Nimi: Kehto takkatulen lämmössä
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Paritus: Astoria/Draco
Tyyli: draama
Yhteenveto: Joulunalusaika on joillekin kiireistä. Nyt Astoria on kuitenkin selättänyt päivän puuhat, ja hänellä on viimein taas aikaa nauttia poikansa seurasta.
Osallistuu: FF-100 sanalla 026. Toverit, Perspektiiviä parittamiseen 2# (canon-paritus), Kirjoitusterttu (Slice of life)
A/N Mitäs tästä sanoisi. Astorian tilanne kiehtoo minua, ja hänen ja Dracon tarinaa on kiinnostavaa kirjoittaa. Minulta löytyy tällä parilla muitakin tekstejä, jotka kaikki liittyvät toisiinsa.
Kehto takkatulen lämmössä
Astoria painoi lastenhuoneen oven hitaasti kiinni perässään. Raskas puuovi loksahti muottiinsa, ja hän painoi päänsä hetkeksi sitä vasten rentouttaen olkapäänsä. Viimeinkin huomisen järjestelyt olivat hoidettu ja oli aikaa istahtaa alas.
Astoria kääntyi ympäri hymyn lämmittäessä poskipäitä. Hän asteli hitaasti takkatulen ääreen asetetun kehdon luo ja kurkisti varovaisesti sen sisään. Poika nukkui tyytyväisenä, mutta oli yrittänyt potkia liian suurta peittoa pois päältään siinä juurikaan onnistumatta. Astoria ojensi kätensä tunnustelevasti kehdon sisään: tuli oli tosiaan lämmittänyt puuta. Hän kumartui vielä hieman ja ujutti kätensä hellästi lapsen ympärille niin, että saattoi nostaa poikansa käsivarsilleen. Scorpius ynähti kulmiaan tyytymättömästi rutistaen, mutta rentoutui hänen syliinsä.
Astoria rutisti pojan hellästi rintaansa vasten ja laskeutui hitaasti nojatuoliin varoen heiluttamasta vauvaa liikaa. Hän korjasi käsivartensa asentoa ja katsoi, että poika oli tukevasti paikallaan. Sitten hän saattoi itsekin rentoutua nojaamalla raskaammin tuolin selkänojaan ja antamalla silmiensä painua melkein umpeen. Takkatulen loimu ja liekkien välke tyhjensivät ajatukset.
Scorpius äännähti ja ponnisteli hetken venytellen pientä kehoaan. Pojan silmät avautuivat, ja Astoria hymyili haukotteluun avautuneelle suulle. Hän avasi kaapunsa ja asetti vauvan suun rinnalleen. Imu alkoi hitaasti. Hän tuki vauvan päätä kädellään ja tarkkaili, kuinka se virkosi yhä enemmän ja enemmän. Näitä hetkiä hän rakasti.
Ovi kävi. Astoria jännittyi, muttei kääntänyt päätään. Scorpius päästi ynähdyksen ja hamusi käsillään lähemmäs häntä.
”Keskeytinkö?” Dracon ääni kysyi hiljaa aivan tuolin selkänojan takaa.
”Et”, Astoria vastasi yhtä vaimeasti. ”Aloin juuri syöttää häntä.”
Draco siirtyi seisomaan tuolin viereen, ja Astoria kuuli hänen asettavan kätensä selkänojan päälle.
”Saitteko kaikki valmistelut tehtyä?”
”Kyllä. Kotitontuille on selvää, mitä jouluaterialla tarjoillaan. Ruoka-aineet saapuivat tänään.”
”Hyvä, hyvä.”
Draco vaikeni, ja Astoria pidätti hengitystään. Scorpiuksen syntymän jälkeen mies oli kommunikoinut hänen kanssaan enemmän, mutta ele kulki vielä lapsenkengissä. Hän hymyili kuitenkin pienesti aviomiehensä yritykselle. Hän tiesi Dracon katsovan poikaansa, joten hän siirsi vauvaa parempaan asentoon niin, että tällä oli parempi näköyhteys. Scorpius räpytteli kirkkaita silmiään imiessään maitoa tasaiseen tahtiin. Vauvan katse oli jähmettynyt jonnekin Astorian olan taakse. Astoria silitti hellästi pojan päätä katsellessaan pienten huulien liikettä. Kuului lopsahdus, kun Scorpius päästi nännin suustaan, ja Astoria odotti hetken varmistaakseen, että poika todella oli lopettanut, ennen kuin peitti itsensä.
”Saanko minä röyhtäyttää hänet?”
Astoria kohotti katseensa mieheensä. ”Toki”, hän nielaisi henkäyksen ja kohottautui seisomaan. Draco ojensi kätensä ottaakseen vauvan syliinsä ja asetti tämän nojaamaan kapeaa hartiaansa vasten. Astoria kumartui kehtoon ja nosti sieltä pienen pyyhkeen, jonka asetti Dracon ja Scorpiuksen väliin. Hän varmisti, että vauvan leuka oli pyyhkeen alla, sillä puklaukset kaavulle olivat vastenmielisiä.
”Oliko pitkä päivä?”
”Oli.”
Vaikka he eivät edelleenkään juuri puhuneet keskenään, Astoriasta tuntui, että Scorpiuksen syntymän jälkeen he olivat enemmän perhe kuin aiemmin. Aivan kuin Draco olisi viimein ymmärtänyt, että he olivat naimisissa ja että hänkin oli oikea, olemassa oleva hengittävä ihminen. Jälleen hän avasi suunsa sanoakseen tämän kaiken miehelleen, muttei kuitenkaan uskaltanut.
Draco ehti huomata hänen suunsa liikkeen.
”Mitä?”
”Ei mitään… hyvää joulua, Draco.”
”Hyvää joulua, Astoria.”
