Marvel | Kaikki sarjakuvista elokuviin (ja peleihin)

[Angelina]

Joooo katoin siis myös eilen Civil warin ja kai sitä vois tulla heittään analyysia tännekin Pahoittelen jo etukäteen, koska tästä tulee varmaan aika emotional tunteenpurkaus ja jos et kestä sitä, niin skippaa tää viesti!

Oon siis tosiaan nähny ton leffan vaan kerran aiemmin, koska too much emotions enkä oo saanu itteeni kattoon sitä uudestaan. No nyt sen tein ja mua ahdisti suurimman osan ajasta (en oo mitenkään too invested, en ollenkaan) ja tiedän, että seuraavaa kertaa saa taas hetken odotella.

Olin ensimmäisellä katselukerrallani vahvasti team!Iron man ja tää toinen katselukerta vei multa viimesetkin sympatiat team!Capia kohtaan, koska mitä helvettiä : D Steve näyttäyty mulle todella ylimielisenä ja itsepäisenä, enkä voi kun yhtyä Rhodeyn sanomaan "Steve, that is dangerously arrogant"-kommenttiin. Se ei liittynyt edes millään tavalla Buckyyn, vaan nimenomaan siihen Steven asenteeseen siitä, miten Avengersien pitäis saada tehdä oman päänsä mukaan. Ymmärrän, että koko Accords-homma tuli puun takaa ja se olis pitänyt hoitaa toisella tavalla, mutta siis ideanahan ne oli musta hyvä. Tony syyllisyydentunnossaan näki, että heitä pitää jollain tavalla ohjailla, ettei Avengersit voi vaan keskenään meuhkata ympäri maailmaa välittämättä seurauksista.

Koko hommahan kulminoituu lopulta siihen, että (kun Tony lentokenttätaistelun jälkeen tajuaa, että Zemo on kaiken takana ja Bucky on syytön, että hän lähtee yksin auttaan Steveä ja Buckya Siperiaan) Steve salasi Tonylta sen faktan, että Tonyn vanhemmat murhattiin. Mä tajuan sen, että Bucky on siihen syytön, koska ei oo tajunnut mitä tekee, vaan ainoastaan noudattanut käskyjä. Silti en ymmärrä sitä, miten jotkut puolustelee Steveä ja/tai syyttää Tonya siitä, että se suuttuu ja hyökkää niiden kimppuun, koska... Öö. Jos näkisit videolta miten joku sun läheinen murhataan kylmäverisesti ja sit sulle selviäis, että sitä asiaa on salattu sulta (ja samaan aikaan Avengersit on revitty kappaleiksi) niin miten itse reagoisit :: D En vaan ymmärrä, että Tonyn ois siinä nyt pitäny olla vaan että namaste ja kyl tää tästä. (Tähän vielä se, että kun Tonya yritetään maalata pahikseksi Ultronin ja milloin minkä takia, niin nousee karvat vielä enemmän pystyyn)

Oon samaa mieltä kuin Violetu siitä, että jos Tony olis halunnut Buckyn hengiltä, niin se ois onnistunut siinä kyllä. Enkä mä edelleenkään usko, että Tony oikeesti syytti sitä, vaan nimenomaan kun miettii että mitä ja millasessa tilanteessa sille selviää, niin mielestäni hyvin inhimillinen reaktio. Mulla on vahvat Tony-lasit päässä joo, mutta mä en vaan mitenkään pysty järkeileen tätä eri tavalla

Team!Cap oli musta muutenkin (Samia ja Buckya) lukuunottamatta jotenkin todella vastenmielinen - esimerkiksi se Clintin kommentti (Rhodeyyn viitaten) Tonylle siitä, että "Don't turn your back on this guy, he might break it" oli niiiiiin kamala, että olin ihan että miten helvetissä Clintistä on ees tehty niin mulkku! Ymmärrän nyt paremmin tumblrin MCU!Clint hatea

Bucky oli mulle tossa leffassa vähän sellanen... En tiedä, jotenkin se vaan roikku mukana ja sille tärkeintä oli, että ne muut Winter soldierit saadaan pysäytettyä ja muuten se olis vaan halunnut olla. Näen myös sen ja Steven kaveruuden vähän toksisena ja koska Steve on niin hemmetin itsepäinen, niin en yhtään ihmettele että Bucky meni mielellään cryoon :'''D

No okei joo, mutta siis - team!Iron man all the way ja vielä vahvemmin kuin koskaan ennen ja tbh mulla on ollu Steveen tässä jo aiemmin hieman hankala suhde ja mä en tiedä tuunko pääseen tästä yli Ilman Endgamen reconciliationia mä varmaan inhoisin sitä enemmän, mutta sillä se saa multa aika hyvin anteeksi.

