Pala tulevaisuutta (tässä ja nyt) | S

[Tomsessed]

Kirjoittaja: Tomsessed
Ikäraja: S
Genre: Jotain slice of life -tyylistä kaiketi
Päähenkilöt: Joona ja Jasu
Yhteenveto: Joonan silmissä kiilsi menneisyys. Isän lähtö oli edelleen vaikea aihe, mutta se oli ajanut veljekset pitämään yhtä tavalla, jota ei voinut rikkoa kukaan tai mikään.

A/N: Kirjoitin pojista aiemmin täällä (S), ja nyt juhannustaikatoiveiden myötä tuntui luontevalta palata heidän tarinaansa. Tämä on siis yhteinen juhannustaika Dokumentille ja Kosmikille: molemmat toivoivat veljeksiä, ja sen lisäksi pienenä mausteena Dokumentille kesäsadetta ja Kosmikille käärmeitä. Toivottavasti tykkäätte!

Osallistuu FinFanFun1000-haasteeseen sanalla 139. Veli



“Sä muistutat uitettua koiraa”, Joona tervehti avatessaan oven, jonka takana hänen isoveljensä seisoi toden totta läpimärkänä kesäisen sadekuuron jäljiltä.
“Mukava nähdä suakin”, Jasu murahti ja astui sisään. Hänelle oli sattunut paljon pahempaakin kuin lämmin vesisade, joka oli loppunut yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, eikä se ollut hänen suurin murheensa. Hän kaivoi takkinsa suojista ryttyisen paketin, jonka ympärillä naru meni miten sattui ja teippauksestakin osa oli hieman pettänyt, mutta joka näytti olevan muuten kunnossa. Hän katsoi pikkuveljeään tällä kertaa iloisemmin, ojensi tuomisensa ja tokaisi: “Tää on mun kummitytölle.”

Joona kohotti kulmiaan kysyvästi samalla, kun vastaanotti lahjan. Juulian laskettuun aikaan oli vielä reilu kuukausi, mutta Joona vaimoineen oli pyytänyt Jasua erityistehtävään heti, kun raskaudesta oli kerrottu.

Jasu ei kuitenkaan antanut lupaa kajota lahjaan ennen kuin Juuliakin olisi kotona, joten Joona vei paketin odottamaan. Sen jälkeen veljeksistä vanhempi suuntasi kylpyhuoneeseen ja nuorempi makuuhuoneeseen etsimään kuivia lainavaatteita sekä puhdasta pyyhettä. Kun Jasu viimein palasi tukka sekaisin ja vieraat vaatteet yllään, oli kahvi jo valmista ja leipätarvikkeet otettu esiin.

“Mitä Naksulle kuuluu?” Jasu kysyi samalla, kun voiteli itselleen leipää.
“Parempaa, luojan kiitos”, Joona huokaisi. “Se on vihdoin suostunu syömään.”
“Hyvä juttu.” Huoli lemmikistä oli painanut Joonaa jo jonkin aikaa, eikä ajoitus olisi voinut olla huonompi. “Ehkä sitäki jännittää ku teille tulee perheenlisäystä.”
“Niin… Ehkä.” Joona ei kuulostanut vakuuttuneelta, mutta Jasu näki tämän suupielessä hymynpoikasen, jota Joona yritti piilottaa kahvikuppiinsa.

Kuten Joona oli pienenä resuinen lelukäärme sylissään uhannut, oli hän isona hankkinut itselleen oikean käärmeen ja nimennyt sen Naksuksi lempilelunsa mukaan. Uhkaustaan sadasta käärmeestä Joona ei tietenkään ollut toteuttanut, vaan yksi oli riittänyt, mutta sitä yhtä Joona rakasti sydämensä pohjasta.

Samalla eteisestä kuului kolinaa, ja pian Joonan vaimo ilmestyi keittiöön. Juulia ehti tuskin istahtaa, kun Joona jo hääräsi paketin kimpussa. Sen verran Jasu sai veljeään pidäteltyä, että ehti selittää kauniimmalle osapuolelle muutamalla sanalla, mistä oli kyse.

"Mä aattelin, et siitä koulutetaan samanlainen käärmehullu ku susta", Jasu hymyili hellästi, kun Joona kaivoi paketista vihreän pehmolelukäärmeen.

