Nimi: Sateen jälkeen paistaa aurinko
Kirjoittaja: Grenade
Ikäraja: K-11
Fandom: Hakekaa kätilö
Paritus: Patsy/Delia
Varoitukset: synnytyksen kuvausta
A/N: Piti kokeilla välillä tätäkin fandomia, kun kuitenkin lukeutuu yksiin lempisarjoihini. ^^ Hyvänä kimmokkeena toimi Puoliverisen prinsessan toive synttärificcitopassa, joten hyvää syntymäpäivää ja kiitos inspiraationannosta! Ficcien nimien keksiminen on aina yhtä tuskaa, huoh.
Sateen jälkeen paistaa aurinko
”Uskokaa pois, rouva Miller, haluan tämän lapsen ulos yhtä paljon kuin tekin”, Patsy ei voinut olla lopulta puuskahtamatta. Rouva Miller parkui kovaan ääneen ja rutisti lakanaa käteensä.
”Ota se ulos jo!”
”Meidän pitää tehdä yhteistyötä, rouva Miller.”
”Tässä on jumalauta mennyt jo monta tuntia!”
”Niin, tiedän, tiedän. Lapsenne ei totisesti pidä kiirettä.”
”Kuuluuko tämän kestää näin kauan? Kuuluuko tämän sattua näin paljon?”
”Ensisynnyttäjillä saattaa joskus kestää näinkin kauan. Ja olette tehneet paljon edistystä viime tuntiin verrattuna. Olen varma, että hän syntyy aivan pian.”
”En jaksa enää.”
”Janet, jaksat aivan mainiosti. Ajattele sitä iloa, kun saatte lapsenne rinnoillenne ja hän on viimein täällä.”
”Kuvittelin sen tapahtuvan jo monta tuntia sitten.”
”Sadepilvien jälkeen koittaa aurinkoinen päivä.”
Patsy kohensi pyyhkeen asentoa ja koitti Janet Millerin alavatsaa. Lapsi oli selvästi tulossa aivan pian, pään saattoi miltei jo tuntea kättä vasten.
”Seuraavan ponnistuksen tullessa ponnista niin kovaa kuin pystyt.”
”Millä voimilla?” Janet puuskahti
”Janet, jaksat vielä. Tämä etenee hyvin. Vielä vähän matkaa!”
”En voi.”
”Kyllä voit. Hyvin se menee.”
”Vihaan tätä.”
Kaksi tuntia myöhemmin Patsy kaatui sänkyyn lopen uupuneena.
”Lapsi voi hyvin?”
”Paremmin kuin kukaan. Rouva Miller ehti miltei jo kastaa hänet minun nimelläni ja sanoa rakastavansa kaikkea, koko maailmaa. Syntynyt pikkupoika ei tämän perusteella voisi kuvitellakaan niitä kauheuksia, joita se nainen laukoi, kun piti ponnistaa pää ulos.”
”Hormonit ja tunteet ovat pinnassa siinä puuhassa.” Delia kohensi tyynyjä, joihin nojautuneena hän oli lukenut kirjaa ja odottanut Patsyn paluuta.
”Mmmh. Olin siellä miltei kymmenen tuntia. Miten siinä saattoi mennä niin kauan? Kammottava nälkä ja väsymys.”
”Odota tässä, käyn hakemassa sinulle purtavaa.”
”Ei”, Patsy tarttui häntä yöpaidan hihasta. ”Älä mene. Jää tähän.”
Delia hymyili ja asettui paremmin sängylle, jotta Patsy mahtui oikomaan pitkät jalkansa sängylle. Viereisessä sängyssä ei nukkunut vielä kukaan, muut olivat iltaisissa karkeloissaan tai valvomisvuorossa. Huone olisi Delian omaa valtakuntaa koko illan.
”Onneksi lapsi sentään oli terve. Muuten tuntuisi pahalta kaiken sen kivun jälkeen.”
”Teit kaikkesi, minkä pystyit.”
Delia laski kätensä Patsyn käsivarrelle ja antoi sen hitaan rauhoittavasti lipua käden pituudelta ylös ja alas.
”Jos nyt menet nukkumaan, saat kunnon yöunet ennen aamuvuoroa.”
”Mmh… En halua”, Patsy nojautui lähemmäs ja löysi Delian huulet.
”Voit jäädä tännekin hetkeksi.”
”Niin ajattelinkin”, Patsy mumisi ennen kuin suuteli toista uudelleen.
Hän kääntyi kyljelleen saadakseen paremman asennon ja antoi kätensä vaeltaa Delian paljailla jaloilla aina vain ylemmäs. Lopulta Delia läpsäisi käden pois, mutta vastasi silti suudelmaan. Toinen käsi nousi niskaan ja kun he lopulta irtautuivat, molempien huulet olivat punaiset ja hiukset sekaisin vaeltelevista käsistä ja tyynyyn painautumisesta.
Patsy huokaisi onnellisena ja painoi päänsä Delian pään viereen tyynylle.
”Kiitos.”
”Mistä?” Delian ääni oli hämmentynyt, mutta Patsy ei nähnyt hänen katsettaan suljettujen silmäluomien takaa.
”Että olet siinä. Että saan jutella sinulle työpäivän jälkeen. Että saan suudella sinua täällä.”
”Hupsu.”
”Mmmh…”
Kun Phyllis saapui huoneeseen, hän hymyili itsekseen nähdessään kaksi naista nukkumassa päät painautuneina toisiinsa.
