Nimi: Enemmän kuin nyt
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: High school!AU, jästi!AU, söpöilyä
Pituus: 7 raapaletta
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.
Tiivistelmä: Draco ystävineen menee kuokkimaan Weasleyn talossa järjestettäviin kotibileisiin. Tietenkin bileissä myös pelataan…
Vapaa sana: Spurttiraapaleen sanat innostivat kirjoittamaan tämmöisen jästi!AU:n missä tutut tyypit ovat kotibileissä kun Tropes-haasteeseen piti kirjoittaa high school!AU:ta
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.
Osallistuu Tropes-haasteeseen sekä Spurttiraapale V:n kierrokselle 36.
Enemmän kuin nyt
I
Kynttilä - 350 sanaa
Kotibileet kuuluivat kauas. Draco asteli syrjäkujaa yhdessä Pansyn sekä Blaisen kanssa ja mietti, miksi ihmeessä hän olikaan suostunut tähän. Ne tyypit eivät olleet edes kunnolla hän kavereitaan. Vaikka toisaalta pieni ääni Dracon sisällä muistutti, että syy tähän hetkenmielijohteeseen oli eräs tietty krikettijoukkueen kapteeni vihreine silmineen ja tummine sotkutukkineen.
”Miksi Weasleyden pitää asua näin korvessa?” Blaise mutisi.
”Koska niitä on niin monta”, Pansy huokaisi teatraalisesti.
”Ei meidän ole pakko mennä”, Draco sanoi tavoitellen ääneensä välinpitämättömyyttä.
”Me on tultu jo tänne asti, niin sama on käydä katsomassa keitä siellä on”, Pansynkin äänessä oli välinpitämättömyyttä mutta Draco tunsi ystävänsä paremmin.
”Ehkä se yksi isoveli on edelleen maisemissa, se bodarin näköinen”, Blaise sanoi ja iski Dracolle silmää Pansyn tuhahtaessa muka harmistuneena.
Iso talo tuli näkyviin mutkan takaa. Joku oli ripustanut kynttilälyhtyjä puutarhan omenapuihin vaikka olikin aivan liian kylmää istua enää ulkona. Sen sijaan sisällä tuntui olevan meno päällä, musiikki ja iloiset äänet kuuluivat entistä selvempinä.
”Meidän ei tarvitse olla siellä pitkään”, Draco sanoi ja suoristi kauluspaitansa hihoja hieman hermostuneena.
”Ollaan mikä ollaan”, Blaise sanoi ja aseteli määrätietoisin askelein ovelle.
Heidän kutsunsa näihin bileisiin oli hieman hataralla pohjalla. Se oli lähinnä nuorimman Weasleyn punasteleva änkytys, että hänen veljensä juhlisivat jotain, mikä oli jäänyt Dracolle ja muille hieman epäselväksi. Mutta Draco arveli tytön olevan ihastunut tummaan ja komeaan Blaiseen ja toivoi hartaasti tämän ilmestyvän kotiinsa ja tekevän hänelle todennäköisesti asioita, joita Draco ei tahtonut ajatella. Ei siksi, ettei hän toivoisi ystävälleen kaikkea parasta, mutta naisvartalon tarkempi ajattelu ei ollut oikein Dracon juttu.
Ulko-ovi ei ollut tietenkään lukossa ja he astuivat sisälle ja lähtivät luovimaan kohden keittiötä, mistä löytyisi varmasti jotain juotavaa. Draco ei ollut ennen käynyt talossa, mutta Pansy näytti tietä varmoin ottein.
Keittiössä oli useita tuttuja ja Draco nyökkäsi kohteliaasti Hermionelle, Parvatille ja jollekin vaalealle tytölle, jotka istuivat ison pöydän ääressä juttelemassa. Boolimaljan luona pyöri Seamus ja Dean, kaksikko, jotka olivat vakiokalustoja joka bileissä. He täyttivät punaisia muovimukeja ja ojentelivat niitä kaikille halukkaille. Draco otti yhden ja suuntaisi seuraavaan huoneeseen, mistä kuului musiikkia.