Joonan silmissä kiilsi menneisyys. Isän lähtö oli edelleen vaikea aihe, mutta se oli ajanut veljekset pitämään yhtä tavalla, jota ei voinut rikkoa kukaan tai mikään. Joonan teinikapina oli meinannut johtaa vielä pahempaan kuin Jasun aikanaan, mutta Jasu oli kannatellut veljeään läpi vaikeimpien vuosien: ottanut turpaansa Joonan puolesta tämän suututettua vääriä ihmisiä, valvonut öitä peläten Joonan vuoksi, silittänyt selkää Joonan oksentaessa humalaa pönttöön. Jasu oli ohjannut Joonan samalle tielle kuin Joona hänet vuosia aiemmin, ja vasta isompana Joona oli todella ymmärtänyt, että isän puuttumisesta huolimatta hän oli saanut kotona hyvän miehen mallin ja sylikaupalla rakkautta. Ja vaikka alkuperäinen Naksu-pehmo oli vuosien varrella menettänyt merkitystään, eikä hänen tyttärensä tulisi koskaan yhdistämään lahjaa samoihin asioihin kuin isänsä, oli se silti tärkeimpiä yksittäisiä asioita Joonan elämässä, ja vain Jasu saattoi ymmärtää sen niin hyvin.

Lelu oli ehkä muisto isän lähdöstä, mutta tärkeintä oli ollut sen tuoma turva aivan arkisissa tilanteissa: ukonilmalla, painajaisten jälkeen ja kipeänä. Tilanteissa, joissa Jasu oli aina ollut läsnä.

Joona ei löytänyt sanoja, eikä Jasu niitä vaatinut. Joona tunsi puolisonsa käden olkapäällään, ja kun hän katsoi vaimoaan, hän näki tämän silmistä ymmärryksen. Lahja oli sanaton lupaus siitä, että Jasu tekisi kaikkensa heidän lapsensa hyvinvoinnin vuoksi.

[Kosmik]

Ensinnäkin, pahoittelut, että kommentti tulee näin "myöhässä", mutta elämä on pitänyt kiireisenä.

Ja jes, ihanaa lukea näistä veljeksistä lisää, ja vieläpä sellaista, joka sijoittuu heidän myöhäisempään elämään. Ensinnäkin oli herttaista, että Joona todella hankki sen käärmeen lemmikikseen ja vieläpä nimesi sen pehmolelunsa mukaan, aww. :3 Ja ihana idea Jasulta antaa Juulialle lahjaksi Joonan vanha lelukäärme. ^^ Muutenkin jotenkin hieno asetelma, että Joonalla on oma perheensä ja tavallaan Jasun nykyinen elämä jää noin muuten vähän pimentoon. Jättää mahdollisuuden tulevaisuutta ajatellen valottaa hänenkin aikuislämäänsä lisää, jos päätät näistä hahmoista vielä joskus kirjoittaa.

Lelu oli ehkä muisto isän lähdöstä, mutta tärkeintä oli ollut sen tuoma turva aivan arkisissa tilanteissa: ukonilmalla, painajaisten jälkeen ja kipeänä. Tilanteissa, joissa Jasu oli aina ollut läsnä.

Tämä oli jotenkin hienosti sanottu ja tavallaan tiivisti hyvin tämän tekstin teeman ja sanoman.

Yleensä muuten mua häiritsee teksteissä, jos hahmoilla on liian samankaltaiset nimet keskenään, niin kuin tässä kun on paljon J:llä alkavia nimiä, veljekset ja Juulia. Mutta tavallaan se tässä toimii, eikä ole niin ajatuksia sekoittava. Kun kuitenkin veljekset kyseessä, niin hyvin voin kuvitella vanhemmat nimeämässä lapsensa samankaltaisin nimin ja kun teksti itsessään ei ole liian pitkä, niin henkilöhahmotkaan eivät mene keskenään sekaisin.

Tuo nuoruusvuosien muistelu oli myös oikein sopiva pätkä tähän ja valottaa sitä aikaa sen ensimmäisen tekstin ja tämän tekstin välillä.

Kiitos oikein paljon tästä juhannustaiasta! Tämä oli oikein mieluisaa luettavaa.

[Tomsessed]

Kosmik, eipä tuo mitään haittaa, ei nämä tekstit täältä mihinkään katoa! Sun kommentti tuohon ensimmäiseen oikeastaan innoitti mua tähän, vaikka jo ihan silloin alun perinkin mietin, etten haluaisi jättää tarinaa vain tuohon yhteen osaan.

Pitihän Joonan se käärme hankkia, kun niin kovasti pikkuisena uhosi. En ole mikään käärmeasiantuntija, mutta oli silti kivaa edes näin lyhyen pätkän verran kirjoittaa siitä, että lemmikkinä on käärme (vaikkei tässä kovin syvällisiin asioihin mentykään, hah).