Leffan pieniä poseja oli mm. lentokenttäkohtauksessa Peter + Sam + Bucky, koska chaotic!trio ja pientä huumorikevennystä

[En tiedä miten hyvin mulla pysy ajatus tässä kasassa, koska paasasin vaan menemään]

[Sylikisu]

Civil Warin katsomisesta on jo kulunut aikaa, mutta mulle on jäänyt elokuvasta päällimmäisenä mieleen Kapteeni Amerikan näkökulma. Kapu ei luota muihin ihmisiin, koska Hydra on osoittanut voivansa soluttautua pitkällä tähtäimellä hyvää tarkoittavaan organisaatioon. Se pitää musta katsoa siitä näkökulmasta, mitä Kapu edustaa. Kapu on se aktiivinen osapuoli, joka on itse paikalla, kun jotain tapahtuu. Varmasti pahempaa kuin elää sen kanssa, että joskus jollakin missiolla sivullisia kuolee, olisi hänelle se, että hän ei voisikaan tehdä mitään muuta kuin katsella, koska se, minkä on uskottu olevan hyvää, onkin pahaa ja käsketään pysymään sivussa. Sitä Kapu pelkää. Kapulle pahinta olisi se, että hän joutuisi seuraamaan sivusta muiden ihmisten kärsimystä, koska kaikesta olisikin tullut YK:ssa valtapeliä ja siinä mielessähän hän on oikeassa peloissaan. Järjestöt muotoutuu hyvin usein vallan välikappaleiksi ja alkuperäinen hyvä tarkoitus vesittyy valtataisteluihin ja organisaatiosta tulee hidas ja hyödytön. Kapuhan on hahmona äärimmäinen hyvis, jossa ei ole olemassa pahaa solua ja joka osaa ja uskaltaa katsoa myös itseään silmästä silmään ja myöntää olevansa väärässä. Elokuvan juoni kertoo siitä, miten hyvät aikeetkin voi johtaa huonoihin lopputuloksiin.

Tonya motivoi Civil Warissa syyllisyys. Hän haluaa sysätä vastuun päätöksenteosta muille.

Lopussa mun mielestä on ymmärrettävää, että Kapu on Buckyn puolella, koska Bucky ei ole voinut valita tappaako hän vai ei ja Tony hyökkää kimppuun. Kapu ei minun mielestäni voi valitakaan toisin. Hän ei aio alkaa väistää vastuuta siksi, että muut sitä haluavat tai että muut haluavat antaa pelolle valtaa. Hän ei anna Tonyn tappaa Buckya. Bucky on syyntakeeton tekoonsa, viaton sanan varsinaisessa mielessä ja Steve puolustaa viattomia. Hän on myös aika tuoreeltaan henkensä velkaa Buckylle.

Violetun tavoin mullekin jäi epäselväksi, että missä vaiheessa Stevelle selvisi koko totuus.

[Fiorella]

Minäkin olin eilen Civil War -katselussa tahollani ja koska se oli yksi ensimmäisiä mitä näin enkä silloin muutama vuosi takaperin tunnistanut suurinta osaa hahmoista, joita siinä tuli vastaan, voi sanoa että nyt ymmärsi sitä vähän paremmin.

Kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että sehän on selkeästi rakennettu Kapteeni Amerikan puolelle, ja ekalla katselulla sitä ei edes hahmottanut. Toki silloin en tykännyt Tonysta yhtään (en siis hahmoa tuntenutkaan) ja minulla oli jokin mielikuva Stevestä, joten tietysti olin jo lähtökohtaisesti Steven puolella siinä.

