Narnia, Metallisuudelma | Lucy/katulamppu | S

[Solembum]

Author: Sole
Fandom: Narnia
Genre: Fluffy, huumori
Rating: S
Pairing: Lucy/katulamppu
Disclaimer: Narnia kuuluu C.S. Lewisille
Summary: Sitä pelottaa pussata.

A/N: Kirjoitin tämän, koska sanoin Drialle ja Neithille osaavani kirjoittaa fluffya mistä tahansa. Ainakin yritin parhaani tämän kaksikon kanssa ja siinä sivussa löysin Narnian OTP:ni. Mielipiteitä otetaan vastaan.
Tahdon onnellisen lopun jopa katulampun rakkaustarinalle.

Metallisuudelma

Lucy rakastaa Narniaa, Narnia on Lucyn oma ihmemaa. Tai ei Narnia Lucyn ikioma ole, eikä koskaan olisikaan, mutta ainahan sitä pikkutytöt haaveilevat saavansa kaiken, mitä tahtovat. Pikkutytöt tahtovat nukkeja, joilla on posliinikasvot ja mekkoja enemmän kuin tytöt osaavat laskea. Pikkutytöt tahtovat tikkukaramelleja, sellaisia makealta maistuvia, joissa on vaaleanpunaisia raitoja. Pikkutytöt tahtovat riisua sukat ja kengät, kahlata vedenrajassa nostellen hameensa helmoja. Tai sellaista Susan sanoo pikkutyttöjen tahtovan. Mutta Lucy ei tahdo hienostella, ei nukkeja. Lucy tahtoo vain Narnian ihmemaan.

Vaan Lucy ei olekaan mikään tavallinen pikkutyttö, ei todellakaan. Niin Susankin aina sanoo Lucyn kuiskutellessa pehmonalleilleen hyvää yötä, kauniita unia ja pikkuisten nalleneitien kuvia. Silloin Lucy tietää olevansa erityinen, erilainen kuin Edmund, joka on niin tavallinen, kuin vain olla saattaa, muttei sentään pikkutyttö, kuten ei Susankaan. Susan on jo iso tyttö, leikkii aikuista, Edmund sen sijaan pikkupoika, sellainen, joka ei välitä Narniosta, vaan autoista ja sen sellaisesta. Ja Peter, Peter on Lucyn isoveli, eikä isoveljille kerrota asioita. Isoveljet vain ovat olemassa. Vaan minkä takia, siitä Lucy ei ole varma.

Eivät ne uskoneet, kun Lucy yritti kertoa niille mielikuvitusmaailmasta, jonka pieni vuohipukki sanoi olevan nimeltään Narnia. Ne eivät tahtoneet uskoa, ne luulivat Lucyn valehtelevan, vaikka Lucy ei valehdellut, ei niin kuin Edmund, joka puhui totta vain joka toisen sanan. Ne sanoivat Lucyn olevan pelkkä pikkutyttö, ja että pikkutytöillä oli vilkas mielikuvitus. Ne eivät tahtoneet uskoa Narniaan, eikä Lucy enää taikamaailmaan päästyään olisikaan tahtonut sitä jakaa. Sillä Lucy tahtoo Narnian, olla kuningatar, painaa kruunun päähänsä ja hymyillä.

Narniassa on talvi, helmiä hangilla, silmän kantamattomiin valkoista lunta. Valkea Velho on kuulemma vienyt vuodenajat Narnialta, vaan Lucy ei valita. Lucysta Narniassa on lumisadesäällä kaunista. Lucy kahlaa puuterilumessa, joka saa varpaat kipristelemään kylmästä, sulaa vesipisaroiksi sukkahousuihin, Lucyn punaisiin sappaisiin. Lumihiutaleet putoilevat Lucyn ruskeaan tukkaan, kalpeille kasvoille, ja poskille, jotka punoittavat pakkasessa. Lumi varisee sisään Lucyn takinkauluksesta, saa Lucyn värisemään kiireestä kantapäähän.

