Clara lopettelee pääruokaansa. Ilta on sujunut siihen mennessä hyvin. Clara ei ole maininnut kertakaan ”mokaansa”, joka on hyvä asia. Saman asian vatvominen on todella turhauttavaa sekä hukattua aikaa. Yksi suhteessa elämisen huonoista puolista, mutta olen valmis sietämään sen Claran vuoksi.
Tarjoilija on lähestymässä pöytäämme, joten heilautan pienesti kättäni viestittääkseni, että haluamme olla rauhassa. Nainen nyökkää ymmärtävästi ja suuntaa toisen pöytänsä luo.
>> Tuota
>>, sanon,
>> minulla on sinulle jotain pientä.
>>>> Niinkö?
>> Claran äänestä kuultaa uteliaisuus.
>> Kyllä, sillä sehän on tapana tällaisina päivinä, eikö? Ainakin John ja Mary väittivät, niin, joten…
>>, selitän.
>> Sherlock
>>, Clara sanoo ainoastaan.
Virnistän lammasmaisesti.
>> Aivan niin. Siispä, se lahja.
>>✲Kaivan lahjan varoen puvuntakkini taskusta esille. Se on pienehkö, mintunvihreä, rasia kannella. Ojennan sen Claralle.
Hän hypistelee rasiaa kädessään ja katselee sitä kiinnostuneena. Hän hipaisee etusormellaan kannessa koristeena olevaa satiinirusettia, joka on sävy sävyyn rasian kanssa.
Kauanko yhtä rasiaa tarvitsee ihailla? Onko se jokin käytäntö? Olisi sittenkin pitänyt valita pieni lahjapussi – jos niin voisi tehdä edes, en tiedä.
Hiveltyään hieman rasian samettista pintaa Clara alkaa varoen hivuttaa kantta paikoiltaan.
Nähtyään rasian sisällön hän vilkaisee minua nopeasti ja sitten jälleen rasian sisältöä.
Jostain syystä vatsaani kouraisee. Nielaisen. Onkohan Claran reaktio hyvä vai huono juttu?
Pieni hymyn kare nousee Claran huulille.
>> Voi Sherlock!
>>✲>> Se on aika vaatimaton, tiedän sen
>>, sanon raapien takaraivoani.
>> Valitsin sen itse – ja jos et pidä siitä, sen voi vaihtaa toiseen, par…
>> >> Sherlock, rauhoitu. Lahja on ihana. Pidän - ei, rakastan sitä paljon
>>, Clara sanoo.
>> Niinkö?
>> kysyn.
>> Todellakin
>>, Clara vastaa.
Hymyilen pienesti. Clara on tosissaan. Huomaisin kyllä, jos hän valehtelisi. Hänellä on tietyt maneerit, kun hän valehtelee.
>> Niiden silmät ovat aitoja peridootteja
>>, kerron,
>> sekä korvakoruissa, että kaulakorussa.
>>>> Olivatko ne kalliit? Sinun ei olisi pitänyt…
>>, Clara kuulostaa huolestuneelta.
>> Ymmärrykseni mukaan lahjojen hintoja ei kuulu kertoa
>>, totean.
Clara naurahtaa.
>> Olet oikeassa. Voi, nämä ovat ihanat!
>>>> Hyvä. Pelkäsin jo, että pitäisit niitä lapsellisina
>>, mumisen.
A/N: Peridootti