Mikä itseeni vaikutti vahvasti, en tiedä miten muihin (mutta voihan sekin olla joku alitajuntaisesti rakennettu juttu tuossa elokuvanteossa), oli havaita että lentokenttä-taistelu oli selkeästi jaettu "ihmiset vs. robotit" tai "heikot vs. vahvat" -asettelman varaan. Jos Ant-manin olisi vaihtanut Natashaan, niin Team Iron man olisi ollut käytännössä kokonaan pelkkiä naamioituja kasvoja, kun taas toisella puolella oli enemmän yksilöitä, jotka olivat visuaalisesti samaistuttavampia kuin peitetyin kasvoin rautaan ja vibraniumiin sonnustautuneet vastustajat. Toki nyt kun tunnistin hahmot paremmin, tein sen havainnon että Steve oli haalinut puolelleen jo lähtökohtaisesti lainsuojattomia yksilöitä. Ja esimerkiksi T´Challa oli tässä kunniakas ja viisas mies, vaikka näyttikin pelottavalta pantteriasussaan. Sen sijaan esim. Iron manin puku on minusta vähän pelottava kun se on niin rautainen ja kiilusilmäinen ilman mitään kasvonilmeitä, ja se War Machine -asu vasta kauhistuttava olikin. Jos Peter ei olisi niin lapsi ja niin ihastuttavan innoissaan kaikesta, niin sekin olisi voinut olla jotenkin vähän kaamea naamioasussaan. En ole ikinä tykännyt kovin paljon noista naamioista. (Steven naamio taas on pelkästään pöljän näköinen.) Toisaalla olen puhunut ennenkin ja ehkä täälläkin siitä, että jo Capille valittu "tunnusase" kilpi on puolustusväline, ei ase. Jo se luo vahvaa mielikuvaa siitä, että Steve on suojelija, ei hyökkääjä.

Lopussa mun mielestä on ymmärrettävää, että Kapu on Buckyn puolella, koska Bucky ei ole voinut valita tappaako hän vai ei ja Tony hyökkää kimppuun. Kapu ei minun mielestäni voi valitakaan toisin. Hän ei aio alkaa väistää vastuuta siksi, että muut sitä haluavat tai että muut haluavat antaa pelolle valtaa. Hän ei anna Tonyn tappaa Buckya. Bucky on syyntakeeton tekoonsa, viaton sanan varsinaisessa mielessä ja Steve puolustaa viattomia. Hän on myös aika tuoreeltaan henkensä velkaa Buckylle.

Sylikisu sanoi tämän hyvin, koska Steve nimenomaan on viattomien puolustaja. Myös tässä elokuvassa Steve kokee vastuuta Wandasta, joka on vielä lähes lapsi, ja koettaa myös saada Tonya ymmärtämään, mutta kuten Angelinakin toteaa, sen hän hoitaa varsin kömpelösti.

Tätä katsoessa nousi kunnioitus Tonya kohtaan siinä, että huomatessaan olleensa väärässä Tony lähtee heti korjaamaan tilannetta ja pelastamaan Steveä ja Buckya. Ja sehän meni aivan hienosti siihen asti, kun se Zemo teki ilkeän temppunsa ja onnistui kääntämään ne toisiaan vastaan. Se oli emotionaalisesti raskas tilanne Tonylle, mutta ei se kyllä yhtään pysähtynyt ajattelemaan siinä mitään.

Minusta Steve teki oikein siinä kohtaa, kun taisteli puolustaakseen (viatonta) Buckya, joka itse taas ei hyökännyt vaan pelkästään puolustautui. Mutta sitten jossain kohtaa se tilanne vaihtui, ja  paheksuin suuresti sitä, mitä aiemminkin, kun Steve lyö Tonya (vieläpä kilvellä!) vielä senkin jälkeen kun on jo tehnyt tämän vaarattomaksi. Minusta yksikään perusteeton isku on tarpeeton, kun kyse ei ole taistelusta vaan siitä, että yrittää suojella.

Pidin siitä, että Natasha näki miten järjetön tuo koko vastakkainasettelu oli. Että siinä oli kaksi tyhmää äärilaitaa eikä tervettä järkeä.

