Nimi: Quumotuksia
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Supernatural
Tyylilaji: höpöhöpö ja vittuilua. One-shot
Ikäraja: K-11
Paritus: Sam Winchester/Gabriel (”Sabriel”), siinä sivussa myös Dean Winchester/Castiel (”Destiel)
Vastuuvapaus: Oikeudet kuuluvat kokonaan muille tahoille kuin minulle.
A/N:
Siipisarja:I
Kutiavatko enkelit jalkapohjista? (K-11)
II
Gabriel sanoi: ”Tulkoon diskovalo!” Ja diskovalo tuli (K-11)
III
Aureola tassilla (K-11)
IV Quumotuksia (K-11)
V
Tekoja, joita ei ole ennen tehty (K-11)
VI
Self-care on self-lovee, Samshine (K-15)
VII
Työajalla (K-18)
VIII
Vaaleanpunainen vespa ja muita sivuaiheita (K-11)
IX
Korppiluu, eli kuinka paloi tuhkaksi (K-11)
X
Sano se viittomin (K-18)
XI
Marjapiirakkaa ja sydämenviisautta (S)
XII
Perseet ja sen synonyymit (K-18)
XIII
Gabrielinkeltainen (S)
Quumotuksia Tammikuun ensimmäisenä päivänä Sam ja Dean lasauttivat hengiltä noitanaisen, joka käytti taikoihinsa höyhenistä kyhättyjä, erinomaisen voimallisia taikakaluja. Eikä nainen jäänyt viimeiseksi, sillä kävi nopeasti ilmi, ettei noita ollut pahantekoineen ainoa, joka oli löytänyt mystisistä höyhenistä keinon parantaa omia taikojaan. Seuraavina viikkoina Sam ja Dean selvittivät muun muassa sotkun, jossa erään yliopiston opiskelijat olivat boostanneet aivonsa toiseen todellisuuteen jauhetuista siipisulista tehdyllä taikajuomalla. Epämiellyttävä keissi sikäli, että hyvillä arvosanoilla ei paree tehdä mitään, jos aivot kiehuu jauhelihaksi.
Sen jälkeen he olivat tappaneet muutamia säälittäviä menneiden aikojen pakanajumalia, jotka olivat herättäneet vanhat kulttinsa henkiin sulkavoimilla. Sekin hyvin ikävää sikäli, että jumalilla on harvinaisen ikävä tapa syödä ihmisiä, sekä kypsennettynä, että ihan kylmiltään. Ja sulkia löytyi ihan kunnon noitien kuin pelkkien harrastelijaperseilijöiden käsistä. Aina jälki oli rumaa.
Samilla oli aavistus mistä mahtoi olla kyse. Deanilla taas oli käry siitä, että Sam salaili jotain. Niin muka salakavalasti oli tsättäilevinään puhelimella. Kyllähän Dean nyt sen sentään tiesi, ettei Samilla ollut mitään kotihoitoja luurin toisessa päässä whatsuppailtavissa. Sam oli liian kiltti tinderiinkin. Se teki kuitenkin jotain tylsiä hikarihommia.
”Kivahan se joskus olisi, kun ei tarvitsisi väkisin kiristää jakamaan sitä informaatioita muillekin”, sanoi Dean aikansa Samin räpläilyä seurattuaan. Sam pudisti päätään.
”En ole mistään varma vielä”, hän sanoi. Puhelimessa oli muutama kartta-applikaatioon tehty muistiinpano auki – johtolangat näyttivät kaikki osoittavan samaan suuntaan. Taikakalujen lähtöpiste, viimeisten yliluonnollisten tapahtumien esiintymisen perusteella, oli Tennesseen pohjoisosassa. Sam oli kasannut yhteen nettiartikkeleita ja muita havaintoja. Vaikutti siltä, että kaikkien esineiden valmistaja oli yksi ja sama henkilö. Mies, joka mainosti itseään ”autenttisena saatananpalvojana” ja ”perinteisenä käsityöläisenä” eräällä okkultistisella keskustelusivulla. Normaali ihminen suhtautuisi toki asiaan luonnollisella varauksella, mutta Winchestereilla oli huono tuuri kohdata huijareiden seasta sitten näitä, jotka oikeasti myivät ylirasittuneille opiskelijoille vähän muutakin kuin uppereita.
Ukon materiaali lieni myös peräisin yhdestä lähteestä, josta Samilla oli kaikesta kiertelystä ja kaartelusta huolimatta vahva tieto.
”Ei se nyt sitä tarkoita, että ihan turpa kiinni pitää olla”, mutisi Dean. ”Missä se on se Sammy, joka aloittaa kaikki lauseet sillä tapaa,
’hei, oletkos kuullut tällaista juttua’?”
”No, oletkos kuullut sellaista juttua, että enkelin siivillä sanotaan olevan yliluonnollisia ominaisuuksia?”
