Nimi: Viettelyn jalo taito
Kirjoittaja: Satine
Ikäraja: K-11
Paritus: James/Sirius
Tyylilajit: romantiikka
Vastuuvapaus: En omista hahmoja tai maailmaa tai saa tarinoistani minkäänlaista korvausta.
Yhteenveto: James haluaa tietää, miten Sirius viettelisi jonkun.
A/N: Lyhyt ficci, jonka kirjoitin alun perin englanniksi tumblrin
prongsfoot-microficin maaliskuun haastetta varten. Eli toisin sanoen tekstistä tuli paljon mikroficciä pitempi ja lisäsin sinne myös yhden sanan sijasta kaksi prompti-sanaa (5. game, 10. hope). 😄 Omistettu lempioinaalleni Jamesille, jonka syntymäpäivä oli 27.3. Toivottavasti tästä on iloa jollekulle!
Viettelyn jalo taito "Olen toivoton", James huokaisi ja työnsi silmälasejaan ylemmäs maatessaan oleskeluhuoneen sohvalla pää Siriuksen sylissä. Jamesin pyydettyä Evansia kanssaan treffeille viidennen kerran tyttö oli kertonut hänelle hyvin yksityiskohtaisesti, miksi he eivät lainkaan sopineet toisilleen yhden syyn ollessa hänen turhauttavan itsepäinen luonteensa.
"Älä nyt. Sinulla on vielä toivoa, mutta ei ehkä Evansin kanssa", Sirius sanoi silitellen Jamesin hiuksia hajamielisesti. Hän ei ymmärtänyt, miksi Jamesin piti jatkuvasti pyytää Evansia treffeille. Tällä kertaa Jamesin yrityksessä ei aivan ollut enää ollut niin paljon intoa kuin aikaisemmin, mutta Sirius tiesi tämän tarvitsevan vain aikaa sisäistää Evansin jatkuva kieltäytyminen.
"Helppo sinun on sanoa, sinähän saisit kenet tahansa."
"En ketä tahansa", Sirius sanoi hiljaa, mutta James ei kuunnellut häntä.
"Miten sinä viettelisit jonkun? Onko sinulla antaa mitään vinkkejä?"
Siriuksen käsi Jamesin suortuvissa jähmettyi paikoilleen. "Mitä tarkoitat?"
"No, kaikkihan ovat aivan ihastuneita sinuun. Jos haluaisit olla jonkun kanssa yhdessä, miten hoitaisit asian?" James tarkkaili häntä uteliaana alempaa.
"En ole koskaan haluamalla halunnut kenenkään huomiota, James, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa koko asia. Mutta kun nyt kerran kysyt, niin sanotaanko vaikka, että ei ole yhtä tiettyä tapaa vietellä jotakuta." Sirius tuijotti päättäväisesti takkatulen loimua Jamesin sijaan.
"Sinun pitää oppia tuntemaan ihastuksen kohteesi, ottaa selvää mistä hän on kiinnostunut ja sitten katsoa, sovitteko toisillenne."
Jamesin suunpielessä kareili virnistys. "Miten sinä viettelisit minut?"
"Sarvis, oikeasti..." Sirius hieroi otsaansa.
"No, anna tulla nyt vaan. Kukaan ei tunne minua paremmin kuin sinä. Miten sinä siis tekisit sen?" James nousi nopeasti istumaan ja kääntyi Siriuksen puoleen entistä uteliaampana.
Lopulta Sirius pudotti kätensä ja katsoi Jamesiin.
"Aloittaisin kosketuksesta."
"Anteeksi mitä?" James kohotti kulmaansa.
Oli Siriuksen vuoro virnistää. Hänkin osasi pelata tätä peliä.
"Olet fyysinen jätkä, aina halaamassa ja taputtelemassa toisia selkään. Olin aika hämmentynyt siitä silloin, kun meistä tuli ystäviä, koska en ollut tottunut mihinkään sellaiseen...no, kun vielä asuin kotona." Hän tuijotti synkkänä lattiaa raapien niskaansa vaivautuneena.
