Käärmeenkantaja, Harry/Draco, K-11, 1/9 (uutta 31.7.2019)

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Muusa (/beta): Angelina
Ikäraja: K-11
Genre: angst, AU, romance, drama (mystery)
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Vuosia sodan jälkeen Draco pakenee auroreita ja ...

A/N: Huh, tämä tarina tulee olemaan se The Eeppinen Drarry -tekstini, jota olen halunnut kirjoittaa sitten sen kun luin Fractan Katumusharjoituksia. Tästä tulee 9-osainen jatkis (ja mahdollisesti epilogi mukaan), ja tarinan runko on jo suunniteltu, joten uskon kovasti että saan tämän valmiiksi ja suhteellisen nopeastikin! Kiitos Fracta inspiraatiosta kirjoittamiseen, tämä teksti on omistettu sinulle koska olet minun Drarry-inspiraationi <3 Ja kiitos Angelinalle brainstormauksesta, muusailusta ja muutenkin tämän tekstin kanssa avusta, joka on korvaamatonta, koska en voi aina käyttää Fractaa

Haasteet:
Vanha kunnon jatkis II
Kirjoita & kommentoi II
FanFic100 (028.   Lapset.)
FinFanFun1000 (90.   Käärmeenkantaja)

Käärmeenkantaja

1. luku: Pako

Keuhkoja puristi. Mereltä kantautuva tammikuisen jäätävä tuuli tunkeutui sieraimiin ja kurkkuun ja poltti niin, että hengittäminen vaikeutui entisestään. Draco nojasi kädet polviaan vasten ja haukkoi henkeään - se pahensi keuhkoissa tuntuvaa poltetta ja sai Dracon yskimään holtittomasti. Yskänpuuskan laannuttua Draco pyyhki kätensä housuihinsa: pitkään jatkunut kylmä ja yllättävän kuiva ilma oli kuivattanut kurkunkin. Draco tuhahti turhautuneisuuttaan ja suoristautui koko pituuteensa.

Auroreita ei enää näkynyt, mutta se ei merkinnyt mitään. Draco päätti kiertää vielä muutaman mutkan kautta vaikka vaikuttikin siltä, että hän oli karistanut takaa-ajajat kannoiltaan. Saatuaan hengityksensä tasaantumaan, Draco painoi silmänsä kiinni, keskittyi ja käännähti kannoillaan. Mutta vatsassa kiertävää tunnetta ei koskaan tullut ja avatessaan silmänsä Draco näki olevansa yhä siinä samassa paikassa kuin muutamaa sekuntia aiemmin. Hän huokaisi hiljaa. Olihan hän yrittänyt sitä lukemattomia kertoja, muttei hän vieläkään suostunut hyväksymään, että kun taikasauva oli takavarikoitu, oli viimeisetkin taian rippeet vuosien varrella karisseet hänen kehostaan, eikä hän pystynyt enää edes ilmiintymään. Edes ne yksinkertaiset vahinkotaiat mitä pienet lapset joskus tekivät, kipinöiden lentely tai ruohonkorsien kasvattaminen tavallista nopeammin, eivät onnistuneet Dracolta, eivät olleet onnistuneet vuosiin.

Draco katsahti taas ympärilleen ja jatkoi sitten matkaansa rauhalliseen tahtiin kävellen. Hän kääntyi muutamasta kadunkulmasta tahallaan väärään suuntaan ja jatkoi sitten sinne, mihin oli aikonutkin mennä. Kun hän lopulta pääsi pois kaupungin tiiviisti rakennetulta alueelta, hän pinkaisi taas juoksuun. Hän halusi nopeasti pois esikaupungista, sillä vaikka oli arvellut jo onnistuneensa eksyttämään aurorit keskustan tienoilla, ei heillä menisi kauaa päästä takaisin hänen jäljilleen, jollei hän pääsisi nopeasti tarpeeksi kauas.

***

Joka puolella välkähtelevät vihreät, punaiset, siniset, keltaiset valot. Taiat sinkoilevat sinne tänne, kiroukset lentelevät suuntaan ja toiseen, jostain singahtaa kynttelikkö hipoen Dracon päälakea. Draco kumartuu äkisti, heilauttaa taikasauvaansa ja kynttelikkö räjähtää pirstaleiksi juuri ennen kuin osuu kuudesluokkalaista rohkelikkoa päähän. Draco hymähtää ja jatkaa matkaansa ennen kuin rohkelikko ehtii paikantaa, kuka hänet on pelastanut.