Lucy tietää, minne vievät askeleet, jotka piirtävät polkua vasten valkeaa hankea. Sataa lunta, pitsisiä lumihiutaleita. Lucy maistaa kielellään lunta, Narnian makuista unta. Narnia on Lucyn haavekuva, kuin palanen päiväunesta, jollaisia näkevät vain pikkutytöt, joilla on mielikuvitusta. Lucy tietää, minne jalat häntä kantavat halki maailman, joka on vain valkoista, kaistale sinistä taivasta, pilvenhahtuvia. Sillä Narnian ihmemaassa on jotakin sellaista, mitä Lucy rakastaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

Lucy tavoittaa lumihangelle lankeava varjon katulampusta, katselee lampun valokeilassa kimaltavia hiutaleita, jotka tipahtelevat hiljalleen taivaalta. Lucy ottaa varovaisen askelen eteenpäin, koskettaa hansikoidulla kädellään kylmää metallia. Katulampun lasi on kuurasta valkea, kuurankukat säröillä niin kauniita, että Lucyn silmiin sattuu niitä katsellessa. Lucy tanssittaa sormiaan pitkin katulampun vartta, kuiskaa kaunis sää tänään, kuten Susan sanoo olevan kohteliasta aloittaa keskustelu miesseurassa. Eikä katulamppu vastaa, sano sanaakaan.

”Kuinka intellektuellia!” Lucy henkäisee. Susan on sanonut sen tarkoittavan osapuilleen samaa kuin 'pidän sinusta'. Ja Susan tietää kaiken aikuisista sekä hienoista sanoista.

Lucy kuuntelee hetken katulampun hiljaisuutta, huokaa sitten tyytyväisenä. Lucy tietää katulampun olevan vain liian ujo vastaamaan minäkin rakastan sinua. Eihän kukaan ole ennen rakastanut katulamppua kuten Lucy sitä rakastaa. Katulamppu ei ole rakastunut yhteenkään pikkutyttöön ennen Lucya. Sitä pelottaa kai pussata. Lucy kietoo käsivartensa katulampun ympärille, painaa poskensa vasten katulampun kylmää metallia ja huokaisee onnellisena. Lucy kohottaa kasvojaan ja suutelee katulamppua, vaikka ei olekaan ihan varma, onko katulampuilla huulia, osaavatko katulamput suudella. Ja niin Lucyn suu jäätyy kiinni jääriitteen kuorruttamaan metalliin.

Ja Lucy pohtii, voiko katulamppua rakastaa. Edes ihan pikkuisen vaan.

*

[Lils]

Oohh hei!

Isoveljet vain ovat olemassa. Vaan minkä takia, siitä Lucy ei ole varma.

Ikuisena kakkospikkusiskona on pakko awwata tälle. ♥ Lapsissa hassuinta on se yksinkertaisuus, tällainen mutkaton ajatusmaailma, ja tykästyin tähän ihan kamalana. Kun pienenä ajattelee vain että isoveli on se joka kiusaa ja ärsyttää, mutta huomaa kuitenkin että isoveli on se joka hätistää isommat keinusta ja päästää pikkusiskon tähän. Lucyn veljet eivät puolustaneet häntä heti silloin kun tarvittiin, ja vaikka hän näihin luottaakin, on ihan ymmärrettävää, että Lucy ajattelee näin. Ja sisaruksista on muutenkin helppo ajatella tuollaisia yksinkertaisia lauseita kuten "Susan tahtoo vain aikuistua, mälsää", "Edmund on ärsyttävä", "Peterille en kerro mitään koska se on ihan tyhmä". Söpöä!

”Kuinka intellektuellia!” Lucy henkäisee. Susan on sanonut sen tarkoittavan osapuilleen samaa kuin 'pidän sinusta'. Ja Susan tietää kaiken aikuisista sekä hienoista sanoista.

Haha, tämä taitaa hypätä samaan söpöysluokkaan! Tuokin on niin söötin pikkusiskomaista ja haha. Ihana. : D

Haha voi ei tuota loppua, se on niin söpösöpö! Otsikoinnista olisin päätellyt tämän olevan joku jäätävä seuraaja niille legendaarisille Arthur/vaihdekepeille, mutta tämä olikin oikeastaan aika lapseanpyöreä ja samalla tavalla hupsu kuin Narniatkin, vaikka vanhahtava kirjoitustyyli uupuukin (mikä ei toki ole pahitteeksi, tämähän on sopivan nykykielistä). Silti oli jotenkin karua, miten Lucy-paran suu jäätyi kiinni, muistaahan varmasti jokainen, millaista on tuikata kieli jäiseen tolppaan... Hyi. Tämähän vaatisi kohta jo jonkun K18-ikärajan kun mielikuvista tulee tuollaisia raakoja. : (

Lucy oli hauska. Tyttö on aina ollut erilainen kuin hienosteleva ja turhantärkeilevä siskonsa, ja se reippaus, tomeruus ja omapäisyys näkyivät tässäkin. Lucy on myöskin aina pitänyt eri asioista ja eri leikeistä, ja oi tykkäsin kuvailit kaikkea aina leluhyvänyöntoivotuksista lumeen ja lyhtypylväsrakkauteen ja kaikkeen (sillä Narnian lyhtypylväs nyt on rakkaus haha).