Yleensä muuten mua häiritsee teksteissä, jos hahmoilla on liian samankaltaiset nimet keskenään, niin kuin tässä kun on paljon J:llä alkavia nimiä, veljekset ja Juulia. Mutta tavallaan se tässä toimii, eikä ole niin ajatuksia sekoittava. Kun kuitenkin veljekset kyseessä, niin hyvin voin kuvitella vanhemmat nimeämässä lapsensa samankaltaisin nimin ja kun teksti itsessään ei ole liian pitkä, niin henkilöhahmotkaan eivät mene keskenään sekaisin.

Et oo todellakaan ainoa! Tässä kohtaa mun on pakko tunnustaa, että Juulian ei alun perin pitänyt olla Juulia. Se oli vain sellainen "työnimi", koska en halunnut keskittyä yhteen nimeen ja periaatteessa pieneen sivuhahmoon samalla, kun kirjoitin tästä ensimmäistä versiota ja monia tärkeämpiä asioita pyöri päässä. Kun tämä sitten muotoutui eteenpäin, Juulia ei enää suostunut vaihtamaan nimeään, vaikka koitin kaikkea mahdollista. Lopulta sitten päätin, että perkele ihan sama, antaa olla, ole sitten Juulia. Onneksi se ei kuitenkaan häirinnyt liikaa.

Ihanaa, että tykkäsit. Kiitos kommentista!

[Orenji]

Iltapäivää kommenttiarpajaisista! En tiedä jääkiekosta mitään niin tein tällä kertaa turvallisen valinnan ja nappasin originaalin. Tämä olikin sillä lailla iso kokonaisuus, että ajallisesti tässä päästään pitkälle verrattuna ensimmäiseen osaan. Luin tosiaan tuon Jälki isästä tähän alkuun, koska olen hahmokehityksen suuri ystävä! Melkein kauhistuin, että tässä Jasu ja Joona on oikeasti aikuisia jo. :D Sisaruus on perhesuhteista kyllä hienoin aihe, joten olen vähän innoissani tästä koko jutusta!

Hienoa, miten tuo isän lähtö tulee ilmi molemmissa teksteissä ja kuinka se aina välillä pompahtaa pinnalle ajatuksissa ja arjessa. Tai siis eihän se hienoa ole, että isä otti ja lähti, mutta sulla on hyvä ote aiheen käsittelyyn. Se näkyy Jasun ja Joonan toiminnan taustalla, muttei selitä koko persoonaa tai tekemisiä, niin kuin joskus jotkut yksinkertaistavat tuollaisia traumoja. Tavallaan olisi hienoa lukea vielä teksti, jossa kaksikko on vielä aivan lapsia ja isä on kuvioissa, mutta toisaalta tykkään, että se on historiaa. Ilmeisen onnistuneesti Jasu ja Joona ovat asian selättäneet kuitenkin.

Kosmikin tavoin pidän siitä, miten menneisyys kulkee nykytilanteen sivussa myös. Joonan nuoruusajan ongelmien esille tuominen oli mun mielestä hyvä veto ja toi syvyyttä hahmoon. Selkeästi haluan tämän romaanina, kun meinasin lapsuusajan tekstin lisäksi toivoa tässä osaa Joonan huonoista vuosista. : D Kaksikon koko elämäntarina voisi olla hyvä näin alkuun ja sen jälkeen voi sitten kirjoittaa tuosta Joonan ja Juulian lapsesta! Toivottavasti käärmeet kulkevat hänenkin elämässään jotenkin mukana, se on yksityiskohtana tosi kiva ja omalaatuinen. Pehmolelusta tuli kuin tulikin oikea käärme, ja se voisi olla metafora lapsuuden toiveiden toteutumiselle. Tai muuten vaan positiivisuudelle, kun ikävistä lapsuuden oloista päästiin oletettavasti onnelliseen perhe-elämään.

Kiitos, tämä oli mukavaa luettavaa!

[Tomsessed]

Orenji, haha, minäkin kauhistelin että pojat on aikuisia! Johonkin ne nuoret nappisilmät siitä edellisestä tekstistä vaan katosi. Mutta sisaruus säilyy! Ylipäätään vanhemman lähteminen on vaikea aihe käsitellä, joten lämmittää mieltä kuulla, että se onnistui. Tässähän olisi oikeasti potentiaalia vaikka mihin, jos tarkemmin ajattelee. Pitääkin katsoa, jos joskus nämä pojat saisivat lisää palstatilaa. Romaania en kuitenkaan heti lupaa. Originaalit on siitä jänniä, että kirjoittajana on vapaus tehdä käytännössä mitä vaan, ja sitte iskee vaikeudet. :'''D Minähän mietin noita traumojakin hyvin pitkään ja pelotti juuri tuo lopputulos, koska isän lähtö kuitenkin on vahva teema tässä, mutta onneksi onnistui. Kiitos sinulle!