Vaikeaa [ S, Remus/Tonks, angst ]

[rimpsessakerpeera]

Otsikko: Vaikeaa
Kirjoittaja: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Oikolukija: Pops <3
Ikäraja: S
Paritus: Remus/Tonks
Tyylilaji: angst
Vastuuvapautus: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
K/H: Fanfic100-haasteen sanaan 86. Valinnat.

Vaikeaa

Etkö ymmärrä, etten minä ole ollenkaan sopiva sinulle? Mikset voi jo myöntyä uskomaan sitä?

Olen parantumattomasti sairas. Sairauteni on vaarallinen minulle, mutta vielä hengenvaarallisempi muille. Muutun täydellisesti ainoastaan täysikuun aikaan, mutta susi on minussa läsnä aina. Me emme ole kaksi erillistä hahmoa, ei ole sutta ja Remusta, on vain susi-Remus. Fenririn takia en ole ollut pelkkä Remus lapsuuteni jälkeen.

Ja lapsuudestani on aivan liian pitkä aika. Olen liian vanha sinulle. Totta on, että ikä on vain numero, mutta minä olen sinua vanhempi kuin sen kymmenkunta vuotta, mitä meillä virallisesti on eroa. Sairauteni on verottanut minua ja voimiani suuresti, vanhentanut minua varsin tuntuvasti.

Olen puolilajinen, syrjitty. Minun on liki mahdotonta saada töitä. Enkä voi syyttää heitä. Kuka uskaltaisi ottaa riskin ja palkata ihmissuden? Ei minulla ole varaa tarjota sinulle sellaista elämää, kun sinä haluaisit. Tiedän kyllä sinun olevan töissä, mutta en halua, että sinä joudut elättämään minut.

Olet tehnyt kantasi selväksi. Sanot, ettet sinä välitä, vaikka olenkin vanha ja raihnainen, työtön ihmissusi. Mutta minä välitän. Olet nuori ja kaunis ja sinulla on elämä edessäsi. Voisit valita kenet tahansa muun, mutta silti olet valinnut minut. Mutta minä en ansaitse sinua. Sinun pitäisi ottaa joku, joka on nuori, työssäkäyvä ja ennen kaikkea kokonainen. Ongelma on, että sinä et halua muita kuin minut, niin sinä olet väittänyt monen monituista kertaa.

Ja pahinta on, että minä tiedän ja haluan sinun olevan tosissasi. Miksi minun täytyy tehdä tästä näin vaikeaa?

[Hazyel]

Uu, eksyin lukemaan tätä koska modeilu, mutta tää oli kyllä mielenkiintoinen! Lisäksi saan tästä sopivasti ficin Kaiken maailman kommentteihin, joten päätin kommentoidakin

Tuo itsensä riittämättömyyden tunne on itsellenikin niin tuttu, että voin eläytyä hyvin Remuksen tunteisiin tässä ficissä! Ja toisaalta myös se toinen puoli on niin tuttu, miten toinen tuntee riittämättömyyttä ja kokee, ettei ole tarpeeksi hyvä. Niin että tämä ficci oli kyllä toi kiva lukea (tai no, hmm, tässä yhteydessä "kiva" vaikuttaa ehkä vähän erikoiselta sanavalinnalta ) ja tykkäsin tästä hurjan paljon! Tämä oli hirveän angstinen kun Remus kertoo kaikkea miksi ei ole hyvä ja miksi hänen ei pitäisi kelvata, mutta toisaalta tässä oli myös ihana pieni toivonpilkahdus, joka tulee esiin noissa kahdessa viimeisessä virkkeessä. Se, kuinka Remus kuitenkin kokee, että hän itse on ongelma, ehkäpä se että nimenomaan hänen omat ajatuksensa ovat ongelma ja niistä on mahdollista päästä eroon. Ja se kuinka hän kuitenkin haluaa, että Tonks todella tarkoittaa sanojaan ja haluaa olla hänen kanssaan.

Tämä oli angstisuudestaan huolimatta tosi kiva, tykkäsin paljon! Kiitos <3

[rimpsessakerpeera]

Lauchuo

Onpa kiva kuulla, että onnistuin kirjoittamaan samaistuttavaa tekstiä! Angstisuudestaan huolimatta Remus kuitenkin sisimmässään haluaa uskoa, että vaikka rakkaus ei korjaa kaikkea, niin se on kaikille mahdollista, kunhan vain löytää oikean ihmisen, kenen kanssa jakaa sen. Kiitos kommentista<3