”Ei tarvitse olla nenäkäs.”
Sam hymähti pienesti ja pyöräytti silmiään. Joskus paras valhe on olla liian suora. Sitä Dean ei ainakaan odota ja toisaalta, eipä se nyt varsinaisesti kai olisi ollut mikään harmi, vaikka olisi odottanutkin. Sam käänsi kylkeään motellihuoneen punkalla ja selasi viesteistä auki viimeisimmän aktiivisen whappiviestiketjun. Yli seitsemän vitun tuhatta viestiä. Kaikki lyhyitä, mutta vähän hävyttömiä. Joku liitteenä lähetty suttuinen valokuva. Kännivonkauksia, sekä anteeksipyyntö tai pari.
Sam mietti hetken, kirjoitti sitten.
Hei. Mitä kuuluu?Vastaus tuli melkein heti.
mitä kuuluu kukkuluuruu
oottaax eteen Gabriel oli kyllä yksi lapsellinen idiootti. Myös enenevässä määrin kykenemätön liikkumaan muuten kuin jalkapatikkaan, sillä kolhittuaan itsensä yksityiskohdiltaan epäselväksi jääneessä tappelussa hänen paikkansa tuppasi olemaan ihan jossain muualla kuin Winchesterien perseessä kiinni. Mikä tietysti oli Deanin mieleen. Varmaan vähemmän Gabrielin itsensä valinta kuitenkaan.
Sori että pitää kysyä
Mutta leikattiinko siipesi irti
Tennesseessä?
sitä tikulla silmään
samshine
Meillä on keissi.
Joku tekee enkelinsiivistä
taikakaluja
sanonko mikä kalu
on taikakalu
succ thicc Gabe, oikeasti.rupesko quumottaa -_-batukkaa berssilmään beibeTässä kohtaa Sam luovutti. Gabrielista oli ihan turha yrittää pakottaa irti mitään. Joko hän oli juttelu tuulella, eli ei.
Tähän mennessä ks. hankala arkkienkeli oli varsin kierosti onnistunut peittelemään siipirikkoisuutensa muilta sisaruksiltaan ja kaiken lisäksi myös Castielilta, sillä hän ei ollut suostunut Mikaelin ja Luciferin yhteenoton jälkeen käymään taivaassa. Puhumattakaan siitä, että olisi esiintynyt tosimuodossaan missään muodossa.
Mutta piilottelu otti voimille. Sam oli jokseenkin ymmärtänyt, ettei yhden siiven puuttuminen olisi ollut arkkienkelille läheskään niin suuri juttu, ellei sitten hän olisi ylpeyttään hävennyt asiaa niin paljon, että kulutti kaiken energiansa sen peittelyyn. Sam tavoitteli sovittelevampaa sävyä.
Jos me Deanin kanssa
koukataan sitä kautta?
Jos tulet vaikka mukaan. ime munaa Sinun siipesihän se on.Samin puhelin oli pitkän minuutin hiljaa. Myrkyllinen murjottamisen tunsi ihan mailien takaa. Samille tuli vähän tyhmä idea, joka oli kuitenkin tyhjää parempi. Hän näppäisi muka huomaamattomasti surkean kuvan haaroistaan ja lähetti sen Gabrielille ynnä tekstin:
Ime ite.”Mitä sinä pelle oikein kiherrät siellä?” kysyi Dean, jota isoveljenä luonnollisesti ärsytti olla puolitoistaminuuttia huomion sivupiste.
”En mitään”, sanoi Sam viattomasti. Hän oli unohtanut ottaa kamerasta äänet pois. Lievästi noloa. Deanilla oli vähän sellainen puoliksi iljettynyt, mutta toisaalta vaikuttunut ilme. Vai että oli Samilla kuitenkin joku suski langan päässä! Voi, kun olisi siinä veli paremmin tiennyt…
Tai varmaan tiesikin, mutta Samin ja Gabrielin suhde oli samaa lajia Deanin ja Castielin kanssa, että ei varsinaisesti mikään salaisuus meidän erkillekään, mutta turha siitä on erkin puhuman.
”
Pff. On se tietysti hyvä että sinullakin on joskus hauskaa”, puuskahti Dean, ”Mutta jos se seksiviestittely siirtyy nakutasolle, niin menet muualle runkkaamaan.”
