Renneto // Kiitos kauheasti kommentista, ja anteeks tämä hitaanpuoleinen vastaukseni.
Ja nyt, tosiaan, sain viimein tämän toisen luvun valmiiksi saakka
. Muutama muukin luku on tuossa valmisteltuina, mutta niitä tarvitsee vielä hioa ja vähän saada pituutta. (Ei sillä, että tämä luku kovin pitkä olisi
).
Tiedän että tässä on paljon tätä Malfoy toistoa, jota oli jo edellisessä pätkässä. Koittakaa kestää.
Taas, saa ja pitää kommentoida
Luku 1Taikajuomien opiskeluaKalkaroksen kylmä ääni kaikui kolkossa tyrmässä. "Teillä on tämä viikko aikaa kirjoittaa esitelmä jostakin taikajuomasta, taikajuomat tulen luettelemaan myöhemmin. Juomia, joista esitelmän saa tehdä, on yksitoista eli jokaiselle parille omansa. Eli esitelmä tehdään pareittain. Pituutta esitelmällä tulee olla vähintään viisi sivua, kiitettävään arvosanaa ajatellen vähintään kuusi. Pareja en anna teidän valita itse, muuten te kaikki vain puhutte ja ettekä keskity työhön lainkaan, silloin saatte ala-arvoisia arvosanoja. Arvon parit.", tässä vaiheessa lähes jokainen oppilas puhisee vihaisesti tai huokailee kauhistuneesti, erityisen paljon ne jotka ovat edellisellä kerralla arvottaessa saaneet todella huonon parin. Arvotut parit kun eivät ikinä ole hyvät parit. Tai siltä ainakin tuntuu. "Myös esitelmän aiheet eli liemet, jos joku ei vielä ymmärtänyt että aiheet ovat liemet, jaetaan pareille arpomalla. Liemet ovat felix felicis, amontentia, totuusseerumi, monijuomaliemi, elävien kuolleiden juoma, äkämienparannusjuoma, suurennusliemi, hiustennostatusliemi, turvotusliemi, kutistusjuoma ja älynteroitusliemi.
Kalkaros pitää pienen taidepaussin luoden vihaisia katseita kaikkiin "Nyt kun, toivottavasti, tiedätte tämän, voimme mennä pareihin. En aio toistaa mitään joten KUUNNELKAA." Viimeistä sanaa Kalkaros painottaa vihaisesti mulkaisten muutamaa lähes nukkuvaa oppilasta. Tämän jälkeen Kalkaros kirjoittaa oppilaiden sekä liemien nimet lapulle ja langettaa loitsun joka saa aikaan sen että nimet järjestyvät pareihin sekä liemiin lapulle.
"Ensimmäisessä parissa ovat Draco Malfoy ja Hermione Granger. Odotan teiltä erinomaista esitelmää", voihkaisen äänekkäästi vilkaisten kyseistä rohkelikkoa murhaavasti, samaan aikaan kun tämä mulkaisee minua. Jos katse voisi tappaa, olisimme molemmat varmasti kuolleet. Sen voin vaikka luvata. Kuulen muutaman muun luihusen nauravan ääneen, mutta vaiennan heidät katseellani, minullehan ei naureta. Ei ainakaan, jos olen juuri saanut parikseni tytön, joka ei ole vain rohkelikko, vaan kuraverinen rohkelikko ja vieläpä (melkein kaikkien) opettajien lellikki. En kuuntele sen paremmin loppua parien jaosta, sillä mietin ratkaisua ongelmaani. Herään vasta Kalkaroksen sanoessa "... ja sitten, liemet. Malfoy ja Granger tekevät esitelmät felix felicistä". Yritän ajatella miten tilanteen voisi korjata. Ei se juuri onnistu, mutta tulen siihen tulokseen etten minä ainakaan voi saada Grangerin kanssa huonoa arvosanaa. Tiedän nimittäin, että Granger on hyvä liemissä, tosin hän taitaa olla hyvä kaikessa (tai sitten vain opettajien lellikki). Ja olen minäkin melko hyvä niissä.
