Ficin nimi: Lime Green Riot
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: Kirishima/Bakugō
Genre: Slice of life, fluff
Summary: "
Mitä helkkaria..." Bakugō sai järkytykseltään mutistua.
A/N: Sainpas viimein mietittyä jotain pientä Väripalettihaasteeseen (limenvihreä).
Ficcailu on ollut vähän alavireistä viime aikoina, mutta mikäs tässä koronakaranteenissa kirjoitellessa.
***
"Tervetuloa! Paina puuta ja tee olo kotoisaksi!" Kirishima virkkoi päästäessään hänet huoneeseensa. Bakugō toljotti.
"Mitä varten sä heilut puolialasti ja pyyhe päässä?"
"Viimeistelin juuri tukanvärjäysoperaation", Kirishima kertoi.
"Ahaa. Samaa kuin aina ennenkin?"
Kirishiman virneestä päätellen tämä oli odottanutkin kysymystä. "Ehei, päinvastoin! Teki mieli kokeilla jotain ihan uutta!"
Bakugō ei ehtinyt esittää tarkentavaa kysymystä, kun Kirishima jo nykäisi pyyhkeen päästään ja liioitelluin elein esitteli hänelle uutta hiustyyliään.
Vihreät. Limenvihreät.
Kirishiman hiukset olivat limenvihreät.
"Mitä helkkaria..." Bakugō sai järkytykseltään mutistua. Kirishima koikkelehti lähemmäs.
"Katso vain lähempää! Eikö ole huisa?"
Bakugō kavahti askeleen taaksepäin ja samassa kuului äänekäs kopsahdus.
Hän siristeli silmiään tokkuraisena ja tajusi huitaisseensa herätyskellon lattialle. Se toimi yhä ja näytti puoli kuutta illalla. Bakugō kömpi istualleen ja kirosi turhan pitkiksi venyneitä torkkujaan. Samalla hän ei olisi voinut olla iloisempi siitä, että kaikki oli ollut pelkkää unta.
Kirishimalla limenvihreät hiukset... Bakugō värähti ja pudisti päätään itsekseen. Ei Kirishima sellaiseen hölmöilyyn ryhtyisi kuuna päivänä. Johan siinä olisi pitänyt alkaa miettiä uutta sankarinimeäkin Red Riotin tilalle.
Lime Green Riot tai jotain muuta yhtä typerää. Koko brändihän siinä kärsisi.
Bakugō pakotti itsensä liikkeelle ja suuntasi lampsivin askelein asuntolan alakertaan. Kaikkialla oli rauhallista, mikä johtui siitä, että moni oli lähtenyt viikonlopuksi käymään kotonaan, eikä asuntolalle jääneistä kukaan ollut ryhtynyt vielä valmistamaan illallista. Lähestyvä koe askarrutti arvatenkin yhtä sun toista.
Kirishiman tunti sitten lähettämän viestin perusteella Bakugō suuntasi kulkunsa olohuoneeseen ja löysikin etsimänsä. Kirishima lötkötti sohvalla televisiota katsellen ja heilutteli jalkaansa tuttuun tapaansa. Bakugō oli aina inhonnut sohvan asettelua – selkänojan puolelta oli helppo kenen tahansa yllättää –, mutta nyt hän lähinnä hymähti itsekseen.
"Hm?" Kirishima käänsi päätään kuullessaan hänen askeleensa. "Ai, sä heräsit."
"Mmm." Bakugō ei vaivautunut sanomaan mitään enempää. Sen sijaan hän käveli Kirishiman taakse ja painoi kasvonsa tämän tulenpunaiseen hiuspehkoon.
"Oho, mikäs suhun meni?" Kirishima naurahti hellästi ja kurkotti kättään pörröttääkseen hänen hiuksiaan. Bakugō murahti lempeän kosketuksen saadessa hänet tahattomastikin hymyilemään, mutta vielä enemmän häntä lämmitti nähdä Kirishimalla tutun väriset hiukset.
"Sä olit tehnyt typeryyksiä mun unessa."
"Voihan rähmä. Haluatko sä valottaa tarkemmin?"
"Nääh, antaa olla."
"Tule sitten tänne."
Bakugō kiipesi selkänojan yli ja kävi kyljelleen niin, että hänen päänsä nojasi Kirishiman kylkeen. Heillä ei ollut tapana osoittaa hellyyttä julkisesti, mutta niin kauan kuin asuntolassa oli hiljaista, hänkin saattoi tehdä poikkeuksen. Sitä paitsi sohvalla oli mukava pötkötellä ja Kirishima oli lämmin.
"Sä olit värjännyt hiuksesi vihreiksi", hän totesi sitten. Kirishimalla kesti muutama sekunti reagoida, mutta sitten tämä purskahti nauruun.
"Täh? Vihreiksi?"
"Sellaisiksi hirveän limen tai rään värisiksi."
"Mahtoi näyttää aika hienolta?"
"Sä vielä oikein rynnistit mun luokse ja melkein tyrkkäsit mut nurin!" Bakugō ärähti tönien sormellaan Kirishiman polvea. "Äläkä hytky siinä!"
"Nooh, oles nyt siinä", Kirishima hymähti ja laski kätensä hänen päälaelleen. "Enhän mä nyt sua merisairaaksi tekisi kaiken kärsimyksen päälle."
Bakugō tyrskähti hiljaa ja sulki silmänsä Kirishiman paijatessa hänen hiuksiaan. Se jos mikä oli mallikelpoista hyvittelyä.