[Fairy tale]

Olen jo pitkään tajunnut että olen aika anti-marvel-henkilö ja mietinkin tullako tänne turisemaan vai ei. Tulin katsoneeksi tuossa parin viikon sisään kaikki 2000-luvun hämähäkkimiehet (7 elokuvaa) ja koska tajusin että tuoreimmissa elokuvissa (vuosien 2017 ja 2019 elokuvat) on mukana Ironman, niin pitihän tuo eka Ironman elokuvakin sitten katsoa ennen noita viimeisimpiä hämähäkkimiehiä, jotta Tony Starkin tarina avautuu kunnolla alusta alkaen. Hämähäkkimiehestä oli helppo aloittaa, koska Peter Parkerin tarina on jollain lailla tuttu jo ennestään. Taisin pitää eniten elokuvasta The Amazing Spiderman kaikista näistä seitsemästä. Siinä tuo Oscorpin koko yhtiö jotenkin selitettiin perinpohjin (tai mun aivoille sopivalla tavalla). Elokuvan synkkä sävy oli se, josta pidin.

Homecoming ja Far from home olivat ehkä viihdyttävyydessään kepeämpiä. Pidin enemmän tuosta viimeisestä, jossa oltiin Euroopassa.
Tyyliltään nämä uusimmat eroavat selvästi vuosituhannen alun elokuviin, jotka olin siis nähnyt jo aikaisemmin. Niissä on selvästi "vanhempi tapa" tehdä elokuvaa ja tavanomaisempia ratkaisuja kuten nyt vaikkapa se, että Spiderman huokailee yhden ja saman naisen perään useamman vuoden ajan. Ajatuksena kuitenkin se, että hämähäkinpurema aiheuttaa muutoksia geeneissä ja dna:ssa seittiä myöten on kuitenkin kivampi kuin itse rakennettu seittilinko.

Marvelin tuotannossa näyttää olevan katsomisjärjestyksellä siinä mielessä väliä, että pääsee hahmon tarinaan paremmin kiinni.
Nyt kun olen päässyt pikkasen juonesta kiinni, en epäile ettenkö katsoisi silloin tällöin jonkun elokuvan vanhimmasta alkaen kohti uudempia. Tohtori Oudon tulin katsoneeksi, mutta noin yksittäisenä elokuvana jäi ehkä vähän irralliseksi. Deadpoolin jouduin jättämään kesken, koska en vain ollut sellaisella huumoritaajuudella muutama vuosi sitten.
Ironman 2 vaikuttaa loogiselta seuraavaksi katsottavaksi.

[Lizlego]

Mikä itseeni vaikutti vahvasti, en tiedä miten muihin (mutta voihan sekin olla joku alitajuntaisesti rakennettu juttu tuossa elokuvanteossa), oli havaita että lentokenttä-taistelu oli selkeästi jaettu "ihmiset vs. robotit" tai "heikot vs. vahvat" -asettelman varaan. Jos Ant-manin olisi vaihtanut Natashaan, niin Team Iron man olisi ollut käytännössä kokonaan pelkkiä naamioituja kasvoja, kun taas toisella puolella oli enemmän yksilöitä, jotka olivat visuaalisesti samaistuttavampia kuin peitetyin kasvoin rautaan ja vibraniumiin sonnustautuneet vastustajat.

Pakko nyt sanoa, ettei tuo näkökulma mulle avaudu, että miten maski naamalla tekee kenestäkään vahvan tai heikon tai ihmisen tai robotin? Maskiahan voi käyttää kuka hyvänsä ja mistä syystä hyvänsä ja sen tulkitseminen vahvuudeksi tai epäinhimillisyydeksi on aivan kauheaa, raivostuttavaa ja suorastaan inhimilliseltä ja empatian kannalta törkeää. Esimerkiksi voi olla, että jollain voisi maskin takana olla naama pahasti palanut ja se taistelisi jonkun nättinaamapaskiaisen kanssa niin ei se kyllä kerro mitään enkä usko, että sitä on sen varaan tuossakaan rakennettu, kun tasavahvojahan noi taistelussakin oli. En kyllä ole koko asiaa ajatellutkaan, koska mulla ei samaistuminen liity mitenkään visuaalisuuteen ja oon siitä iloinen, koska tuntuu, että visuaalisesti suhtautuvat antaisivat helpommin empatiaa nätille ja kauniille, mutta miten kävisi niiden, jotka ei ole nättejä ja kauniita? Mä annan mieluummin empatiaa vaikkapa Deadpoolille kuin nättipoika-Stevelle.