***

Draco ravisteli mielensä irti melkein kuuden vuoden takaisesta taistelusta. Nyt ei ollut aikaa miettiä sellaista, hänen pitäisi päästä nopeasti takaisin Iriksen luo. Olihan tyttö ollut aiemminkin yksin, mutta nyt hän oli sairas, eikä Draco halunnut olla poissa yhtään kauempaa kuin oli pakko.

Kun asvalttiviidakko vaihtui hoitamattomaksi nurmeksi ja roskalaatikot pensaiksi ja puiksi, Draco saattoi jo hidastaa normaaliin kävelyvauhtiin. Yhä hän vilkuili tuon tuostakin taakseen, mutta tunnelma ei enää ollut yhtä painostava kuin aiemmin. Metsässä hän olisi vahvoilla - siellähän hän oli asunut viimeiset vuodet elämästään, häntä jahtaavat aurorit sen sijaan olivat kaupunkiasukkeja, asvalttiviidakon kasvatteja.

Vielä parinkymmenen minuutin reippaan kävelymatkan taitettuaan hän vihdoin saapui sille metsän siimeksestä löytyneelle puumökille, johon he olivat majoittuneet jokunen kuukausi takaperin viettämään talvea. Draco oli päällystänyt seinät erinäisillä löytämillään räsymatoilla ja hän oli syksyn aikana kerännyt suuren pinon puita, oksia ja kaarnaa, joita saattoi polttaa lämmikkeeksi. Hän oli laskenut puiden määrän tarkasti jokaiselle päivälle, ja saattoi vain toivoa, ettei talvi venyisi siitä enempää.

Draco koputti oveen kahdesti nopeasti peräkkäin, piti tauon ja koputti sitten vielä kerran. Se oli heidän yhdessä sopimansa koputus, jotta Iris tiesi, että saattoi tulla pois piilostaan. Jos koputusta ei kuulunut ja ovi avautui, oli tytön pysyttävä visusti piilossa hiirenhiljaa. Draco avasi oven ja siinä samassa pieni tyttö juoksi suoraan hänen syliinsä tummat hiukset hulmuten. Draco kietoi kätensä tytön ympärille ja halasi tätä tiukasti.

***

Dracon pään yli suhahtaa taas loitsu ja hänen väistäessään katse osuu apua tarvitsevaan noitaan. Hän syöksyy loitsujen ja kirousten meren lävitse noidan luokse, nappaa kiinni naisen ranteesta ja siinä samassa hän kääntyy ympäri, heilauttaa taikasauvaansa luodakseen heidän ympärilleen suojataian ja samassa ympärille muodostuneeseen aineettomaan kuplaan räjähtää kolme kirousta. Draco katsahtaa naista, jonka kasvoille on jähmettynyt tyrmistynyt ilme, ja silloin Draco tekee päätöksensä. Hän käännähtää kannoillaan ja siinä samassa tuntee vatsassaan nipistävän ja vetävän tunteen. Vain hetkeä myöhemmin hän ja nainen mäjähtävät tuttuun puutarhaan, suoraan Narcissan kukkapenkkiin.

***

Draco peitteli Iriksen sänkyyn ja suukotti tyttöä otsalle ennen kuin laskeutui itse sängyn viereen muutamasta ylimääräisestä täkistä petaamalleen pedille. Aivan hänen kätensä ulottuville oli laskettu tulen kohentamiseen tarkoitettu metalliesine ja toisella puolella oli puusta vuoltu kulho täynnä vettä ja märkiä riepuja. Sinä yönä Draco torkkuisi kissanunta, hänen täytyisi vaihtaa Iriksen otsalle laskettu riepu puolen tunnin välein ja samalla pitäisi mitata tytön kuume. Hän asetti rannekelloonsa ensimmäisen herätyksen puolen tunnin päähän ja painoi päänsä kotitekoista patjaansa vasten.

“Isä?” Draco hätkähti kuullessaan hennon äänen yläpuoleltaan.

“Niin, Iris?” Draco kysyi ja kääntyi selälleen kyynärvarsiensa varaan.

“Löysitkö vieläkään lääkettä?” Iris kysyi ja hänen tummat silmänsä katsoivat suoraan Dracoon. Draco painoi katseensa alas ja joutui pudistamaan päätään.

“Olen pahoillani, kulta. En löytänyt kuin ne yrtit, jotka toin. Menen huomenna uudestaan, jaksatko odottaa?” Dracon äänensävy oli pahoitteleva ja hänen äänessään melkein kuulsi ne kyyneleet, jotka olivat viittä vaille tippumassa hänen silmistään.

