Unohtumaton - Drarry on aina hyvää ajanvietettä.
Itsekin pidän otsikoista, vaikka välillä meinasin tuskastua niiden kanssa.
Hyvä, jos ovat onnistuneita!
Ensisuudelmat ovat ihania, itsekin voisin lukea niitä vaikka kuinka paljon. Hyvä, että dialogi oli luonnollista, se on oikeastaan Drarry ficcien suola, mielestäni. Itse myös miellän Dracon enemmän tekojen kautta tunteensa näyttäväksi kuin isojen puheiden ja tunteiden tunnustajaksi.
Mustasukkainen Draco on suloinen ja sopii mun mielestä myöskin miehen luonteeseen loistavasti!
Kiitos paljon kommentista!<3 Toivottavasti viihdyt loppujenkin rapsujen parissa.
A/N - Tämä ja seuraava osa on mun lemppareita näistä. Harry saattaa vaikuttaa seuraavissa kahdessa vähän tossukalta, muttei sitä ole. Ymmärtää vain, että Draco on vähän parempi näissä asioissa.
Kaiken tahdon kanssasi
Tyhjässä asunnossa tuoksui puulta ja maalilta. Vastavalmistuneen talon ylimmässä kerroksessa sijaitsevan asunnon tasot kiittelivät puhtauttaan ja jääkaappi hyrisi hiljaa.
”Täältä löytyy suuri lasitettu parveke. Näkymä on kaunis, näin korkealta näkyy lähes puoli Lontoota”, esittelijän ääni kuului olohuoneesta.
Harry suunnisti takaisin asuntoa esittelevän naisen ja Dracon luo. Parveke oli suuri ja näkymä oli todellakin kaunis. Keväinen Lontoo levittäytyi korkean talon alla lähes silmänkantamattomiin.
”Saatte hetken katsella rauhassa”, nainen sanoi hymyillen ja siirtyi sisätiloihin.
Draco asteli kaiteelta alas kurkistelevan Harryn taakse ja kietoi kätensä tämän vyötärölle.
”Mitä mieltä olet?” mies kysyi ja puhalsi kevyesti Harryn korvan taakse.
”Tarvitsemmeko todella näin paljon tilaa?” Harry naurahti.
Draco laski leukansa miehen olkapäälle ja silitteli vatsaa paidan läpi.
”Emme, mutta miksi ostaa pienempi asunto, kun voimme ostaa tämänkin?”
Harry naurahti. Draco ei ollut suostunut edes katsomaan pienempiä asuntoja. Pelkkiä uusia kohteita ja vähintään hyvin suuria kolmioita.
”Olet liian tottunut suuriin kartanoihin”, Harry tuhahti.
”Niin olenkin. Siksi en halua mihinkään pieneen koppiin. Siellähän vain ahdistuisi hengiltä.”
”Väitätkö asuntoani kopiksi? Hyvin olet näyttänyt viihtyvän siellä tähän asti”, Harry sanoi kääntyen toisen käsien välissä ympäri. Hän kohotti kulmaansa kysyvästi.
”Onhan se pieni, et voi väittää vastaan. Mutta en ole joutunut asumaan siellä, joten olen sietänyt sitä.”
Harry tuhahti. Tässä asunnossa oli neljä huonetta, suuri olohuone ja järjettömän kokoinen avokeittiö, hän ei ymmärtänyt mitä he kaksi tekisivät niin suurella asunnolla.
”Täällä olisi tilaa lapsillekin”, Draco totesi ja Harryn hengitys katkesi hetkeksi.
”Mille?”
”Lapsille, hölmö”, Draco sanoi iloisesti ja painoi suudelman Harryn poskelle, ennen kuin kääntyi ympäri ja katosi sisälle.
”Me otamme tämän!” Harry kuuli Dracon sanovan asunnonvälittäjälle olohuoneessa. Harry itse seisoi hölmistyneenä edelleen parvekkeen kaiteeseen nojaten.
Lapsia? Heille? Harry ei tiennyt mitä ajattelisi, he olivat olleet yhdessä alle vuoden ja he olivat
miehiä! Harry ei ollut ajatellutkaan lapsia. Hän ei edes tiennyt, tahtoiko hän lapsia koskaan.
”Harry! Tule allekirjoittamaan paperit.”
