Ficin nimi: Erehdys
Kirjoittaja: Maissinaksu
Beta: Linne
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Mukana: Adam & Tadashi
Genre: Angst ja pieni hurt/comfort
Varoituksen sana: Mainintoja alaikäisen pahoinpitelystä
Summary: Hän virnisti katsoessaan käsivarsiensa juovia ja sormiensa mustelmia, joille hän saisi viimein jättää hyvästit.
A/N: Tahtoisin niin tietää enemmänkin siitä, millaiset Adamin ja Tadashin välit olivat ennen kuin kaikki kääntyi alamäkeen. D: Hahmojen kiusaaminen on kyllä aina mukavaa.
***
"Sattuuko tämä?" Tadashi kysyi levittäessään viileää voidetta Ainosuken kivistäville käsivarsille. Samoin tämä oli tehnyt niin monesti aikaisemminkin, että se kävi tarkalla rutiinilla. Oli kai Tadashin hoivan ansiota, että hänen kehonsa oli säästynyt pysyviltä jäljiltä.
"Ei satu", Ainosuke mutisi taistellen irvistystä vastaan. Niin, sen siitä sai, kun hoiti velvollisuuksiaan leväperäisesti ja antoi mielensä vaeltaa liiaksi turhuuksien pariin. Olisihan hänen ollut syytä tietää paremmin.
Samalla häntä hymyilytti.
"Eikä varmaan enää satukaan tämän jälkeen."
"Mitä tarkoitatte?"
"Ylihuomennahan on syntymäpäiväni", Ainosuke tokaisi, ja Tadashi nyökkäsi osoittaakseen muistavansa asian.
"Olette odottanut sitä kovasti."
Ainosuke virnisti. "Tiedätkö miksi?"
"En ole varma..." Tadashi sanoi. "Mutta kuulisin mielelläni."
"Kuusitoistavuotias on jo lähellä aikuista", Ainosuke virkkoi silmät loistaen. "Vastedes mielipiteitäni kuunnellaan enemmän, minut otetaan vakavasti, eikä minun tarvitse kärsiä typeriä rangaistuksia kuin joku kakara."
Ainosuke hengähti selittämättömän innon kupliessa hänen vatsanpohjassaan. Hän virnisti katsoessaan käsivarsiensa juovia ja sormiensa mustelmia, joille hän saisi viimein jättää hyvästit.
Tadashi hymyili tavalla, joka oli aina rauhoittanut häntä. "Olen iloinen puolestanne, Ainosuke-sama."
Parin päivän kuluttua Ainosuken poskessa kuumotti punertava kädenjälki, jonka Tadashi inhottavan tarkoilla silmillään pani heti merkille.
"Ai, tämä?" Ainosuke hymähti huolestuneen ilmeen nähdessään. "Taisin näköjään erehtyä siinä, mitä sanoin."
"Tekeekö se kipeää?" Tadashi oli aikeissa katsoa jälkeä lähempää, mutta Ainosuke käänsi päätään.
"Älä käsitä väärin. Minä käyttäydyin epäkunnioittavasti ja ansaitsin asianmukaisen kurinpalautuksen. Isä teki vain oikein."
"Mutta..." Tadashi lipsautti ja vaikeni kohdatessaan Ainosuken vihaisen katseen. Oli tällä otsaa.
"Johan minä sanoin. Minä aiheutin kaiken itse, ja tämän tarkoitus on opettaa oikeaan suuntaan", hän ärähti ja olemuksellaan haastoi Tadashia sanomaan jotain poikkipuolista. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut. Tietenkään ei, Tadashi tiesi olla ylittämättä rajoja. Kunnon palvelijan tavoin tämä vieläpä kumarsi hänelle ennen poistumistaan.
"Haen siihen jotain kylmää. Käykää te istumaan sillä välin."
Ainosuke jäi huoneeseen yksin ja istahti nojatuoliin. Hän painoi päänsä selkänojaa vasten ja kosketti ensi kertaa poskeaan.
Sitä särki enemmän kuin käsivarsia.