Nimi: Den glider in
Kirjoittanut: Chibi
Ikäraja: S
Genre: Drama
Vastuuvapaus: Kaikki tunnistettavissa ja tunnistamattomissa olevat Rowlingin hahmot kuuluvat hänelle, enkä saa niillä leikkimisestä mammonaa tai muuta korvausta.
A/N: En ole ruotsinkielessä kunnostautunut, joten kielivirheitä saattaa olla ja varmasti onkin. Niistä on sallittua ja suotavaa huomauttaa. Osallistuu Kielimuuri ja sen murtajat haasteeseen kielinä englanti ja ruotsi, vähän suomea sivutenkin.
-*-
Hermione asteli varmoin askelin pitkin Tukholman vanhan kaupungin mukulakivikatuja. Hän ei voinut olla ihmettelemättä outoja esineitä pienten puotien ikkunoissa, eikä heiltä puuttuvia kirjaimia oudoissa sanoissa kylteissä ja mainoksissa. Tuttuutta toi sentään merituuli, joka puhalsi hyvin samalla tavalla, kuin Lontoossa. Tukholmassa siihen oli alkanut sekoittua jo lunta.
”Onko vielä pitkästi?” Ron kysyi naisen vilkaistessa tarkkaan taiteltua karttaa kädessään. He olivat kävelleet jo pitkän aikaa, sillä iltapäivän kohteena olevaan taikaministeriön konttoriin siirtymisen lisäksi Hermione oli halunnut tutustua alueeseen jalkaisin mahdollisimman paljon.
”Vielä muutama käännös. Tämä on kyllä syvällä”, Hermione huomioi. Sovittu tapaaminen oli taikaministeriön ruotsin ja suomen konttorien edustajien kanssa.
”Ehkä kuitenkin täältä?” Harry ehdotti huomatessaan maassa yhteen kiveen kaiverretun ministeriön M-kirjaimen. Sama kirjain toistui juuri ja juuri näkyvänä muutamassa mukulakivessä kauempana. Hermione vilkaisi karttaa, käänteli sitä hetken ja nyökkäsi huokaisten. Ronin kasvoilla kävi vain aivan pieni näpäytyksestä tyytyväinen hymy.
-*-
Taikaministeriön ruotsin sivukonttorissa oli tunnistettavissa sama suunnittelun käden jälki, kuin englannissakin, mutta kokoluokka oli aivan toinen. Siinä missä Lontoossa sijaitseva taikaministeriö oli piilotettuna maan alle, Tukholman konttori oli naamioitu taitavasti ja sijoitettu aivan vanhan kaupungin liepeille. Hermione asteli sisään savulasiovista Ron ja Harry vain hieman perässä seuraten.
”Herra Karlsson”, Hermione tervehti ja ojensi kätensä tunnistaessaan konttorin johtajan, jonka kanssa oli ollut aiemmin tekemisissä Lontoossa. Mies hymyili leveästi vastatessaan tervehdykseen täydellisen sujuvalla englannilla, olkoonkin, että hienoinen laulava aksentti oli kuultavissa.
”Neiti Granger, mukava nähdä”, Anders sanoi seuraavaksi viitaten vieressään seisovaan kollegaansa.
”Tässä on Sanna Kärsämäki Suomen konttorista”, Karlsson kertoi esitellen nuoren vaalean jakkupukuun pukeutuneen naisen. Sanna ojensi kätensä tervehtiäkseen Hermionea.
”Neiti Kä- Kärs- ” Hermione änkytti yrittäessään ääntää naisen sukunimeä. Ron ja Harry vilkaisivat toisiaan eksyneen näköisinä ilmeisesti peläten joutuvansa itsekin harjoittelemaan suomalaisen sukunimen ääntämistä.
”Sanna käy hyvin”, nainen kuitenkin huomautti Hermionen yritettyä hetken takellella hänen sukunimensä kanssa. Harry ja Ron esittelivät itsensä myös kohteliaasti siitäkin huolimatta, että Harry tuskin olisi tässäkään maassa esittelyjä kaivannut.
”Haluaisitteko pienen kierroksen tiloissa ennen kokousta?” Anders tiedusteli kolmikolta. Hermione nyökkäili katseen jo kiertäessä ministeriön aulaa. Ron ja Harry nyökkäsivät myös, vaikka tiesivätkin, ettei heillä Hermionen suostumisen jälkeen ollut muuta vaihtoehtoa kuin seurata perässä.
-*-
Kokouksen jälkeen kolmikko kutsuttiin kahvihuoneelle. Ruotsalaiset ja Sanna joivat kaikki kahvia, mutta tarjolla oli myös teetä ja muita virvokkeita. Sanna selaili päivän lehteä puolihuolimattomasti pysähtyen kuitenkin urheilusivujen kohdalle.
”Era laget spelar på kväll”, Sanna aloitti ja keskittyneen näköisenä nosti katseensa kohti Andersia. Hermione kaivoi vaivihkaa esille sanakirjan ja alkoi selailla sitä. Hän oli tietenkin tehnyt taustatutkimusta ja selvittänyt, että jotkut suomalaiset puhuivat suomen lisäksi usein hyvää ruotsia ja englantia, ja että molempia kieliä opetettiin suomalaisille koulussa.