[Angelina]

Marvel-keskustelu on aika hyvin siirtynyt eristyksiin Discordin puolelle, mutta ajattelin tulla herättelemään tätäkin topicia, kun tässä on jo MUUTAMA sarja ja leffa ilmestynyt ja lisää sen kun pukkaa

Ootko katsonut Marvelin uusia sarjoja Disney+ palvelusta? WandaVision, The Falcon and the Winter Soldier, Loki ja nyt uusimpana What If...?

Leffoista saatiin loppukesästä vihdoin pihalle Black Widow, jonka julkaisuajankohtaa siirrettiin moooonta kertaa ja josta oli pienimuotoista draamaakin Scarlett Johanssonin ja Disneyn välillä - käsittääkseni se keissi on kuitenkin sovittu ilman oikeudenkäyntiä Ootko tän leffan jo katsonut ja jos, niin mitä mieltä? Itse yllätyin miten paljon siitä tykkäsin - ajattelin että leffa on varmasti ihan ookoo ja viihdyttävä, mutta se jotenkin teki muhun suuremman vaikutuksen kuin osasin odottaa!

Black Widown jälkeen ehti jo tulla Shang-Chi, joka myös yllätti ainakin mut positiivisesti! Varsinaisesti sen kummempia odotuksia mulla ei ollut ja vähän ehkä oli jo ähkyäkin sarjojen jäljiltä ilmassa, mutta tykkäsin kyllä! Ehdottomasti mielenkiinnolla odotan, miten tämä leffa ja sen hahmot näkyvät MCU:n myöhemmissä vaiheissa.

Seuraavaksi(?) Marvelilta on tulossa lokakuun loppupuolella Venom II, joka ei ole osa MCU:ta (ainakaan vielä ) ja sitä odottelen myös mielenkiinnolla. Ensimmäinen leffa sai kai vähän sekalaisia arvioita ja kritiikkiäkin, mutta musta se oli hauska ja hyvä leffa, kun ei nyt suurennuslasilla katsonut tai ottanut niin tosissaan. Marraskuussa tulee uutena (ja osana MCU:ta) Eternals josta en oikein tiedä kans yhtään mitä odottaa, vaikka trailerin toki oon kurkkinut. Sitten taas joulukuussa tulee kolmas Spider-man ja siitä oon etukäteen ollut niin innoissani, että pelkään sen olevan pettymys vaikka kuinka hyvä olisikin Toivon silti, että leffa jopa ylittäis mun odotukset ♥ Marras-joulukuun taitteessa tulee myö jälleen uusi sarja, jossa tällä kertaa seurataan Hawkeyen edesottamuksia. Siitä innostuin trailerin myötä, aiemmin en sitä sen kummemmin odottanut mutta nyt kyllä kiinnostaa :3

HUH, hengästyin tätä kirjottaessa Mutta pakko olla kyllä tyytyväinen, että uutta kamaa tulee jatkuvasti ♥ Plus kertokaa jos unohdin jotain, yritin saada kaikki loppuvuoden setit mukaan :'D

[Fiorella]

On kieltämättä kiitettävästi tullut lisää materiaalia. Itse ehkä olen uteliain tulevan suhteen noista Eternalseista. Trailerin perusteella siinä tapahtuu paljon ja on runsaasti hahmoja, vaikka en tiedä, onko se perusjuoni sitten miten kiinnostava. Samoin se Hawkeye kiinnostaa kovin. Spider-man saattaa olla kiinnostava sekin, mutta riippuu vähän miten erilainen aiempiin nähden siitä tulee.

Se Venom lienee sellainen, jota en aio edes katsoa, koska se on se kammottava hammastyyppi, enkä siksi usko että pidän siitä. En tosin tiedä koko jutusta mitään sen enempää kuin että siinä on joku, jolla on tosi pelottavat hampaat, mutta kuvamateriaalin johdosta epäilen, että se tieto riittää minulle. 

Shang-Chi ei jotenkin kiinnostanut kylliksi, että olisin mennyt katsomaan elokuviin, mutta varmaan jossakin vaiheessa katson sen kyllä, kunhan se tulee Disney+:lle näkyviin. Se tuntui niin irralliselta kaikkeen muuhun, ja ehkä linkitin sen mielessäni Doctor Strangeen, joka on jäänyt minulle vähän vieraammaksi hahmoksi.