Ovella Draco pysähtyi ja antoi katseensa liukua pitkin huonetta. Yhdellä sohvalla istui hajareisin se, kenen vuoksi Draco oli tullut paikalle.
Harry Potter.
II
Kuiskata - 300 Sanaa
Musiikki pauhasi kovaa ja jotkut yrittivät tanssia pienessä tilassa sohvien takana. Draco erotti Weasleyn kaksoset jotka pyörivät parin ikäisensä tytön kimpussa. Mutta kuin magneetin vetämänä hänen katseensa palasi sille sohvalle missä Harry istui ystävänsä Ronin kanssa ja nauroi kovaa.
Hermostuneena Draco sormeili käsissään olevaa muovimukia ja mietti mitä tehdä. Ei hän voisi koko iltaa haahuilla ovensuussakaan.
Sitten hän huomasi kuinka Harryn vieressä istuva Ron kumartui tämän puoleen ja kuiskasi jotain Harryn korvaan. Samassa Harryn pää kääntyi ja hänen silmänsä iskeytyivät suoraan Dracoon. Katseessa oli jotain, mitä Draco ei osannut tulkita ja hän värähti hieman.
”Draco”, käsi kiertyi yllättäen takaapäin Dracon lantion ympärille ja häntä itseään pidempi hahmo painautui hänen selkäänsä.
Draco katseli edelleen Harrya ja näki, kuinka tämän katse muuttui. Se tummui ja kulmien väliin ilmestyi pieni ryppy. Hetken Draco vain oli siinä, nojasi päätään hieman taaksepäin vasten takanaan olevan hahmon olkaa ja vain katsoi Harrya, kunnes katsekontakti rikkoutui Dracoa pitelevän hahmo hengittäessä lämmintä ilmaa hänen iholleen saaden hänet värähtämään.
”Anthony”, Draco sanoi ja käänsi viimein päätään.
”Hei”, Anthony Goldstein sanoi iloisesti ja laski irti Dracosta. ”Mitä kuuluu? En tiennyt, että sinutkin kutsuttiin.”
”Tulin Blaisen seurassa”, Draco tunnusti ja hymyili pitkälle vaalealle nuorukaiselle.
”Ja Blaise tuli, koska Ginny kutsui hänet”, Anthony arvasi ja Draco naurahti, Ginny Weasleyn pieni ihastus Blaiseen taisi olla yleisemmässäkin tiedossa.
”Onko sinulla juomista? Olin juuri menossa hakemaan lisää”, Anthony sanoi ja kurkisti Dracon mukiin.
”Voin kyllä tulla seuraksi”, Draco vastasi vaikka hänen mukinsa oli vielä puolillaan.
Vilkaistessaan sohvalle missä Harry istui, Draco huomasi tämän edelleen tuijottavan heitä. Huomatessaan Dracon katsovan, Harry käänsi katseensa nopeasti pois ja nosti olutpullon huulilleen. Sitten tämä kääntyi sanomaan jotain ystävälleen.
Samassa Draco tunsi käden alaselällään ja kääntäessään päänsä takaisin Anthonyn puoleen, hän huomasi tämän nyökkäävän kohden keittiötä.
”Mennäänkö?” Anthonyn käsi alaselällään Draco nyökkäsi.
Draco vastusti kiusausta kääntyä katsomaan vielä kerran Harrya.
III
Lämmin - 300 sanaa
”Miksi Binns antaa joka kerta niin ison määrän läksyjä, ketä kiinnostaa joku pölyinen historia”, Anthony nurisi ojentaessaan mukiaan Deanin täytettäväksi.
”Olen ennemmin huolissani McGarmiwasta ja hänen ensi viikon kielioppitestistään”, Draco tuhahti ja muutama boolimaljan ympärille keräytynyt nyökytteli.
”Onneksi ei ole montaa viikkoa joululomaan”, pöydän äärestä noussut Parvati huokaisi ja työnsi hänkin mukinsa Deanille.
