Name: Kerrankin hyvä joulu
Author: Julma-Nala
Genre: kyyninen (tai murhanhimoinen) angst
Rating: K11
Disclaimer: En omista Pottereita enkä Pimeyden Lordiakaan
A/N~Julkaistu alun perin Luihuisten joulukalenterissa 2017, luukussa 20. Osallistuu FF100:n sanalla 028. Lapset (aiheena Pimeyden Lordi).
Kerrankin hyvä joulu
"Enää neljä päivää jouluun!"
Huuto raikui koko ison pihan halki. Tom vilkaisi sivulle, missä "normaalit" lapset leikkivät lumessa samalla, kun hän istui lukemassa jäisellä penkillä. Hän olisi mieluummin ollut sisällä, mutta hoitajatar oli käskenyt hänet ulos muiden kanssa, koska hän oli kuulemma kalpea. Mitähän väliä silläkin oli? Varmaan kalpeuskin oli jokin kummajaisen merkki, kun kummajaisena ne häntä muutenkin pitivät.
Mitä väliä oli joululla? Tomin mielestä joulu oli vuoden kamalin päivä. Jouluisin johtajatar käski hänet yksin huoneeseensa aamupalalla, lounaalla, päivällisellä ja iltapalalla, jotta muiden lasten "ei tarvitsisi pelätä jouluna". Tom ei ollut edes tehnyt mitään edellisenä jouluna! Eikä sitä edellisenä! Ei ollut hänen vikansa, että toissajouluinen kalkkuna oli äkisti mädäntynyt matkalla uunista pöytään. Eihän hän ollut edes nähnyt koko pirun kalkkunaa. Hän oli ollut huoneessaan ilman yhtäkään ateriaa sinä päivänä. Ei hän ollut voinut tietääkään, että muut olivat saaneet kalkkunaa.
Ei myöskään ollut hänen vikansa, että edellisen joulun koristenauha oli kietoutunut sitä kiskoneen kakaran kaulaan. Ihan itse se idiootti oli sen narun kanssa alkanut leikkiä. Tom ei ollut tehnyt yhtään mitään – paitsi toivonut, että se huutava taapero kuristuisi siihen naruun. Joskus hänen toiveensa toteutuivat melkein hämmentävän hyvin.
Harmi kyllä se napero ei ollut kuollut, ja se oli ollut aivan varma, että Tom oli tehnyt jotain. Hän oli koko talon yhteinen syntipukki, josta hoitajat uskoivat mitä tahansa, oli hän ollut paikalla tai ei.
Miksi ne hyödyttömät typerykset saivat herkkuja ja lahjoja? Mitä ne olivat niiden eteen tehneet? Tom oli luokkansa priimus ja fiksumpi kuin ne kaikki muut yhteensä, mutta lahjoja tai herkkuja hän ei saanut. Kuulemma hän oli tuhma, vaikka häntä ei ollut koskaan saatu kiinni mistään.
Ei hän tosin saanut jouluisin ruokaakaan. Tom oli melko varma, että oli laitonta jättää lapsi ruokkimatta vain siksi, että pelkäsi lasta. Eipä hän tosin olisi yllättynyt, vaikka se olisi ollut laillistakin. Koko maailma vihasi häntä, etenkin jouluisin. Niinpä hän vihasi maailmaa takaisin.
Muiden iloiset huudot ja innostunut päpätys alkoivat tosissaan käydä Tomin hermoille. Hän yritti keskittyä kirjaansa, mutta siitä ei tullut mitään, ja hän saattoi suorastaan tuntea sykkeensä kiihtyvän tasaisesta tömähtelystä vihaiseksi jyskytykseksi. Kunpa ne kaikki saisivat kärsiä jouluisin kuten hänkin. Oppisivatpa sitten, ettei joulussa ollut mitään hyvää.
Äkisti Tom tunsi oudon väristyksen, ja hänelle tuli kauhean kuuma. Samalla hetkellä yksi muista lapsista kirkaisi ja vaipui sitten uikuttaen maahan. Ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään, ne kaikki vajosivat lumeen.
Yksikään muista lapsista ei palannut sairaalasta ennen uuttavuotta. Mitään vikaa ei löytynyt, mutta ne eivät syöneet ja valittivat kipuja ja huonoa oloa. Tom sai olla joulun rauhassa, ja hoitajattarien lähdettyä joukolla sairaalaan ja jätettyä hänet yksin hän saattoi varastaa niin paljon ruokaa kuin halusi.
Aatonaattona Tom kuuli yhden äänekkäimmistä kakaroista pudonneen tuskissaan portaat alas ja taittaneen niskansa. Hautajaiset seuraavalla viikolla.
Sinä vuonna joulu oli hyvä.
