Nimi: Koska olet sinä
Kirjoittaja: Sanderra
Ikäraja: S
Paritus: Ginny Weasley/Luna Lovekiva
Genre: varovainen femmesöpöily
Yhteenveto:
"Mistä hyvästä tuo oli?"A/N: Hyvää synttäriä,
Pura! Tässä sinulle pikkuinen raapale c: (
FF100: sana 088. Koulu)
Ginny ohjaili taikasauvallaan viereisestä puusta pudonneiden käpristyneiden lehtien jonoa, joka kieppui ilmassa hänen tahtonsa mukaan. Niityn heinikko huojui kevyessä tuulessa, joka heilutti hänen vieressään makaavan Lunan vaaleita kiharoita. Tämä oli viimeisen oppitunnin jälkeen tarttunut Ginnyn käteen ja johdattanut hänet linnan kapeiden käytävien läpi tälle syrjäiselle niittyaukealle. Siniharmaata iltataivasta katsellessaan hän saattoi melkein unohtaa olevansa yhä koulun tiluksilla. Melkein unohtaa, mitä päivän lehdessä oli jälleen kirjoitettu hänestä-joka-jääköön-nimeämättä. Hän yritti ravistaa asian mielestään ja keskittyä tyttöön vierellään.
Luna letitti hiuksiinsa pieniä päivänkakkaroita, joita äiti piti inhottavina rikkakasveina ja kitki sylikaupalla kodin puutarhasta keväisin. Ginny hymyili palmikoita vilkaistessaan ja päätti, että kukat olivat kauniita ja juuri tilanteeseen sopivia.
"Pelottaako sinua ikinä tämä kaikki?" Luna kysyi äkkiä heidän seuratessaan pilvien pyörteilyä taivaalla.
"Ei", Ginny vastasi liian nopeasti, sillä tiesi sanomattakin, mihin tämä viittasi.
Luna kääntyi katsomaan häntä myötätuntoisesti.
"Niin minuakin."
Ginny huokaisi huojentuneena ja puristi Lunan käden omaansa. Tyttö näki aina hänen kovan kuorensa lävitse, mutta hän ei jaksanut enää tuohtua asiasta kuten joskus alussa. Luna ei tuominnut tai vähätellyt häntä, vaikka hän oli välillä heikompi kuin halusi myöntää itselleenkään. Luna oli lämmin ja lempeä ja välittävä - Ginny nojautui suukottamaan tämän poskea.
"Mistä hyvästä tuo oli?" Luna nauroi.
"Koska olet siinä. Ja sinä."