Arte, jee kiitos kommentista. <3 Mä ajattelin, ettei tää ehkä saa lukijoita, mutta kiva, että sinä edes! Ja multa saa aina pisteet siitä, että lähtee kokeilemaan uutta fandomia. Multa tosiaan sanat loppui aika pahasti kesken ja rupesin miettimään, oisko näiden pitänyt sittenkin olla shotteja. Mut yritän tällä saada Ficlet300:sta eteenpäin ja pitää nää semmoisina lyhyinä ja itselle helppona pätkinä, vaikka jälkimmäinen ei kyllä enää niin hyvin toteudu, koska vaikeus mahduttaa.
A/N: Tämä oli paha, kun alunperin mietin Nipsun ja Namin tapaamista, mutta sitten Usoppin pajunköysille sopivimmaksi kohteeksi soveltuikin sitten Nipsu. Ja ovathan molemmat pelkureita jollain tasolla.

Hmm, saa nähdä, kunhan Namin aika tulee teinkö oikean ratkaisun! Tässäkin huomataan se, että sanat meinaa loppua ja oon huono lopetuksien kanssa. Sori! Jospa tässä kahdeksan osan mittaan harjaantuisi edes vähän...
III
(207. Pelokkuus)
"Hei, sinä siellä!" Usopp havahtui huutoon ja näki pian ruskean hahmon lähestyvän itseään. Hän oli huudellut itse Chopperia saamatta vastausta ja ollut toisen katoamisesta lähtien jännittynyt.
Usopp mietti hetken aikaa juoksisiko karkuun, sillä häntä kalvoi edelleen epäilys, että Muumit söisivät ihmisiä...
"Hei, kuka olet? Älä juokse karkuun!"
Usopp jähmettyi paikalleen ja otti pelostaa huolimatta ryhdikkään asennon.
"Minä olen Usopp, urhea merten soturi! Turha yrittää mitään", Usopp esittäytyi toisen lähentyessä koko ajan. Pian hahmo saavuttikin hänet, eikä näyttänyt enää yhtään niin pelottavalta.
"Sanoitko urhea? Sehän on hienoa. Minä olen Nipsu. Onkohan sinulla kenties aarteita, jos olet merten soturi?" Nipsu uteli katsoessaan muukalaista.
"Tietysti, sillä olen valloittanut meriä!" Usopp lasketteli valheita, sillä olihan hän ehdottomasti loistava valepukki ja tarinankertoja.
"Haluaisitko antaa niistä minullekin? Kuka oikeastaan olet?" Nipsu kyseli hykerrellen onnesta, koska uskoi pääsevänsä osingoille aarteesta.
"Olen merirosvo. Kapteeni Usopp!"
"Merirosvo!" Nipsu huudahti säikähdyksestä ja hänen jalkansa vapisivat. Usopp tajusi, että oli tehnyt vaikutuksen, mutta oli säikähtänyt huutoa aluksi itsekin.
"Sinähän ryöstelet... Ethän tullut ryöstämään minua?" Nipsu sanoi ääni väristen.
"En tullut... Oikeastaan etsin kaupunkia", Usopp kertoi hieman hämillään. Nipsu vaikutti rentoutuvan hieman.
"Se on hyvä kuulla. Täällä ei oikeastaan ole kaupunkia, mutta voin viedä sinut Muumitaloon. Haluaisitko kertoa minulle matkalla itsestäsi?" Nipsu sanoi yrittäen peitellä pelkoaan merirosvoa kohtaan. Hän oli kuullut heistä yhtä sun toista ikävää. Usopp ei kuitenkaan vaikuttanut vaaralliselta.
"Se sopii. Ovatko Muumit vaarallisia?" Usopp kysyi esittäen urheaa, vaikka häntä jännitti vähintään yhtä paljon kuin Nipsua.
"Eivät ollenkaan!" Nipsu vakuutti yllättyen koko kysymyksestä.
"Mennään siis katsomaan tätä Muumitaloa", Usopp sanoi ja oli aika mielissään siitä, että toinen tahtoi kuulla hänen seikkailuistaan.
"Taistelin tieni tänne myrskyn läpi, joka oli suurin ja mahtavin koskaan! Aallot olivat vuorien kokoisia ja tuuli nostatti laivan melkein ilmaan, mutta minun merenkävijän taidoillani selvisimme siitä ja ajaduimme tänne. Sitä ennen minä päihitin merihirviön, joka ahdisteli miehistöäni", Usopp valehteli sujuvasti saaden toisen innostumaan tarinastaan. Nipsu oli mahtava kuuntelija, joka nyökytteli pontevasti joka sanalle.
"Kuulostaa hurjalta! Miten sinä oikein päihitit merihirviön?" Nipsu kysyi ja toivoi, että merihirviö todella olisi kukistettu tai hän ei uskaltaisi mennä lähellekään rantaa pitkään aikaan.
"Ensin lannistin sen katseellani, sillä se huomasi heti, että olen voimakkaampi. Sen jälkeen hyppäsin mereen ja painin sen kanssa!" Usopp jatkoi kertomustaan ja kuvaili suurta merihirviötä ainakin talon kokoiseksi, terävähampaiseksi ja uskomattoman ilkeäksi.
"Olet todella urhea soturi", Nipsu ihasteli. "Mutta entä aarre? Miten sait aarteen?"
"Olen kerännyt sitä meriltä voittamalla muita merirosvoja. Taistelin kerran viittäkymmentä miestä vastaan ja päihitin kaikki yksin", Usopp huijasi ja naureskeli mielissään kaikesta ihailusta, jota sai osakseen.
"Hrr... Minua kyllä pelottaisi. Tuolla näkyykin jo Muumitalo", Nipsu sanoi osoittaen korkeaa sinistä taloa.
"Tuoko se on? Ei näytä vaaralliselta..." Usopp sanoi huojentuneena, jonka peitteli äkkiä pois kasvoiltaan.
"Enhän minä siis pelkää mitään", Usopp vakuutti varmistukseksi.
"Et varmasti. Sinulla on jänniä tarinoita ja voisit kertoa ne muillekin, ja minä voin kertoa, että löysin sinut! Ethän sano, että pelkäsin sinua aluksi?" Nipsu kysyi toiveikkaana ja Usopp harkitsi hetken, mutta nyökkäsi sitten. Samalla Nipsu pyysi kuulla lisää siitä mainitusta aarteesta.
Usopp käveli kohti taloa miettien mitä hurjempia kertomuksia, joita voisi kertoa Muumeille. Tästä reissusta tulisi todella mielenkiintoinen.