Sam nyt ei viitsinyt vastata yhtään mitään. Puhelin vain värisi jo tiukkaan tahtiin Gabrielin capslockilla nurinkurin kirjoittamia sanahirviöitä ja munakoisohymiöitä. Samin ei ollut Deanin suunsoitosta huolimatta mikään tarkoitus muuta kuin kiusoitella. Saa enkeli itse raahata perseensä ulos häpeäkuopastaan, mikäli on Winchesterin persettä mieli! Koska jos jonkun asian Sam, tiesi, niin sen, että Gabrielia saattoi provosoida loputtomiin. Ei mairitella, ei maanitella, ei pakottaa tai ylipuhua. Gabriel oli täysin kaikkien järkipuheiden ulottumattomissa. Ja Sam oli tosiaan kokeillut – hän oli koettanut lohduttaa, mutta Gabriel oli hylki säälimistä. Mieluummin hän heitti koko homman lekkeriksi, kuin olisi vakavissaan puhunut siipirikkoisuutensa aiheuttamista käytännön ongelmista.
Sen hän oli kuitenkin tehnyt selväksi, että mikäli hänen siipensä riistäjä löytyy, niin siinä ei hyvä heilu. Sam katsoi, ettei ollut hänen käsissään arkkienkeliltä tällaista asiaa pimittääkään. Kuten Sam sen itse sanoi: Gabrielin siipi oli kuitenkin Gabrielin siipi.
Näin ollen oli siis aivan selvä, että puhumalla ei enkeli liikkunut mihinkään. Mutta libidoon vetoamalla saattoi hyvinkin siirtää vaikka vuoria. Sam ja Dean menivät nukkumaan odottavan kuun alla. Joku olisi voinut sanoa, että ilmassa oli kuule monenlaista kipinää, kun syvä tahto piiloutua koko maailmankaikkeudelta ja toisaalta halu pistäytyä kylään taistelivat jumalisen viestinviejän päällimmäisen mieliteon paikasta. Loppujen lopuksi paini kääntyi jälkimmäisen voittoon. Enkeli möngersi esiin rähmäisestä piilosta ja lähti painamaan maantietä pitkin kohti määränpäätä. Eikä Sam ollut yhtään yllättynyt, että Gabriel oli jo niinkin pian aamuun mennessä ehtinyt Samin iloksi ja Deanin kauhuksi motellin parkkikselle heitä venailemaan tikkumelli suussaan.
Siivet voi enkeliltä leikata, mutta menoa ei voi estää.
Gabriel matkapeliä toimitti näköjään possunpinkki vespa. Höpsö kuin mikä. Kylkeen maalattu liekkisiivet. Koska totta kai siipirikko liikuksii pääsentöisesti vespalla 50 mailia suuntaan mihin hyvänsä, sehän nyt on selvä.
”Minkä takia sinä tuon kusipään tänne pyysit?” kysyi Dean, joka palikka-aivoineen ei ihan oikeasti vaan tajunnut taas mitään.
Niin no, tieto lisää tuskaa, vai miten oli? Sam hymyili Gabrielille.
”Kysyin vain, josko Gabe auttaisi meitä vähän”, hän kohautti olkiaan. Gabriel sädehti välittömämmin kuin aurinko.
”Ja autanhan minä kun tässä nurkilla olin. Ilman mitään taka-ajatuksia tai muita persklähminkejä”, hän sanoi kulmiaan kohotellen merkitsevästi. Edes Dean ei ollut niin tyhmä hoksatakseen, että paskaahan tuo puhui, mutta ei toisaalta halunnut ruveta siitä haastamaankaan.
”
Just”, tokaisi Dean. ”Miksi sinulla on noin rumat aurinkolasit?”
”Miksi sinulla on naama täynnä Castielin suukkoja?” vittuili Gabriel takaisin. Dean meni ihan hämilleen. Se oli hillitöntä katsottavaa. Kuin hämäisi mopsia.
”Tä – täh?”
”Kuulit mitä sanoin.
Pisamanaama”, piruili Gabriel ja Dean naurahti sillä tavalla nihkeästi. Pisamathan ne on enkelinsuukkoja, sanotaan. Gabriel puraisi tootsierollin halki ja narskutteli karkkia. Sam hänelle näytti puhelimesta osoitteen, jonka taikakaluja myyjä äijä oli merkannut liikeosoitteekseen LinkedInisissä. Kyllä, saatananpalvojillakin on LinkedIn-profiili, mikä siinä nyt on niin ihmeellistä? Gabrielin todellinen ilme jäi tummien lasien piiloon, mutta hänen hartiansa hätkähtivät.
”Kaikenlaista hiihtäjää sitä maailmaan mahtuu”, hän totesi sarkastisesti ja nousi vespansa kyytiin, ”Ajakaa vaan pojat perässä, niin mennään vetämään sitä mulkeroa turpiin!”
Vespan lähdettyä putputtamaan eteenpäin Sam ja Dean nousivat autoon. Dean ei käynnistänyt ennen kuin vespasta näkyi pelkkä piste horisontissa.
”Että saa tota taas hävetä”, hän sanoi ja Samin teki mieli sanoa jotain nenäkästä, mutta olipahan kuitenkin hiljaa.
FIN