Sen sijaan tykästyin kaikkiin noihin Disney+ -sarjoihin, erityisesti minut yllätti positiivisesti WandaVision, joka olikin paljon syvällisempi ja kiinnostavampi kuin osasin alkuun odottaa. Falcon & Winter Soldierissa on tietenkin ihana Bucky, ja Loki oli myös omalla tavallaan erikoinen ja kiva! What if -sarjasta olen katsonut vasta osan jaksoista, mutta aion kyllä katsoa loputkin heti kun kerkiän.

Ja sokerina pohjalla, tietenkin Natashan oma elokuva on lähellä sydäntäni! Black Widow yllätti positiivisesti. Harmitti vain se, miten paljon siinä oli väkivaltaa, mutta ymmärrän kyllä, että nimenomaan halusivat ravistella sitä mielikuvaa Natista pelkkänä objektina ja "nättinä tyttönä". Natasha on syvällinen ja monipuolinen hahmo, ja minusta elokuva oli onnistunut. Tuo jatkuva julkaisun siirto ja lopulta julkaisu Disney+ -kanavalla oli kyllä vääryys näyttelijää ja elokuvaa kohtaan. Itse olen hyvilläni, että ylipäätään päästiin se vihdoin ja viimein näkemään!

[Angelina]

Se tuntui niin irralliselta kaikkeen muuhun, ja ehkä linkitin sen mielessäni Doctor Strangeen, joka on jäänyt minulle vähän vieraammaksi hahmoksi.

Ainakaan toistaiseksi Shang-Chi ei liittynyt mitenkään erityisesti Doctor Strangeen, mutta Strange on näillä näkymin yksi tämän uuden vaiheen keskeisimmistä hahmoista, joten nämäkin linkittynevät jollain tavalla yhteen kuitenkin

Kävin katsomassa Venomin ensi-illassa ja olihan se aika sekoilua Toki niin oli se ensimmäinenkin, mutta tämä oli ehkä vielä enemmän ja paikkapaikoin vähän sekavaakin, joskin ihan viihdyttävää sellaista. Ei mikään mestariteos, mutta ihan mielelläni katsoin ja viihdyin - Venom ja Eddie on kyllä niin symppis kaksikko ettei mitään rajaa ♥ Post-credit scene oli kuitenkin !!!! (spoiler alert)

Spoiler: näytä

Post-credit scenessä Venom näki Peter Parkerin televisiossa ja huusi THAT GUY! ja meitsi meni ihan pähkinöiksi. Eli onko Venom myös Multiverse of madnessissa?? Ei kai sentään vielä uudessa Spider-manissa sentään...?

Eternals tulee keskiviikkona ja se on ehkä näistä leffoista se, mikä lähtökohtaisesti kiinnostaa vähiten. Ajattelin kuitenkin mennä senkin katsomaan, luultavasti jo tällä viikolla. Ja onhan siinä Richard Madden mulle silmäkarkkina

[Angelina]

Sitten taas joulukuussa tulee kolmas Spider-man ja siitä oon etukäteen ollut niin innoissani, että pelkään sen olevan pettymys vaikka kuinka hyvä olisikin Toivon silti, että leffa jopa ylittäis mun odotukset ♥

TÄÄ VIESTI ON PELKKÄÄ NO WAY HOMEA, JOTEN JOS ET HALUA TIETÄÄ MITÄÄN NIIN ÄLÄ LUE

Spoiler: näytä

Kävin katsomassa ko. leffan keskiviikkona ja siis --- en oo vieläkään toipunu. Se tunne, kun sulla on ihan järkyttävät odotukset leffaa kohtaan ja ne odotukset ei ainoastaan täyty vaan vielä ylittyy. Siis miten tää on mahdollista?? Tää leffa oli ehdottomasti parasta MCU:ta pitkään aikaan ja aion mennä kattoon tän leffateatteriin uudestaan. Apua. Rakastin suunnilleen kaikkea tässä leffassa, enkä keksi mitään oikeesti negatiivista.