Mutta oi tykkäsin lukea sinulta jotain tällä tavalla erilaistakin! Nukenkasvoisia on hieno raapalesarja (arvaa vaan hymähdinkö kun löysin tästäkin nukkeja, tuitui), mutta välillä kovin sekava ja sillä tavalla karuselliutuinen, ettei kerronta ole selkeää ja yksityiskohtaista niin kuin tällaisissa ficeissäsi, joissa enemmänkin tapahtuu jotakin. Tämä on hienoa vastapainoa ja fandomkin on hahmoa myöten ihastuttava. Pienempänä minä en koskaan pitänyt Lucysta (vaikka samanlainen taidan olla itsekin, vieläkin?) mutta tämä oli kyllä söötein fic hetkeen. Kiitoooos! ♥

[Solembum]

Lils: Kiitos ihanasta kommentista!
En yrittämällä yrittänyt kirjoittaa tästä lapsellista, annoin vain ajatusten tulla (olkoonkin, että olen hidas kirjoittaja ja joudun harkitsemaan kauan käyttämiäni sanoja) ja toivoin saaneeni tähän kertojaksi sen Lucyn pikkutytön äänen. Hienoa, että onnistuin : )
Itseasiassa mullakin kävi ensimmäisenä mielessä Arthur/vaihdekeppi (en muuten ole lukenut, mistä olenkaan jäänyt paitsi?), kun luonnostelin ajatusta näistä kahdesta paperille. Mutta ehkä Sallittu sopii pikkuriikkisen paremmin Narniaan. Kaikkia klassikoita minäkään en halua pilata : D
Ajattelin tuon jäisen pusun kontrastiksi kaikelle muulle söpölle.

Voit olla varma, että kirjoitan näistä kahdesta vielä ainakin toisen tekstin, suunnitelma on jo työn alla : )

[Tokoroth]

Oli pakko tulla lukemaan tää ja kuukauden söpöyskiintiö tuli kyllä kerralla täyteen.  Otsikko tosin johti minuakin hieman harhateille, vaikka tiesinkin, että kyseessä olisi sallittu söpöilyteksti. Metallisuudelma vain kuulostaa jotenkin pornahtavalta ja toisaalta kenties julmaltakin, mitä tämä teksti ei todellakaan ole. Mutta joo, tässä oli kaunista tunnelmakuvausta ja lukiessa tuli ihanan rauhaisa olo, tunsin sulavan lumen sukkahousuillani. + pikkusiskot on juuri tuollaisia hupsuja : DD Ihana söpö Lucy <3 Ei tälle voi sanoa muuta kuin AWWWWWWW pitkään ja hartaasti. Kiitokset lukuelämyksestä!

[Solembum]

Kiitti kommentista, Toko.

Tiedän, että Metallisuudelma on aika paska nimi, vaihdan kyllä, jos keksin tilalle uuden ja paremman, mutta jouduin tuotakin miettimään pääni puhki : )
Kiitos kaikesta positiivisesta. Hyvä, että söpöily onnistui. Sehän se tässä oli vähän niin kuin ideana : )

[Kupla]

Vooi miten suloinen ficci! Minun on pitänyt lukea tämä jo pidemmän aikaa, ja nyt sitten tartuin tuumasta toimeen.

Lucy oli ihanan pikkuvanha ja söötti, ja vaikka viimeisimmästä Narnia-lukukerrastani on jo aikaa, Lucy oli helppo tunnistaa siksi samaksi somaksi ja omapäiseksi pikkutytöksi kuin kirjoissa. Lucyn ikä näkyi todella selvästi koko ficin ajan ilman hairahduksia. Se on todellinen saavutus. Kerrontatyyli luo hyvin tunnelmaa koukeroisuudellaan ja Lucyn nimen ja toiminnan voimakkaalla painottamisella.

Ficin virkerakenteet olivat kuitenkin paikoin turhankin hengästyttäviä. Tekstiä olisi voinut rytmittää ja rauhoittaa vähän enemmän jakamalla joitakin todella pitkiä ja monimutkaisia virkkeitä kahteen tai usempaan osaan.

”Kuinka intellektuellia!” Lucy henkäisee. Susan on sanonut sen tarkoittavan osapuilleen samaa kuin 'pidän sinusta'. Ja Susan tietää kaiken aikuisista sekä hienoista sanoista.

Ja tässä oli kyllä ehdottomasti ficin paras kohta. Hyvä etteivät hampaani sulaneet suuhun sokerisuuden yllätyshyökkäyksestä päässäni. (Sokerisuus on tässä kohtaa vain hyvä, sillä se pysyi toimivana ominaisuutena koko ficin ajan eikä muuttunut missään kohtaa kliseiseksi.)