”Hei, pelataanko jotain”, Hermione oli myös noussut seisomaan.
”Äh, enpä tiedä”, Anthony sanoi, mutta vilkaisi kuitenkin Dracoa kuin odottaen hänen reaktiotaan.
”Niin kuin mitä?” Seamus kysyi hieman kiinnostuneena.
”Pullonpyöritystä?” vaaleatukkainen tyttö, joka oli istunut Hermionen seurassa, kysyi.
”Joo”, Dean innostui.
Monet huokaisivat syvään, sillä Dean oli mestari keksimään kaikista kamalimmat tehtävät. Tosin Draco arveli, että monet odottivat niitä salaa. Sillä mikä oli sen mukavampaa kuin päästä pussailemaan hyvällä tuurilla oman ihastuksensa kanssa.
”Jos pelataan välillä
en ole koskaan?” Hermione yritti, mutta ehdotus ei saanut kannatusta.
Sen sijaan Seamus oli jo asettelemassa pulloa isolle keittiön pöydälle ja viittoi ihmisiä istumaan. Joku kuului huutavan olohuoneen puolelle, että keittiössä pelattaisiin. Draco mietti, pitäisikö hänen vain liueta paikalta, sillä vaikka pelaaminen oli yleensä kivaa niin Deanin tehtävät olivat usein hyvin fyysisiä eikä tyttöjen pussailu tosiaankaan ollut Dracon juttu.
”No hyvä on sitten”, Anthony huokaisi alistuneen kuuloisesti, mutta Draco ei voinut olla huomaamatta kuinka innokkaasti tämä kuitenkin istui alas ja veti tuolin Dracollekin.
”Mitä te pelaatte?”
Lämmin aalto pyyhkäisi Dracon sisällä kun hän kuuli Harryn syvän äänen keittiön ovelta. Useampi pöydän ääressä istuva huikkasi vastauksen, ja kääntämättä päätään Draco tiesi Harryn astuvan peremmälle. Hetken päästä tämä istui Dracon oikealle puolelle, Anthonyn istuessa vasemmalla mulkaisten Harrya Dracon pään yli. Draco katsoi suoraan eteenpäin ja toivoi, ettei oli ollut niin hermostunut.
”No niin, aloitetaan”, Dean hieroi käsiään yhteen ja tarttui pulloon.
”Miksi sinä aloitat”, Seamus protestoi mutta Dean pyöräytti jo pulloa.
Kieputtuaan hetken villisti, pullo pysähtyi ja osoitti Dracosta oikealle.
”Harry, totuus vai tehtävä?”
IV
Suola - 250 sanaa
Jännitys pyyhkäisi Dracon läpi kun hän odotti Harryn vastaavan.
”Totuus”, Harryn sanoi viimein ja tämän naurahdus oli hieman käheä.
Ääni sai Dracon sydämen läpättämään kiihkeästi.
Muut pöydän ympärillä nauroivat kun Dean protestoi suureen ääneen Harryn valintaa. Lopulta tämä kuitenkin huokaisi alistuneesti Harryn pitäessä itsepintaisesti päänsä.
”Hyvä on”, Dean sanoi ja suipisti suutaan mietteliäästi. ”Mitäs me otettaisiin alkajaisiksi?”
”Laita joku paha”, Seamus sanoi ja taas kaikki nauroivat.
”Me tiedetään Harrysta jo kaikki”, Hermione sanoi kyllästyneellä äänellä.
”Tiedetäänkö”, Deanin silmät välähtivät ja Draco kuuli Harryn hymähtävän vierellään.
Hetken oli hiljaista kun Dean selvästi pohti kuinka asettelisi kysymyksensä.
”Harry, kuinka monen tässä huoneessa olevan haluaisit ottavan sinulta suihin?”
Deanin sanat saivat aikaan valtaisan huutonaurun ja moni taputti käsiään. Draco ei tiennyt miten päin olisi ollut, sillä hän ei olisi halunnut kuulla Harryn vastausta. Hän ei tahtonut kuulla kuinka Harry sanoisi, että kaikkien ja nauraisi päälle ihan kuin asia ei merkitsisi tälle mitään. Tai sitten tämä sanoisi ei kenenkään, jolloin Dracon sydän varmaan nyrjähtäisi.