Leffan aikana mä nauroin, itkin ja huudahdin ääneenkin kertaalleen - tää oli alusta loppuun sellanen tunteiden vuoristorata, ettei mitään järkeä. Leffasalissa muukin porukka huusi ääneen ja taputti, enkä oo sellasta päässyt kyllä kokeen aikasemmin Viimeisen Potterin jälkeen ihmiset taputti, mutta tässä taputettiin ainakin viidessä eri kohtauksessa elokuvan aikana. Eikä suotta! Ensimmäisen kerran Matt Murdockille, sitten Octaviukselle, sitten Menninkäiselle, sitten Andrew Garfieldille ja SITTEN Tobey Maguirelle ♥♥ Siis multa meinas päästä itku jo siinä kohtaa, kun Tobey hyppäsi esiin Nedin loitsimasta portaalista, koska Tobey on mulle the Spider-man. Rakastin nuorempana niitä sen leffoja ja Spider-man oli vuosia mun suosikki supersankari, kunnes Tony Stark ja Iron Man vei sen paikan -- mun sydämessä on kuitenkin aina paikka myös Spideylle ♥

Eikä ainoastaan se, että me saatiin Tobey ja Andrew (joista jälkimmäiselle olen pahoillani siitä, etten oo suostunut katsomaan sen leffoja ja oon suhtautunut niihin ennakkoluuloisesti - ainakin tässä leffassa hän oli aivan loistava ja niin adorable, että aion katsoa hänenkin versionsa ensitilassa), vaan me saatiin ne yhdessä Hollandin Peterin kanssa ja kaikki kolme bondasivat ja taistelivat yhdessä. Siis voiko olla mitään parempaa!! Ei saatana, oon edelleen ihan hypessä tästä :')) Tobey ja Andrew myös lahjakkaasti onnistuivat aktivoimaan shippilasini, koska heidän Peterinsä yhdessä olivat sen luokan kamaa, että alta pois. Tobey!Peter/Andrew!Peter, anyone?? Meen kirjoittamaan >> Myös se, että Andrewn Spidey pelasti MJ:n oli <3, koska vaikka hänen leffansa ovatkin näkemättä niin tiesin, miten hänen Gwenilleen on käynyt.

Odotin etukäteen myös innolla Flashin reaktiota siihen, että hänen idolinsa Spider-man paljastuu Penis Parkeriksi. Jopa hänen reaktionsa ylitti mun toiveet - sen sijaan että Flash olisi polttanut Spider-man fanikamansa, hän päättikin ottaa aivan uuden tulokulman ja mainostaa ihmisille, miten hän on Peterin ystävä :''D Hänen ja Peterin keskustelu siitä, miten Flashin pitää vastineeksi tekemästään palveluksesta päästä Peterin lennättämänä kuukauden ajan kouluun oli 5/5

Mayn kohtalo sitten taas oli kamala, vaikka osasin hieman pelätä sitä etukäteen. Tuollainen menetys kun kuuluu Peter Parkerin hahmolle, vaikka tavallaan toivoinkin, että Tonyn kuolema olisi Hollandin Peterille ollut jo tarpeeksi. Nähtävästi kuitenkaan ei </3 May oli kuitenkin hahmona ihana ja tulee olemaan vaikeaa ilman häntä. Itkin myös Happy-paralle, joka Tonyn lisäksi menetti myös Mayn, johon hän oli niin kovin kiintynyt. Happy on kyllä aina vaan ihana hahmo, sille toivoisi vaan kaikkea hyvää ♥

Loppuratkaisusta oon vähän kahden vaiheilla, mutta lopullinen mielipide riippunee siitä, miten tästä eteenpäin. Maailma on unohtanut Peter Parkerin - miten heidät saadaan taas muistamaan?

Mielenkiinnolla odotan myös, miten Venom jatkossa tähän liittyy. Onko Venom & Eddie jatkossa mukana, vai aiheuttaako vain heidän jälkeensä jättämä venom-mönjä hankaluuksia? Ihmisethän olivat jo spekuloineet Agent Anti-Venomilla ja pakko sanoa että mua todellakin kiinnostaisi se! Flashille lisää ruutuaikaa, dammit

Mutta joka tapauksessa - tää leffa oli aivan 6/5, ylitti odotukset ja en vaan saa tarpeekseni. Oon edelleen ihan täpinöissäni siitä, miten hyvä tää oli ♥

Musta myös tuntuu, että vaikka mitä olennaista jäi sanomatta (kuten että hui saatana Willem Dafoe on hyvä roolissaan, Octavius oli ihan mahtava ja Jamie Foxxille nauroin moneen kertaan), mutta tää on jo kilometriviesti eikä mulla pysy enää ajatus kasassa