Title: Kontrasti
Author: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Beta: Popka <3
Rating: K-11
Pairing: Tonks/Lily, Tonks/Remus
Genre: drama, angst
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
A/N: Satasiin osallistuu sanalla 65. Siirtymä. Myöskin Lyrics Wheel 6 bonuskierrokselle osallistuu. Lyriikat löytyvät lopusta.
Kontrasti
Kaikkialla on kirkasta ja värikästä kuin lämpimänä kesäpäivänä. Vihreä hehkuu ympärilläni, ei sairaalloisen myrkyllisenä, vaan elinvoimaisena lupauksena. Auringonvalo siivilöityy puunlatvuksien välistä koristelemaan lehtimetsän aluskasvillisuutta säteillään. Metsässä on jotakin tuttua. Muistot lapsuudestani vyöryvät mieleeni. Mutta kuitenkaan metsä ei ole se sama. Missään ei näy puiden välistä pilkahtelevaa kotitaloani.
Polku vie mutkitellen eteenpäin, kadoten aina välillä kasvillisuuden kätköihin. Seuraan puunjuurien asuttamaa reittiä, varoen kompastumasta. Erään käännöksen takana vilahtaa jotakin punaista, mikä ei näytä lainkaan kuuluvan ympäristöönsä. Ruskan lämminhehkuinen väri muistuttaa minua jostain kauan sitten kadonneesta. Vai onko siitä sittenkään kulunut niin kovin kauaa? En muista. Ajan hahmottaminen tuntuu tässä metsässä kovin haastavalta.
Muutenkin ajatusten keskittäminen on vaikeaa. Mistä tuo leiskuvanpunainen sävy on tuttu? Himmeät muistikuvat risteilevät päässäni. Ainoa väriläiskä mieleenpainuneessa, hämärän harmaana sekamelskana vellovassa valokuvassa on juuri tuo muistiani kutkuttava punainen täplä. Jokin kielii sen täplän merkityksellisyydestä ja mieleeni iskostuu ajatus, että vain seuraamalla voin selvittää sen alkuperän.
Kiihdytän askeleitani ja kompuroin muutamaan maasta törröttävään juureen, mutta säilytän tasapainoni. Katseeni on suunnattu silloin tällöin vihreyden lomasta hohtavaan punaiseen, joka kiiruhtaa edelleen edelläni hidastamatta. En uskalla räpäyttää silmiäni, sillä pelkään kadottavani sen näkyvistä.
Ympäristön huomiotta jättäminen kostautuu, kun kompastun ja menetän hänet hetkeksi näkyvistäni. Yritän kömpiä ylös, mutta olen juuttunut nilkastani kiinni juurakkoon. Vilkuilen vauhkona ympärilleni samalla, kun yritän riuhtoa itseäni irti. Minulla ei ole varaa kadottaa opastani.
Opasta? Niin, kai se on osuva nimitys johdattajalleni. Sillä johdattaja hän on, minulla itselläni ei ole minkäänlaista käsitystä siitä minne olen menossa. Ja kuinka voisikaan olla, enhän minä edes tiedä missä olen.
Paniikki iskee, kun ajatus pesiytyy tajuntaani. Yhtäkkiä olen aivan varma siitä, että eksyn sillä samaisella sydämenlyönnin mittaisella hetkellä, kun hän katoaa näkökentältäni. Ilman häntä, opastani, en selviäisi täällä hetkeäkään. Jos kadotan hänet, joudun harhailemaan täällä aivan yksin.
Juuri kun olen saamassa jalkani irti tunnen lämpimän käden painautuvan kädelleni. Katson yllättyneenä ylöspäin ja vatsassani muljahtaa. Se et voi olla sinä! Ei, se ei voi olla mahdollista. Siitä on viisitoista vuotta kun viimeksi tapasin sinut. Viisitoista pitkää vuotta siitä, kun menehdyit puolustaessasi pientä poikaasi. Joten miten voit olla täällä?
”Lily?” kysyn, mutta sinä vain hymyilet vastaukseksi irrottaessasi jalkani ansasta.
”Onko tämä unta?”