Tämä oli kaikin puolin mainio ficci, kiitokset tästä. Ja minä muuten pidin otsikosta erityisesti, mielestäni se oli hyvin onnistunut erilaisuudellaan ja sopii ficille kuin nenä päähän.

Jos kirjoitat lisää tästä parivaljakosta, niin olen kyllä varmasti lukijoiden joukossa!

[Solembum]

Kiitos kommentista, Kupla!

Kiva kun pidit, mulla oli ainkain itselläni hauskaa tätä kirjoittaessa : )
Olen yrittänyt lyhennellä lausarakennettani viimeaikoina. Välillä se on helppoa, välillä taas tuntuu vaikealta. Lupaan, että seuraavassa ficissä, jonka joskus kirjoitan tällä parituksella (kyllä, sellaiseen on jo idea) lauseet ovat vähemmän raskaita.

Haha, nimi on jakanut mielipiteitä, mutta sentään joku piti siitä : )

Kiitos vielä

[puhpallura]

OI! ♥
kerrassaan ihana ^^
mitään kehittävää sanottavaa en osaa nyt oikein keksiä, mutta paljon paljon kiitoksia söpöstä ficistä näin illan piristeeeksi keskellä koeviikon stressiä

[Solembum]

puhpallura, kiitos kommentista!

Kiva että tykkäsit. Oli mukavaa kuulla että piristin päivääsi.

[Larjus]

Jäin tuijoittamaan tuota paritusta hyväksi toviksi Mutta sitten sain siirrettyä katseeni ikärajaan ja totesin että joo, eiköhän tässä ihan viaton meininki ole. Ja sitähän se olikin! Soveliasta lapsen mielelle ja mielikuvitukselle.

Tämän myötä oli kiva palata hetkeksi Narnian maailmaan. Muistoihini palasi ne hetket, kun lapsena luin niitä kirjoja ja katsoin sellaista vanhaa tv-sarjaa videokaseteilta. Leffatkin muistan käyneeni katsomassa. Olit mielestäni tavoittanut tähän lyhyeen pätkään nuoren tytön mielen ja Lucyn hahmon hyvin. Kuvailustakin tykkäsin! Se oli tosi kaunista. Hetkeksi jo ehdin unohtaa tuon "parituksenkin" ja sen, mihin se ehkä vie.

Narniassa on talvi,

Heti nämä sanat luettuani muistin kuitenkin taas paitsi tuon Lucy/katulamppu-jutun myös tämän ficin otsikon, ja suustani pääsi pieni "oi oi" Mulle nimittäin iski heti epäilys, mihin se voisikaan johtaa. Ja loppujen lopuksi olin oikeassa, vaikka juuri ennen sen käänteen ilmestymistä aloin taas epäillä, että käykö niin sittenkään. Siitä tuli kyllä lisää lapsuusmuistoja siitä, kun iskin kieleni jäiseen lampuntolppaan 😬😬 Sitä fiilistä ei voi unohtaa, eikä sitä miltä kieli sen jälkeen tuntui (ja siinä tilanteessa ei voinut kaataa lämmintä vettäkään päälle tai mitään, oli pakko repiä kieli irti sellaisenaan). Toivottavasti Lucy pääsisi irti edes suht kivuttomasti.

Lucy tanssittaa sormiaan pitkin katulampun vartta, kuiskaa kaunis sää tänään, kuten Susan sanoo olevan kohteliasta aloittaa keskustelu miesseurassa. Eikä katulamppu vastaa, sano sanaakaan.

”Kuinka intellektuellia!” Lucy henkäisee. Susan on sanonut sen tarkoittavan osapuilleen samaa kuin 'pidän sinusta'. Ja Susan tietää kaiken aikuisista sekä hienoista sanoista.

Tää oli ehkä mun lempparikohta. Ihana Lucy, kun yrittää jo olla niin iso ja imeä itseensä kaiken tiedon, mitä Susan jakaa

[Gavry1]

Voi kuinka ihana ja uskottava tarina! Todella kauniisti ja taidokkaasti kirjoitettu.
Jos sopii, pyytäisimme lupaa kääntämään sen venäjäksi. Se tulisi osallistumaan venäjänkielisen tapahtumaan Fandomien Taistelu AO3-sivustolla meidän Winter 22 juokkueen julkaisuna. Siis tietenkin julkaisemme sen käännöksenä ja laitamme sinne linkin alkuperäiseen ficciin.