"Siirtykää kirjastoon. Aikaa ei ole paljoa, ainakaan jos aiotte tehdä tätä vain tunneilla. Suosittelen kuitenkin tekemään tätä myös muulloin." Kalkaros hoputtaa ja siirrymme kirjastoon. "No, kuraverinen, mistä aloitamme?" kysyn ivallisella sävyllä Grangerilta. Hän on tähän asti katsonut jonnekin, mihin hänen ystävänsä menivät. Nyt hän kuitenkin siirtää katsettaan, niine että hän katsoo minua suoraan silmiin "Etkö voi yrittää olla edes muutamaa tuntia vähän mukavampi? Ei voi olla liikaa vaadittu. Ei tämä ole minun vikani. Malfoy", viimeisen sanan - sukunimeni, hän sanoo ivalliseen sävyyn. Tai, oikeastaan, hän sanoo kaiken vähän ivallisesti, mutta painottaa sukunimeäni. En tarkkaan tiedä miksi, luulen että hämmästyneenä siitä että Granger sanoo vastaan noinkin vakaasti. Johtui se mistä hyvänsä, jään tuijottamaan tytön syvän ruskeita silmiä ja kohautan olkiani kuullen sanovani, ivaamatta, "No, mistä aloitetaan?". Tämä on minullekin yllätys, saati sitten Grangerille joka tuijottaa minua kuin nähtyään jästin Tylypahkassa.
Hetken kuluttua olemme jo etsimässä tietoa kirjoista ja keräämme kaiken löytämämme omiin pergamentteihimme. Tavoitteena on etsiä tarpeeksi tietoa, jotta saamme koottua kuusi arkkia tietoa. Yhtäkkiä huomaan, että muut alkavat valua ulos. Olen kuitenkin uppoutunut kirjaan, joten kysyn "Hermione? Jään vielä lukemaan. Jäätkö sinäkin niin saadaan tämä nopeasti valmiiksi?". Melkein meinaan lisätä "eikä meidän tarvitse sietää toisiamme", mutta päätän olla sanomatta sitä. Tyttö nostaa katseensa kirjasta jota on ollut lukematta ja kysyy hämmästyneen näköisenä "Mitä sanoitkaan?" kun alan toistamaan lausetta "Herm..." tajuan itsekin ja jään katsomaan tyttöä. Tämä sanoo "Voin jäädä", kun alamme uudelleen lukea, kuulen yhtäkkiä tytön heleän naurun. "Mitä?" kysyn ja kuulen Grang- tai siis Hermionen sanovat "No, tämä on todella outoa. Draco Malfoy kutsuu minua Hermioneksi eikä yritä edes haukkua. Se on outoa ja tiedät sen itsekin." Kuulen pienen pienen ivan tytön äänessä, mutta en välitä siitä juuri nyt. En vastaa mitään, sillä Hermione on oikeassa. Se on outoa. Nostan katseeni kirjasta, katson jo omaansa syventynyttä Hermionea ja hymyilen. Hän on sievä. Mitä minä juuri ajattelin? Ajattelinko Hermione Grangerin olevan SIEVÄ... Taisin ajatella...
Hetken kuluttua Hermione lähtee kirjastosta muualle ja jään sinne yksin. Nappaan hyllystä taruolentoihin liittyvän kirjan lukeakseni sitä. Lukeminen ei kuitenkaan suju, sillä tunnin tapahtumat jäävät pyörimään mieleeni. Kuin salama kirkkaalta taivaalta tajuan. Hermione on oikeasti sievä, kuten ihan nopeasti jo mielessäni kävikin, ja varmaan hän on ihan mukavakin tyttö. Ongelma on että hän on kuraverinen, rohkelikko ja kaiken lisäksi sen Potterin ystävä. Ei sillä, ei tämä minua haittaa. Sukuani se haittaa paljon enemmän. Sillä, taitaa todella olla niin että, olen ihastunut tuohon ruskeat silmät omaavaan tyttöön.
