Fandom : Trinity Blood
Title : Mission completed ( suom. Tehtävä suoritettu )
Author : Odoshi
Rating : S
Genre : fluff, slash
Paring : Abel/Tres
Disclaimer : Suniao Yoshidalle kunnia hienosta
alkuperäisestä tarinasta, mangan kuvituksesta kunnia Kiyo Kyujyolle ja hahmoista kunnia Thores Shibamotolle. Ainoastaan tästä ficistä ja palloilusta vastaan minä, muuten kunnia korkeimmille voimille.
Summary : Voiko kone oppia rakastamaan?A/N1 : Vihdoin ficciä kehiin! Ja kaiken huipuksi huomasin, että tämä taitaa olla
ensimmäinen Trinity Blood ficci tälle foorumille! Tai sitten olen vain haun kanssa sekoillut muita kyseisiä etsiessäni, kuitenkin Trinity Bloodia tällä kertaa. Sain idean töissä, kun siellä nyt kerkeää miettiä kaikenlaista puuhaillessaan, joten syntyi tälläinen one-shotti. Tres on ihana, näin btw. Haluan oppia ymmärtämään sitä hahmoa paremmin, oikeasti. Varoituksen sanasena sen verran, että hahmot eivät välttämättä ole kovin IC, koska olen lukenut mangaa ainoastaan sen 3 osaa. Aha.. Yritin kuitenkin.
Osallistuu
Genrehaaste vol. 2 genrellä Fluff sekä
Multifandom haasteeseen fandomilla Trinity Blood.
*
Mission completed”Tres, kuunteletko sinä minua?”
”Kuuntelen.”
”Mitä minä äsken sanoin?”
”Abel Nightroad sanoitte äsken…”
”Tiedän, tiedän… Tunnistat ja osaat kopioida jokaisen sanan jotka olen äskettäin sanoin. Ei tarvitse toistaa. Yleensä vain ihmisiltä varmistetaan kyseisellä kysymyksellä, että ovatko he kuunnelleet.”
”Oikein, kuulo anturini kuulevat kaiken mitä sanot, kuten myös tallentavat puheesi muistiini.
Väärin, en ole ihminen olen kone.”
”Eli ymmärsit mitä sanoin.”
”Kyllä.” Tres vilkuili ystäväänsä perinteiseen tapaansa, kuten aina. Ilme ei muuttunut, vaikka Abelin kasvot punoittivatkin hieman. Hän oli juuri kertonut Tressille, kuinka paljon välitti tästä ja hänen hyvinvoinnista. Miksei hän voinut ymmärtää?
”Tres, minä rakastan sinua. Kai sinä ymmärrät mitä se tarkoittaa?”
”En kykene tuntemaan, olen kone, en ihminen. En tunne rakkautta tai vihaa.” Tresin katse vaikutti kylmältä, mutta sellainen se oli aina. Silti Abel pystyi erottamaan noista itseään katsovista silmistä surua, vaikkei Tres tietoisesti sitä tuntisikaan. Oli paljon asioita, joita kone ei ymmärtänyt, mutta se ei vielä sanoisi etteikö Tres pystyisi ymmärtämään…
”Olet sen verran viisas, että sinä ymmärrät tunteita, vaikket käsitäkään niitä.”
Tres selvästi hymyili, muttei tuosta hymystä saanut vastakaikua Abelin sisällä huokuville tunteille, jotka meren lailla halusivat päästä valloilleen. Hopeiset hiukset heiluivat tuulessa miehen katsoessa poispäin ystävästään kohti kirkkaana laskeutuvaa aurinkoa. Tresin katse seurasi toista, kohti punaisena hehkuvaa taivasta.
”Luuletko, että minä pystyisin ymmärtämään mitä on rakka
us?” Tres kysyi konemaisella äänellään miettiessään taivaan voimakkaita värejä ja syvää kauneutta. Abel kääntyi katsomaan häntä, hän hymyili. Hän olisi halunnut vastata, mutta se ei olisi opettanut mitään Tresin kaltaiselle henkilölle.