Uni on ainoa selitys, jonka keksin sinun täällä olollesi. Kätesi pehmeä paino jalallani tuntuu kuitenkin liian aidolta, jotta voisin uskoa tämän olevan vain unta. Läsnäolosi on liian todellista, liian konkreettista. Mutta kuitenkin tilanne on liian absurdi ollakseen osa todellisuutta. Kuolleet eivät herää henkiin, eivät ilmesty takaisin elämään. Ei, vaikka kuinka sitä toivoisi.
”Ajatuksesi osuvat oikeaan, Dora. En ole herännyt henkiin, eikä sinun pitäisi toivoakaan sitä. Elämäsi ei ole täällä. Sinun pitäisi lakata haikailemasta menneisyyteen ja nauttia elämästäsi. Olla onnellinen ja jakaa onnesi jonkun kanssa. Elää todellisuudessa eikä kuvitelmassa. Älä takerru liikaa kuolleisiin, nyt kun vielä olet itsekin elossa. Elossaoloa kun ei kestä loputtomiin, etkä koskaan voi tietää, milloin se riistetään sinulta. Sitä paitsi sinua tarvitaan toisaalla. Sinun paikkasi ei ole kuolleiden seurassa, kuten ei ole Remuksenkaan. Ei vielä.”
En kykene keskeyttämään sinua. Liian kauan olen kaivannut kuulla äänesi, jota niin rakastin kuulla niinä harvoina kertoina, kun vierailit luonamme yhdessä Siriuksen ja kumppaneiden kanssa. Liian kauan olen kaivannut sinun näkemistäsi, jotta voisin irrottaa katseeni sinusta. Liian kauan olen kaivannut sinua, vaikka olen tiennyt sen olevan vain ajanhukkaa. Tiedän sinun olevan oikeassa, mutta on niin vaikea jättää kaikki se, mistä olen haaveillut niin kauan. Liian kauan.
Jo lapsena ihailin sinua ja halusin olla isona aivan kuin sinä. Muutin jopa hiukseni samanvärisiksi kuin sinun. Silloin ihastukseni sinuun oli vielä aivan viatonta, mutta ajan mittaan minun varttuessani se vain kehittyi. Edes kuolemasi, josta oli kulunut jo puolisen tusinaa vuotta minun saavuttaessani murrosiän, ei vähentänyt ihastukseni voimaa. Monen monta kertaa kuvittelin sinut avukseni, kun etsin tietä polullani seksuaalisen mielihyvän maailmaan. Käännytin luotani jopa minuun ihastuneita, koska olin liian omistautunut sinulle. En kaivannut muita, minullahan oli sinut.
Vasta nyt olen pikkuhiljaa ajautumassa kauemmas sinusta, ja lähentymässä Remusta. Siriuksen menetys oli kova paikka minulle, mutta vielä kamalampaa se oli hänelle. Voin ymmärtää hänen tuskansa ja haluan lohduttaa häntä, mutta en osaa. Jollakin lailla se tuntuu väärältä, kuin pettäisin sinua edes ajattelemalla Remusta. Sinä yksin olet hallinnut liian kauan ajatuksiani.
Tartut käteeni ja autat minut ylös. Et sano enää mitään, mutta tekosi puhuvat puolestasi. Suukotat minua poskelle ja tönäiset hivenen tulosuuntaani kohti ennen kuin käännät selkäsi minulle hymyillen viimeistä kertaa ja lähdet kulkemaan taaksesi katsomatta. En jää katselemaan kuinka punaisten hiuksiesi kontrasti vihreää kasvillisuutta vasten katoaa jäljettömiin, vaan käännyn kannoillani ja kuljen takaisinpäin kohti tietoisuuden maailmaa.
THE CRYSTAL SHIP (The Doors)
Before you slip into unconsciousness
I'd like to have another kiss
Another flashing chance at bliss
Another kiss, another kiss
The days are bright and filled with pain
Enclose me in your gentle rain
The time you ran was too insane
We'll meet again, we'll meet again
Oh tell me where your freedom lies
The streets are fields that never die
Deliver me from reasons why
You'd rather cry, I'd rather fly
The crystal ship is being filled
A thousand girls, a thousand thrills
A million ways to spend your time
When we get back, I'll drop a line