Huuto ja mekastus pöydän ympärillä kiihtyi mitä pidempään Harry oli hiljaa. Draco katseli jonnekin ihmisten päiden yläpuolelle ja yritti visusti olla vilkaisematta oikealle puolelleen. Hän olisi halunnut nähdä Harryn kasvoilla olevan ilmeen, koska toisten pitämästä metelistä päätellen se oli todella näkemisen arvoinen.
Sen sijaan Draco tuijotti Deanin pään yläpuolella olevaa hyllyä ja yritti lukea sillä olevien purkkien tekstejä.
Pippuri, suola, meirami…
”Yhden”, Harryn ääni oli lähes ujo, eikä Draco mahtanut itselleen mitään vaan käänsi päätään niin nopeasti, että niskassa niksahti ja kohtasi vihreiden silmien tiiviin katseen.
Sitten Harry tarttui pulloon.
V
Kolikko - 350 sanaa
Pullo pyöri ja peli jatkui.
Harry laittoi Hermionen letittämään vaaleatukkaisen tytön hiuksia. Jostain peliin mukaan ilmestynyt Pansy kertoi pussailleensa kemiantunnin aikana luokkahuoneen takaisessa varastossa ja saaneensa siitä hyvästä Kalkarokselta jälki-istuntoa.
Totuuksia kerrottiin ja tehtäviä suoritettiin.
Pullo kuitenkin vältteli Dracoa, mistä hän oli enemmän kuin kiitollinen. Hän ei olisi tiennyt kumman olisi valinnut, totuuden vai tehtävän, koska kumpikin vaihtoehto oli yhtä huono.
Pullo pyöri jälleen ja Draco seurasi sen liikettä. Vauhdin hidastuessa näytti, että viimein oli tullut hänen vuoronsa, mutta pullo osoittikin hieman vasemmalle. Draco huokaisi helpottuneena.
”Anthony”, oli taas Deanin vuoro. ”Totuus vai tehtävä?”
”Tehtävä”, Anthony sanoi välittömästi ja joku vihelsi innoissaan.
”Anna kunnon kielisuudelma parhaimman näköiselle tyypille tässä huoneessa”, Dean määräsi.
Nyt oli tultu siis tähän vaiheeseen peliä, Dracon olisi tehnyt mieli pyöräyttää silmiään. Hetken hän pohti nousisiko vain ja lähtisi, sillä hänellä ei ollut mitään kiinnostusta katsella kuinka Anthony vaihtaisi sylkeä Harryn kanssa, sillä kenet muutkaan tämä tulisi valitsemaan tehtäväänsä.
Mutta ennen kuin Draco ehti liikahtaa, joku oli tarttunut hänen käteensä ja hänet vedettiin vasten toisen ihmisen lämmintä vartaloa sekä märkää suuta. Ymmärtämättä itsekään mitä teki, Draco työnsi Anthonyn taaksepäin juuri ennen kuin tämä kieli olisi työntynyt Dracon suuhun. Sitten hän kompuroi ylös ja vältti täpärästi kaatamasta tuoliaan.
”Anteeksi”, Draco mumisi ja nosti käden suulleen, hänen sisällään velloi mutta tunne ei johtunut todellakaan alkoholista, vaan se oli sekoitus pettymystä ja harmia. Hän ei ollut koskaan ajatellut, että Anthony olisi kiinnostunut hänestä.
Taakseen katsomatta Draco poistui nopeasti keittiöstä ja luovi ihmisten ohi etsien vessaa.
Tietenkin alakerran vessa oli varattu, eikä Draco halunnut lähteä etsimään toista. Eikä hänellä oikeastaan ollut edes tarvetta päästä keventämään itseään, hän halusi vain olla hetken yksin.