Abel tiesi, että selkeä ”kyllä” vastaus olisi saanut jälkeensä vain taivaalle katoavan sanan ”väärin”. Tres ei ymmärtäisi, hän ei ymmärtänyt lähellekään niin paljon kuin olisi voinut. Kuinka kukaan voisi ymmärtää, jos ei olisi nähnyt tai tuntenut sellaista koskaan?
Hopeat hiukset heilahtivat tuulessa pään laskeutuessa vasten toisen huulia suudellen tätä hellästi ja pehmeästi. Kätensä hän nosti vasten toisen poskea, kuljettaen sen sitten silittämään toisen punertavan ruskeita hiuksia, jotka aurinko värjäsi tumman punaisiksi. Tres sulki silmänsä ja vastasi vaistomaisesti suudelmaan, kuin hyökkäykseen, jonka jälkeen taistelumoodi kytketään päälle. Huulet koskettivat toisiaan useaan kertaan rauhallisesti ja pehmeästi, kunnes vihdoin irrottautuivat toisistaan sinisen katseen kohdatessa ruskean, hämmästyneen katseen.
”0,59 sekuntia myöhässä, vahinkoraportti Abel – ”
”Ei vahinkoraporttia Tres, ei tällä kertaa. Tehtävä suoritettu. Ei uskoisi, että kone voi olla noin ihastuttava. ~ Ahaha, olenpa minä typerä.” Abel naurahti katsoen jälleen taivaalle vaaleiden kasvojen punoittaessa hieman. Tätä hän oli odottanut, halunnut opettaa toiselle. Abel hymyili onnellisena katsellen poispäin toisesta.
”Sanojenne funktio epäselvä…” Abel käänsi katseensa takaisin Tresiin päin, joka ilmeisesti ei ollut taaskaan ymmärtänyt hänen sanojaan tai niiden merkitystä. Hämmästynyt katse muuttui kuitenkin hymyksi.
”Haha, kyllä sinä vielä ymmärrät Tres, opetan sinua ymmärtämään.”
Tres hymyili.
Aurinko laskeutui pois näkyvistä, jättäen jäljelle kauniin punaisen hehkunsa kahden miehen seisoessa vastakkain hymyjen kohdatessa toisensa. Tresin ymmärtämättömät silmät tuijottivat toista yrittäen ymmärtää, saada selvyyttä tietokantaan, jollaista ei ollut ennen kokenut.
”Tehtävä suoritettu, Abel.”
Vielä jonain päivänä hän oppisi ymmärtämään, mitä tunteet ovat, kuinka ne toimivat ja mihin niitä käytetään. Jonain päivänä hän ymmärtäisi sanojen funktion, ilman ongelmia.
Abel opettaisi häntä.
*
A/N2 : Ollos hyvä, tässäpä tämä nyt on. Halusin välttämättä kirjoittaa loppuun jotain, mutta nyt ei oikeastaan tule mieleen mitään järkevää, *köhköh*, mutta siis. Niin pidin tästä ideasta itse, vaikka olisin halunnut tähän hieman enemmän syvyyttä... Ehkä minun vain pitää opetella kirjoittamaan paremmin, haha. ^^'' Kuitenkinkin, kohtalaisen tyytyväinen olen tähän siihen nähden, että kirjoitin tämän yhdeltä istumalta, vaikka mietinkin tätä ennestään jo hieman. En kuitenkaan paljoa.
Joo ja btw Tres ja Abel ovat ficin ajan Roomassa, Sant Angelon sillalla. Vaikuttaa kivalle paikalle, harmi vain, etten oikein onnistunut lisäämään tarkemmin paikasta ficciin, noh tämänhän piti alunalkaen olla raapale, joten "turha sepostus" jäi sikseen..
Kommenttia ihmiset, olisi kiva mahdollisimman rakentavaa.