Paluu tähän hetkeenTakaisin tähän hetkeen. Miksi pitäisi itkeä, jos on muutamaa tuntia aiemmin ymmärtänyt olevasi ihastunut kauniiseen ja fiksuun tyttöön? No, mutta, sehän on varsin yksinkertainen kysymys. Mielessäni ivaan itseäni, sillä sattumoisin olen haukkunut tuota tyttöä jo useamman vuoden, vain koska sukunimeni ja tupani sen tavallaan velvoittavat. Ja siitä johtuu että tyttö vihaa minua. Kuinka muutenkaan, mikä syy hänellä olisi olla vihaamatta minua? Että voinkin olla idiootti.
Miksi en voinut ihastua keneen hyvänsä muuhun? Luihusessakin on kauniita tyttöjä, tosin he ovat totaalisia pölkkypäitä. Tai sitten he ovat fiksuja, mutta rumia. Niin, ja sitten on tietysti Pansy. Hän on inhottava ja itsevarma tyttö joka on koko tylypahkan ajan roikkunut kiinni minussa. En pidä hänestä, mutta hän on jääräpäinen ja liimaantuu minuun kiinni kuin takiainen. Hän näyttääkin ihan mopsille, ja kimittää typerästi.
Ehkä minun kannattaa vain yrittää unohtaa Hermione. Vaikka se on kyllä vaikeaa, kun pitää se parityökin saada tällä viikolla valmiiksi. Niin, ja istun ties kuinka monessa aineessa luokan perällä, niin että näen hänet kokoajan. Hänen hiustensa kiharat ovat kauniit, ja niiden väri korostaa hänen kauniita tummia silmiään... Entä ne huulet sitten...? Ei, kyllä tämä nyt saa luvan loppua. En voi istua täällä kylmässä sateessa itkemässä tai unelmoimassa rohkelikkoon kuuluvasta, vieläpä kuraverisestä, tytöstä joka on maailmanpelastajakakara Potterin ystävä. En vain voi, minähän olen Malfoy.
Kävelen märkä kaapuni päällä sisälle ja Luihusen oleskelutilaan. En todellakaan halua törmätä Hermioneen nyt. Enkä kyllä keneenkään muuhunkaan. Käyn siistiytymässä ja vaihdan kaapuni, palatessani oleskelutilaan Pansy on siellä. "Draco hei, tule tänne istumaan", tyttö lähes hihkuu minulle kimittävällä äänellä. Heitän tytön suuntaan kylmän katseen, mutta siirryn hänen viereensä. "Onneksi minä sain parikseni Vincentin. Miksi ihmeessä jäit vielä ylimääräistä aikaa sen kuraveri-Grangerin kanssa kirjastoon? Sinähän vihaat häntä!". "En..." huomaan mitä olen sanomassa, joten muutan lausetta kesken kaiken ja jatkan "... minä sinne muuten, mutta pääsenpä nopeammin H... Grangerista ja siitä typerästä aineesta eroon". Päätän häipyä, ja siirryn makuuhuoneeseen makaamaan. Niin, ja unelmoimaan Hermionesta. Tämä ei tule päättymään hyvin. Olen ihastunut Hermione Grangeriin, minua ärsyttää kun muut kutsuvat häntä Grangeriksi tai kuraveriseksi ja kaiken lisäksi pelkään törmätä tyttöön. Niin, ja jo tänään meinasin kutsua häntä Hermioneksi Grangerin sijaan Pansyn kuullen. Valitettavasti minulla on huomennakin taikajuomien tunti. Miksi juuri Hermione? Eivät Malfoyt voi rakastua rohkelikkoihin, kuraverisiin, saati sellaisiin jotka kuuluvat Voldemortin vastapuolelle. Minulla ei ole mitään ongelmaa rohkelikkoja tai kuraverisiä kohtaan, ja totta puhuen, kaikkein mieluiten tahtoisin Voldemortin pois pelistä. Kuolevan. Ikuisesti. Mutta voinko sanoa tätä ääneen? En, olen edelleen Malfoy. Ja Malfoynä pysyn, vaikka en haluaisikaan.
