Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Dracon onnenjuoma
Kirjoittaja: Kaatosade
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Genre: romantiikka, draama, huumori
Summary: Onnea. Draco ymmärsi tarvitsevansa sitä enemmän kuin mitään muuta.
A/N: Kaiken maailman ficlettejä IV -haaste inspiroi aiheella Nostalgia. En kyllä muista oliko tämä ihan ensimmäinen paritus, jota ikinä luin, mutta ainakin ensimmäinen jota olen shipannut, joten kelvannee. Osallistuu myös FF100-haasteeseen, sanana 098. Oma valinta: Onni. (Aiheena Harry, Ron ja Hermione.)
Olipas hassua kirjoittaa tällaista pitkästä aikaa.
Dracon onnenjuoma
Kuudes luokka oli Dracolle helvettiä eikä se juurikaan johtunut itse opinnoista. Suurempaa murhetta hänelle aiheutti häivytyskaappi, joka ei vain halunnut korjaantua, sekä Potter, joka vahtasi hänen liikkeitään yrittäen saada hänet kiinni ties mistä. Se näkymättömyysviitta oli todellinen riesa, kun ikinä ei tiennyt mistä Potter saattaisi ilmestyä. Potter häiritsi hänen keskittymistään pahasti.
Joskus hänen pimeän piirtoaan särki eikä hän uskaltanut ajatellakaan, mitä hänelle tapahtuisi, ellei saisi hänelle uskottua tehtävää suoritetuksi. Mutta hänellä ei vain ollut onnea.
Onnea. Draco ymmärsi tarvitsevansa sitä enemmän kuin mitään muuta, ja kuinka onnekasta olikaan, että Potter oli sattunut saamaan Kuhnusarviolta pullollisen juuri sitä itseään.
Hänen tarvitsisi vain varastaa felix felicis Potterilta, ja kaikki loksahtaisi kohdalleen. Hän oli siitä varma.
*
Onnenjuoman varastaminen oli helpommin sanottu kuin tehty. Crabbesta ja Goylesta ei ollut paljonkaan apua, ei vaikka Draco käski heitä ottamaan monijuomalientä. Ihanteellista olisi ollut muuttaa kaksikko Weasleyksi ja Grangeriksi, mutta kaavuista tappelun keskellä nyppäistyt hiukset eivät olleetkaan sitä mitä piti. Kävi ilmi, että Grangerilla oli kissa, jonka karvat olivat varsin saman värisiä kuin Weasleyn tukka.
Kaksikolta ei herunut apua edes sen jälkeen, kun he pääsivät pois sairaalasiivestä. Eikä Draco olisi moisten tumpeloiden apua kaivannutkaan.
Niinpä hän turvautui Kalkaroksen apuun. Hän kertoi ongelmastaan epäröiden, mutta Kalkaros puhkesi ivalliseen hymyyn kuullessaan, että juonen kohteena oli Potter, ja muuttui kovin avuliaaksi.
Tarvittiin vain kopio aidosta felix felicis -pullosta sekä edistynyt paikanvaihdosloitsu, jonka Kalkaros pakotti Dracon opettelemaan, täytyihän tällaisesta jotain opinnollistakin hyötyä olla.
Pian Draco piteli pikku pulloa tiukasti kädessään ja toivoi, että Kalkaroksen sekoittama valeliemi nostattaisi Potterin täyteen märkiviä paiseita.
*
Draco hautoi onnenjuomaansa viikon verran ennen kuin uskoi juonen todella onnistuneen. Potter ei huomannut pullonsa vaihtuneen ja patsasteli ympäri koulua yhtä ärsyttävän erinomaisena kuin ennenkin, hännystelijät kannoillaan. Välillä Draco kuuli perässään askelia, vaikkei nähnyt seuraajaansa, ja oli ottanut tavakseen huudella loukkauksia Potalle hartiansa yli ihan vain kaiken varalta.
Lopulta hetki juoman nauttimiselle tuntui oikealta. Häivytyskaappi oli ja pysyi rikki, ja häntä hoputettiin jo. Hän oli kipeästi onnenkantamoisen tarpeessa.
Felix felicis valui hänen kurkkuunsa lämmittävänä ja mieltä kohottavana kuin kermakalja, kihelmöi varpaissa saakka. Hän miltei hyppeli matkalla tarvehuoneeseen, koska tunsi asioiden vihdoin alkavan sujua. Kaappi tulisi kuntoon tai jotain muuta hyvää tapahtuisi, tänään mikään ei voisi mennä vikaan.
Draco ilahtui kovasti nähdessään Potterin kävelemässä edestakaisin tarvehuoneen oven edessä. Hänen oli ollut tarkoitus tavata Potter tänään, niin onnenjuoma hänelle kertoi.
"Mitä sinä täällä hortoilet, Potta? Oletko eksynyt?" Draco tervehti taikasauva valmiiksi kädessä, mutta aavisti ettei tarvitsisi sitä. Hän ei silti aikonut näyttää liian ystävälliseltä.
"Yritän päästä luoksesi, koska olen huolissani sinusta ja haluan suostutella sinut tulemaan meidän puolellemme", Potter sanoi.
Draco tunsi silmiensä laajenevan tyrmistyksestä ja näki saman ilmeen Potterin kasvoilla. Potterin käsi lennähti suulle vaientamaan mahdollisesti ulos loikkivat lisäsanat.
Onnenjuoma ohjasi Dracoa kysymään enemmän, kertoi hänelle sen olevan tärkeää. "Miksi sinä välittäisit?"
"Koska rakastan sinua", Potter ilmoitti purren samalla epätoivoisesti kättään.
Dracolla oli hyvin lämmin ja onnellinen olo Potteria halatessaan.
Kuinka onnekasta olikaan, että Potter oli sattunut nauttimaan valeliemensä samaan aikaan kuin Draco, jotta saisi hänet kiinni. Kalkaros oli tainnut höystää sen totuusseerumilla ja onnekkaana sattumana saattanut heidät yhteen.