”Jag vet. Ministeriet har bokat boxen”, Anders vastasi kulmiaan kohottaen. Suomi-Ruotsi-ottelut olivat usein sellaisia tilanteita, joihin ministeriö varasi isomman aition työntekijöitään varten ja etua käytettiinkin varsin tehokkaasti.
”Hur fint. Kanske ni har rummet för en finsk också?” Sanna tiedusteli. Vaikkei hän piitannutkaan pahemmin urheilusta, Suomen ja Ruotsin väliset ottelut lajissa, kuin lajissa olivat vähintäänkin viihdyttäviä.
”Förstås. Ministeriet bokade den största boxen i hallen.”
”Det måste var stor. Men vågar jag komma med om vår laget vinner?”
Hermione selasi sanakirjaansa vimmattuna yrittäessään pysyä kaksikon keskustelun perässä.
”Joukkue- peli- laatikko- ”, Hermione luetteli aivan hiljaa, mutta kuitenkin niin kuuluvasti, ettei keskustelun seuraaminen jäänyt huomaamatta.
”Kuinka epäkohteliasta meiltä. Maamme joukkueet pelaavat illalla vastakkain ja ministeriö on varannut otteluun aition. Haluatteko tekin liittyä seuraan? Tilaa on”, Anders ehdotti ystävällisesti.
”Tietenkin!” tähän asti varsin sivussa pysytelleet Ron ja Harry hihkaisivat melkein yhteen ääneen. Molemmat olivat lukeneet ja kuulleet pohjoisen huispausolosuhteista enemmän kuin tarpeeksi ja haluaisivat ehdottomasti lähteä todistamaan maiden joukkueiden välistä kilvoittelua. Ehkä he voisivat jopa oppia jotain uutta kotiin vietäväksi.
-*-
Ulkoa päin halli vaikutti kovin pieneltä sisältääkseen huispauskentän, mutta Harry, Ron ja Hermione epäilivät sen olevan jonkin loitsun alainen. Huispauskentän piilottaminen melkein Tukholman keskustaan vaatisi todennäköisesti suuria suojataikoja ja poikkeuskeinoja. Yllätys oli suuri, kun halli vaikutti sisältä aivan yhtä pieneltä, kuin ulkoa. Myöskään kenttä ei kuvannut mitenkään huispauskenttää, sillä tutut salot puuttuivat ja tilalla olivat jonkinlaiset pienet häkit. Viimeinen vihje ja varmistus tuli pelaajien saapuessa lämmittelemään kentälle ei luutien, vaan luistinten päällä.
”Tämä ei ole huispausta”, Ron henkäisi niin hämmästyneenä, että Hermione huokaisi. Vielä ulkona hänkin oli ehkä odottanut huispausta, mutta hallin sisätilat olivat paljastaneet pelin jääkiekoksi, josta hän oli tietenkin myös ottanut aiemmin selvää.
”Pelaamme me sitäkin, mutta tämä on todellinen talvilaji”, Anders sanoi ylpeyttä äänessään ja viittoi Harryn ja Ronin lähemmäs aition jäälle näyttäviä laseja.
”Jästijoukkueissa pelaaminen on huijaamisen estämiseksi kielletty noidilta ja velhoilta, joten meillä on oma liiga. Käytämme kuitenkin jästijoukkueiden kanssa samoja halleja”, Anders alkoi selittämään samalla viittoen, kuinka kentällä olevilla pelaajilla oli turvallisuussyistä ollut lupa kantaa sauvaa jo vuosia. Joskus oli käynyt niin, että yleisön jäsenet loihtivat kentälle toisen kiekon hämäykseksi tai ohjailivat kiekkoa väärille teille, mutta useimmiten kannattajat osasivat käyttäytyä.
”Säännöt eivät taida olla tutut?” Anders myös huomioi Harryn ja Ronin hämmentyneistä ilmeistä. Harry myönsi joskus katsoneensa maailmanmestaruuskisoja sivusilmällä Vernon-sedän seuratessa peliä, mutta ei ollut koskaan päässyt kiinni pelin kulkuun. Ronille jääkiekon maailma oli täysin tuntematon.
”Tämä on hyvin yksinkertaista…” Anders alkoi selittämään pelin sääntöjä niin yksinkertaisesti ja helposti selitettävästi, kuin osasi pelaajaesittelyiden välähdellessä ympäri hallia olevilla näytöillä.
Ron epäröi hieman uutta ja outoa peliä, vaikka nauttikin katselusta, mutta Harry haltioitui myös jääkiekosta.
Pelin päättyessä Harry epäili saaneensa ainakin jotain uusia ajatuksia huispaukseen sovellettavaksi. Sannan pystyttiin kuulevan lauleskelevan yksikseen ”den glider in” joukon siirtyessä jo pimentyneessä illassa päivittelemään peliä ja sen tuloksia paikalliseen noitien ja velhojen suosimaan baariin.
-*-