Niinpä Draco avasi ulko-oven ja astui terassille. Lyhdyt omenapuissa loistivat himmeää valoa ja Draco istui huokaisten rappusille. Oli ollut virhe tulla näihin kotibileisiin.
Oli ollut iso virhe ihastua Harry Potteriin. Ja oli ollut ihan hiton iso virhe mennä pelaamaan sitä typerää peliä. Draco antaisi kaikki kolikot taskunsa pohjalta, jos voisi mennä ajassa taaksepäin ja perua kaiken.
Ovi kolahti hänen takanaan ja Draco olisi halunnut kääntyä ja käskeä tulijaa painumaan helvettiin.
”Oletko sinä kunnossa?”
Syvä ääni sai Dracon henkäisemään yllättyneenä.
VI
Lumi - 350 sanaa
”O- olen”, Draco sai änkytettyä tuijottaen silmät suurina Harrya, joka näytti jotenkin epävarmalta.
”Hyvä”, Harry sanoi ja katseli jonnekin omenapuiden suuntaan.
Hengitys huurusi ilmassa ja Draco katseli kuinka Harry työnsi käsiään syvälle farkkujen taskuihin.
Hiljaisuus venyi, mutta se ei haitannut Dracoa sillä hän katseli mielellään Harrya. Tämän suoraa ryhtiä, silmälaseja, joista taittui lyhtyjen valot sekä huulia, jotka olivat hieman raollaan. Mitä hän tekisikään noille huulille, jos saisi. Kaikki äskeiset ajatukset olivat unohtuneet kun Dracon silmät lepäsivät Harryssa.
”Mitä luulet milloin ensilumi sataa?” Harryn sanat kiskaisivat Dracon haavemaailmasta.
”Anteeksi mitä?” Draco räpytteli silmään hämmentyneenä.
”Niin, että sataakohan pian lunta”, Harry naurahti ja raapi niskaansa.
Lumoutuneena Draco katseli kuinka puna kohosi Harryn poskille, ja Draco tiesi, ettei sillä ollut mitään tekemistä kylmän sään kanssa. Saattoiko todella olla, että Harry oli hermostunut?
”Tuo äskeinen tuolla…”
”Ei sinun tarvitse selittää”, Harry sanoi nopeasti.
”Minä yllätyin, koska Anthony ei ole koskaan sanonut mitään”, Draco sanoi ja Harry naurahti ontosti.
”Väitätkö sinä, että te olette pelkkiä kavereita Goldsteinin kanssa?”
”Tietenkin!” Draco sanoi tuohtuneena. ”En ole koskaan ajatellut häntä sillä tavalla.”
”Hän on kivan näköinen kaveri”, Harry sanoi neutraalilla äänellä.
”Ehkä”, Draco sanoi miettien kuinka paljon voisi sanoa, ”mutta ei minun tyyppiäni.”
Hetken Harry pureskeli huultaan.
”Sinun tyyppiäsi?” Harry kysyi kuitenkin äänellä, joka sai Dracon sydämen jälleen hakkaamaan kiivaasti.
Talon toiselta puolelta kuului äkkiä ääniä ja he molemmat hätkähtivät.
”Tule”, Harry tarttui yllättäen Dracoa kädestä ja veti hänet mukaansa.
Draco ei ehtinyt miettiä minne Harry häntä vei, sillä hänen huomionsa varasta Harryn lämmin käsi, joka puristi hänen omaansa varmasti. Kun Harry avasi oven ja sytytti valot, Draco katseli hämmentyneenä ympärilleen.
”Tämä on Ronin isän verstas”, Harry selitti, kun Draco katsoi hämmentyneenä vanhaa Ford Angliaa.
”Dean kysyi muuten väärän kysymyksen”, Harry sanoi yllättäen ja Draco katsoi tätä hämmentyneenä. ”Hänen olisi pitänyt kysyä kuinka monelta
minä haluaisin ottaa suihin.”
Puna Harryn poskilla syveni ja Dracon sydän hypähti.
”Vaikka toki vastaus olisi ollut sama”, Harry jatkoi yksinpuheluaan.
