Ficin nimi: Menettää kaiken
Kirjoittaja: Odo
Genre: Angst
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Row omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, enkä saa rahaa.
A/N: Jep kaikkea sitä lähteekin kokeilee. Ei ole ensimmäinen kerta parituksen kanssa, mutta pakko kai se on myöntää, ettei tää oo mun lempiparituksia. Joskus on kuitenkin kiva astua epämukavuusalueelle.
Haasteet: Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus, Ficlet300 (149. Harmaa)
Menettää kaiken
Draco oli perinyt isältään valtaa, joka sai Harryn tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Malfoyn nimi herätti edelleen kunnioitusta, jota Draco kantoi ylpeänä.
Toisinaan Draco unohti Harryn, syrjäytti miehen ajatuksistaan.
Harry seurasi Dracon elämää sivusta, eikä voinut tehdä mitään miehensä hyväksi. Harry oli auttanut Dracon jaloilleen, suudellut murtunutta miestä ja tukenut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Dracon sumea katse tähysi tulevaisuuteen ja Harry toivoi jokainen ilta, että Draco painautuisi hänen viereensä. Sängyn tuntui katkeisevan kuilu, jonka yli Harryn käsi ei ylettänyt Dracon ympärille.
”Katso ympärillesi! Sinä olet menettämässä kaiken”, Harry sanoi yrittäen neuvoa Dracoa, jonka ystävät katosivat yksi toisensa jälkeen ja Harry oli vähällä liittyä katoavien ihmisten joukkoon. Hän ei kuitenkaan ollut valmis luopumaan Dracosta, sillä he tarvitsivat toisiaan. Heidän menneisyytensä taakat pitivät heidät yhdessä, he saattoivat parantaa toistensa haavat ja ymmärtää kaikkia kokemuksia, jotka eivät olleetkaan niin erilaisia kuin aluksi olisi voinut olettaa.
”Minä olen saamassa kaiken”, Draco vastasi ja puristi sormensa paremmin salkun ympärille, joka sisälsi salaisia pergamenttejä ministeriöön ja tukivat sitä jalansijaa, jonka Draco oli saamassa.
Valta oli kirous ja ylpeys sen ystävä ja yhdessä ne muuttivat miestä. Draco seurasi isänsä jalanjäljissä, kun oli karistanut menneiden päivien varjot mielestään. Joskus Harry mietti, oliko Dracon tekojen takana ne menneisyyden haavat, joita hän ei kyennyt parantamaan.
~
Draco viipyi joka päivä vain enemmän poissa kotoa ja Harry odotti turhaan miestään. Palattuaan Draco suuteli Harrya nopeasti ja linnottautui työhuoneeseensa, josta poistui vasta myöhään illalla. Harry huomasi muutoksen Dracon kasvoilla ja stressin, joka vaivasi miestä.
”Oletko kunnossa? Luulen, että sinun pitäisi –” Harry kuiskasi hieroessaan Dracon jäykkiä hartioita.
”Minun pitää tehdä työni”, Draco sanoi ja hääti jälleen Harryn pois luotaan.
Harry makasi pitkään valveilla tuijottaen valkoista kattoa, joka hämärässä näytti harmaalta. Oikeastaan kaikki hänen elämässään näytti harmaalta massalta, jossa harvoina päivinä oli pilkahdus valkoista onnea, kun toisina taas musta ikävä valtasi hänen mielensä. Draco oli ajatumassa hänen ulottumattomiinsa, niihin samoihin tapoihin, joista oli luopunut aikoja sitten.
~
Matkalaukut kolahtivat vasten lattiaa, kun Draco pysähtyi eteiseen. Harryn kurkkua kuristi, kun hän yritti sanoa jäähyväisiä. Draco laittoi kengät jalkaansa vilkaisematta Harrya, eikä mies olisi kyennytkään kohtaamaan toisen katsetta. Uupumus painoi Dracoa, mutta jokin ajoi häntä eteenpäin uralla, jonka hän oli valinnut.
Harry tiesi, että he eivät enää tapaisi kuin ohi mennen, ehkä nyökäten toisilleen. Draco oli tehnyt päätöksensä, joka erottaisi heidät lopullisesti, vaikka mitään ei oltu sanottu ääneen. Draco oli vain päättänyt, että asuisi muualla työnsä vuoksi, että hänen olisi helpompi keskittyä. Harry oli vastustanut ajatusta, mutta hänen mielipiteensä oli jäänyt Dracon päättäväisyyden jalkoihin, eikä vanhaan ollut enää paluuta.
Draco astui ulos ovesta ja jätti jälkeensä tyhjyyden, jonka Harry tunsi sisällän. Hän oli saattanut vain katsoa miehen loittonevaa selkää ikkunasta, kun Draco asteli kujan päähän ja kaikkoontui lopullisesti pois.
Hyvät ajat eivät kestä ikuisesti ja Harry tajusi, että asiat, joista hän oli varoittanut Dracoa olivat tapahtuneet hänelle itselleen. Hän oli ollut niin syvällä omassa surussaan ja peloissaan, että se olikin ollut hän, joka oli menettänyt kaiken. Draco oli lähtenyt vain, koska ei ollut kyennyt enää auttamaan Harrya, joka oli enää vain muisto entisestä itsenstään.
Harry vaipui syvälle ongelmiinsa ja toivoi, että vielä koittaisi päivä, jolloin Draco palaisi takaisin.