"Antura, hei." James kumartui lähemmäksi niin, että heidän olkapäänsä koskettivat. "Ei hätää. Se on nyt ohi, pääsit pois siitä paikasta. Olet jumissa minun kanssani, koska en aio päästää sinua enää pois luotani." Hän kietoi kätensä Siriuksen hartioiden ympärille.
"On vain sinä ja minä muuta maailmaa vastaan." James kuulosti siltä, kuin olisi todella uskonut omia sanojaan. Ja ehkä hän uskoikin, Sirius mietti. Ainakin hän halusi kovasti puolestaan uskoa Jamesia.
Sirius antoi päänsä nojautua Jamesin kaulan ja olkapään väliseen mutkaan kietoen samalla käsivartensa tämän ympärille. "Sinä ja minä", hän toisti hiljaa perässä.
Hetken kuluttua hän vilkaisi Jamesia ja kohotti kämmenensä tämän kasvoille villien sydämentykytysten saattelemana. Pähkinänruskeat silmät laajenivat silmälasien takana, ja Sirius mietti, miten huvittavaa oli, että hän joutui tämän typerän vitsin avulla ilmaisemaan tunteensa, mikä ei loppujen lopuksi ollut lainkaan hauskaa. Hänen sydämensähän tässä oli pelissä.
"Pidät tästä, eikö niin? Pidät läheisyydestä, kosketuksesta, hyväilystä."
James nielaisi vaivalloisesti. "Joo. Taidan pitää."
Sirius pyyhkäisi peukalollaan Jamesin huulia ja kirosi mielessään, miten tämä jekku oli nopeasti karkaamassa hänen hallinnastaan.
"Tykkäät olla vastuussa muista ja pomottaa heitä – huispausjoukkuetta, Peteriä ja joskus jopa Remusta, kun hän on sillä tuulella, että haluaa kuunnella sinua." Sirius silitti nyt peukalollaan Jamesin poskea, ja tämä tuijotti häntä hiljaisena hengittäen melko pinnallisesti.
"Mutta pidät eniten siitä, kun kerron sinulle mitä sinun pitää tehdä ja sinun tarvitsee vain totella minua", Sirius mumisi Jamesin korvaan.
James veti vapisevasti henkeä. "Minä – en ole koskaan... Miten sinä –"
"Jos pyytäisin sinua suutelemaan minua tässä ja nyt, niin tekisit sen, eikö vain?"
"Oletko sinä – sitäkö sinä haluat?" James kuulosti hämmentyneeltä, mutta hänen poskensa olivat punehtuneet ja silmänsä tummuneet.
Sirius hymyili ilkikurisesti. "Älä huoli, Sarvis. Kunhan huijasin sinua. Mutta näin minä tekisin tämän."
"Mitä?"
"Näin minä viettelisin sinut."
"No voi nyt helvetti, Sirius."
"Sinä kysyit, minä vastasin."
Hän vaikeni nopeasti, kun James tarttui häntä kauluksesta ja kumartui hänen puoleensa niin lähelle, että Sirius tunsi hänen lämpimän hengityksensä ihollaan.
"Mitäpä jos kerrot mitä haluat, niin katsotaan tottelenko sinua?" James puhui hiljaisella äänellä.
Loppujen lopuksi Siriuksen ei tarvinnut sanoa yhtään mitään. Hän ei edes tiennyt, kumpi heistä suuteli ensin; he liikahtivat toisiaan vasten samanaikaisesti ja päätyivät nauttimaan toistensa huulista sohvalla kaikkien edessä erkaantuen vasta, kun joku vislasi heille kuuluvasti.
"Hei te kaksi, hankkikaa huone!" Meadowes huikkasi huoneen toiselta puolelta. "Täällä on lapsia paikan päällä."
"Huolehdi vain omista asioistasi", Sirius vastasi laiskasti, mutta vaihtoi Jamesin kanssa huvittuneen katseen.
"Mennäänkö yläkertaan?"
James virnisti. "Mikä loistava idea."
**