken ilman muita virkkeitä, vaikeaahan tuota Jos tämän kaiken on päätyttävä, hän ajatteli, niin päättyköön se valitsemallani tavalla. on ylittää! Todella upea tekstin ydin! Ja hyvin regulusmainen, sanoisin, täysin uskottava! Ja uljas! Uuh, mua niin surettaa, ettei Sirius saanut koskaan tietää totuutta Reguluksen viime hetkistä.

Oot saanut mahtumaan lyhyehköön tekstiin tosi paljon asiaa, oot sellaisessa mielettömän taitava! Mielenkiintoisia yksityiskohtia on siellä täällä, kuten jo mainitut kikattavat serkkutytöt, tai puutarhassa nautittu vuosikertaviini ja voih, kipu joka seuraa aina ylös nostettua vasenta hihaa! Se oli mun mielestä tässä jopa kiinnostavinta, se on kasvottomampi vastine Dumbledoren kokemalle Ariana-kauhulle. On oikeastaan kiehtovaa, ettei Reguluksen pelko, kipu ja kauhu henkilöidy tuota juomaa juodessa sen tarkemmin, ja se tuntuu tosi kokonaisvaltaiselta! Ja ääh, huijasin, kiinnostavinta on erityisesti kuitenkin tuo toistuva laulu, laulu jota aina laulettiin, ja niin kuin Munis sanoi, ensin se tuntuu iloiselta laululta ja hetkeltä, mutta eihän se voi olla, eihän. Tai ainakaan se ei ole iloinen enää, näin kuoleman hetkellä. Kiinnitin huomiota myös siihen, kuinka ensin Regulus kieltäytyy ajattelemasta sormenpäiden kosketusta ja sitten lopulta sormet koskettavat ja kietoutuvat hänen ranteensa ympärille. Hirveä viimeinen kosketus! Ainoa lohtu on, että valinta oli sentään Reguluksen oma.

Niin tajuttoman hieno ja syvällinen teksti täynnä ajatusta ja merkityksiä että mieleni tekee vain ulista! Kiitos! Menen tästä nyt keittämään teetä, onneksi kaapista ei sentään löydy darjeelingia!

[Ricolette]

Uuu, kiitos Sisilja! Ilahduttavaa kuulla, että katkera angstimyrkky maistui makoisalle. Regulus on kyllä niin hieno hahmo, joka helposti vaipuu vähän unohduksiin. Mutta aina Pottereita lukiessani (tai nyt viimeisellä kierroksella kuunnellessani) muistuu mieleen, miten hieno hahmo hän onkaan, ja voi Sirius, olisipa Sirius saanut tietää. <3

Kiitos että kommentoit!

[Altais]

Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta! ☺️ Sulla oli niin paljon kiinnostavia tekstejä, että jouduin ihan mahdottoman valinnan eteen valitessani vain yhden kommentoitavaksi. Palaan kyllä ihan varmasti niiden muiden pariin vielä, sillä rakastan Sirius/Jamesia aika lailla yhtä paljon kuin Sirius/Remustakin. Mutta kaikkein lähimpänä sydäntäni on kuitenkin Reguluksen riipaiseva tarina ja hahmo, joka tässä sinun ficissäsi kiteytyi aivan täydellisesti kaikessa traagisuudessaan. Ensin ajattelisi, ettei tuollaista tapahdu oikeassa maailmassa: että nuoret ja eksyksissä elämässään olevat ihmiset houkutellaan rikoksen ja tuhon tielle, jolta ei ole paluuta. Mutta kun asiaa hiukan ajattelee, niin tapahtuuhan sitä. Aikuisemmat rikolliset houkuttelevat pikku apulaisiksi sellaisia, jotka ei ole edes rikosoikeudellisessa vastuussa tekemisistään, eivätkä takuulla tajua ainakaan kokonaan sitä, mihin ovat sekaantumassa. Ja ihan omassa kotikaupungissakin uutisoidaan koko ajan alaikäisistä, jotka ryöstelevät ja pahoinpitelevät toisiaan.

Niin että oikeastaan Reguluksen tarina ei ole ollenkaan niin kovin kaukaa haettu. Sydän särkyy joka kerta, kun ajattelee sitä, miten hän varmaan haki hyväksyntää suvultaan liittymällä kuolonsyöjiin tajuamatta, mitä teki, ja kun sitten heräsi tajuamaan, oli liian myöhäistä perääntyä. Tätä lukiessa alkaa melkein itkettää Regulus, jonka ainoa jäljellä oleva valinta liittyi siihen, millä tavalla oma elämä olisi mielekkäintä päättää. Koska kirjoitan puhelimella, en yritäkään lainata, mutta tuossa oli minustakin koko tarinan upein ja koskettavin kohta. Samoin kuin se, että Regulus olisi toivonut isoveljen tietävän, että hän teki sittenkin lopulta oman näköisensä ja oikean valinnan.

Vaikka en itse pysty kirjoittamaan Regulukselle canonin mukaisia loppuja (koska olen liian herkkis tekemään niin), tämä oli silti kerrassaan upea lukuelämys, ja kuvasi hyvin uskottavalla tavalla Reguluksen nuoren elämän päättymistä ja ajatuksia sen viimeisillä hetkillä. Kirjoitat myös aivan erinomaisen hyvin. ☺️

[Ricolette]

Kiitos paljon kommentistasi, Altais! Siis ihan paras lähtökohta tämä: rakastan Sirius/Jamesia aika lailla yhtä paljon kuin Sirius/Remustakin, niin minäkin! <3  Canonin Regulus on kyllä niin surullinen ja toisaalta upea hahmo. Turhan usein se jää omissa teksteissä vaan vähän sellaiseksi Siriusta selittäväksi taustajuonteeksi, joten oon aika iloinen että olen kirjoittanut sentään tämän, jossa se saa olla oman ficcinsä tähti.