”Niinkö?” Dracon ääni oli käheä ja hänen katseensa liukui Harryn silmistä tämän huulille ja villi mielikuva täytti hänen ajatuksensa, miltä tuntuisikaan liukua noiden huulten väliin.
”Niin.”
Harry astui lähelle ja kosketti varovati Dracon kättä.
VII
Pehmeä - 350 sanaa
Sydän pamppaillen Draco tuijotti Harryn kättä, kunnes uskaltautui ojentamaan omaansa ja hipaisemaan takaisin.
Varovaisin hipaisuin he koskettivat toisiaan ja Draco tunsi leveän hymyn kohoavan kasvoilleen. Harryn lähellä tuntui uskomattomalta olla, tämän koko ajan varmemmiksi muuttuvat kosketukset tuntuivat paremmilta mitä Draco oli koskaan saattanut kuvitella.
”Draco”, Harry sanoi hiljaa ja tarttui hellästi Dracon leukaan. ”Saanko suudella sinua?”
”Mmmh”, Draco nojautui lähemmäs tuntien Harryn hengityksen poskellaan.
Ensikosketus oli varovainen, tunnusteleva. Harryn huulet olivat pehmeät ja sipaisu juuri sellainen kuin Draco oli aina ajatellutkin. Kuin huomaamattaan Draco kiersi kätensä Harryn kaulaan ja työnsi sormensa sotkuiseen tukkaan ensimmäisen suudelman vaihtuessa toiseksi ja kolmanneksi.
”Draco”, Harryn ääni oli huomattavan hengästynyt ja tämän kädet vaelsivat pitkin Dracon vartaloa tunnustellen ja hyväillen.
Draco vastasi kosketukseen painautumalla lähemmäs Harryn vartaloa ja silloin hän tunsi sen. Kovuuden, mikä painautui hänen lonkkaansa vasten ja hetkessä Draco ymmärsi mikä se oli. Mutta vielä enemmän häntä hengästytti ajatus, että juuri hän oli saanut sen aikaan.
”Mitä sinä haluat?” Draco kysyi.
”Sinut. Kaiken.”
Varmoin ottein Draco antoi käsiensä liukua pitkin Harryn selkää, tämän lantiolle, paidan alle. Hän tunsi sormiensa alla kuinka Harryn iho värähteli samalla kun tämän suusta purkautui pieniä mielihyvän voihkaisuja.
”Enemmän”, Harryn äänessä oli niin selvää himoa, että Dracon polvet olivat pettää.
”Kyllä”, Draco lupasi ja oli jo vajoamassa polvilleen kun Harry yllättäen esti häntä.
Hämmästyneenä Draco pysähtyi ja katsoi Harrya. Eikö tämä halunnutkaan? Oliko tämä sittenkin vain jotain peliä?
”Draco”, Harry ääni oli hengästynyt. ”Minä haluan ihan oikeasti enemmän.”
Kummastuneena Draco rypisti kulmiaan, siihen suuntaanhan tämä koko touhu oli menossa.
”Haluan, että tämä on enemmän kuin vain nyt”, Harry näytti yllättäen epävarmalta.
Kesti hetken ennen kuin Draco oivalsi Harryn sanat ja hymy levisi hänen kasvoilleen.
”Minäkin haluan, että tämä on enemmän”, Draco vastasi ja tyytyväinen ilme kohosi Harryn kasvoille.
Sitten Draco suuteli Harrya uudelleen.
Tällä kertaa suudelma oli rauhallisempi, tunnustelevampi. Äkkiä Draco ymmärsi, että heillä olisi aikaa tutustua toisiinsa kunnolla. Heillä ei olisi kiire, vaan he voisivat vain olla ja keskittyä siihen kaikkeen muuhun myöhemmin. Sitten kun he olisivat jossain muualla kuin Weasleyn isän työvajassa.
Niin paljon kun Draco olisi ehkä halunnut jotain muutakin, Harryn suudelmat olivat täydellisiä juuri nyt.