“Jaksan, tietysti, isä”, Iris vastasi huokaisten ja kääntyi sitten takaisin selälleen. “Hyvää yötä.”

“Hyvää yötä, pikkuinen”, Draco vastasi ja laskeutui takaisin pedilleen. Hänen tosiaankin pitäisi löytää jokin keino helpottaa Iriksen oloa, mahdollisimman pian.

[FractaAnima]

Ohhoh, no jopas. Lainsuojaton ja vieläpä taiaton Draco, siinäpä vasta mielenkiintoinen kombo! Etenkin kun huomioi sen, että Draco on puhdasverinen eli ehkä vähän käsi ilman taikoja. Oliko tässä ajateltu, että sauvan ottaminen vei Dracon taikuusvoimat vai onko siellä taustalla muuta? Toivottavasti on muutakin, koska eihän se taikuus sauvassa ole (vaikka taikominen ilman sauvaa toki lienee vaikeaa, kun on siihen lapsesta asti opetellut).

Iris on kiva nimi, mukavan tuore, ei tule joka tekstissä vastaan! Mielenkiinto varmasti ainakin triplaantui, kun hänet mainittiin ja no, tytärhän se sitten. Ehdin aavistaa vähän ennen kuin se tuli ilmi. Lieneeköhän Astoria äiti? Elokuvissa hän ainakin oli tumma, vaikka itse olen aina mieltänyt naisen vaaleaksi, mistä lie johtuu.

Voi vitsi. Tämä vaikuttaa seikkailulliselta enkä malta odottaa tietoa siitä, miten Harry saadaan soppaan sekoitettua, muutenkin kuin aurorin virassa tietenkin.

Lisää kiitos! <3

- Frac

[Avaruuspiraatti]

Minä oon vakaasti päättänyt tutustuttaa itseni HP-fandomiin ja joihinkin valittuihin parituksiin, että voisin niistä joskus jotain itsekin kirjoittaa. Drarrya olen tässä lähiaikoina tsiigaillut ja koska tällä oli vielä niin kivaisa nimikin, niin päätin sitten tulla kurkkimaan! Mielenkiintoinen juttu tuo taian hiipuminen ilman taikasauvaa! Itselleni jäi Pottereista sen verran käteeni, että taikominen ilman sauvaa olisi hirmu vaikeaa muttei mahdotonta. Minulla on vähän sellainen tunne, että Dracon taikuuden hiipumiseen voisi hyvinkin olla osallisena myös hänen henkinen ja toki myös fyysinen uupumuksensa. Lainsuojattomana piilotteleminen pienen ja sairaan tyttären kanssa on varmasti kamalan raskastasta. En yhtään ihmettelisi, vaikka Dracon taikuusvaje johtuisi osasyin myös siitä. Ehkäpä Harry onnistuisi sytyttämään taikuuden uudestaan Dracossa Tällain mitään fikin alkutietoja katsellessani odottamatta!

Mielenkiintoinen fikinalku. En osaa yhtään odottaa, mitä tuleman vielä pitää, mutta jään seurailemaan!

[Vendela]

Hieman mietin, uskallanko tulla katsomaan tätä, sillä osasto on minulle vähän väärä Mutta keräsin kuitenkin rohkeuteni ja tässä olen.

Alku vaikuttaa mielenkiintoiselta ja lupaavalta kuten tuossa aikaisemmat kommentoijat ovat jo sanoneetkin. Itse tykkään tämän nimestä, sillä se lupaa oikeastaan mitä vain! Takaumat olivat kivoja yksityiskohtia ja antoivat pientä viitettä siitä missä mennään. Taikuuden menetys oli kanssa jännä yksityiskohta ja siihen mitä Frac tuossa jo sanoikin, niin lisäisin oman näkemykseni. En muista oliko Peterillä taikasauvaansa eläessään rottana, mutta eikö ainakin leffoissa hän tarvinnut sitä muuttaakseen muotoaan? Joten onkohan tässä jotain samanlaista taustalla? Dracolla on kuitenkin varmasti vaikeaa ilman taikuutta.

Jään seurailemaan tätä, sillä olen kuitenkin utelias kuulemaan mitä tässä tulee tapahtumaan

Vendela

[hiddenben]

Tässä tekstissä on kaksi asiaa, mitkä tekevät tästä minulle poikkeuksellista luettavaa: 1) paritus, jota harvemmin luen ja 2) osasto, jolle harvoin eksyn. Ja silti olen täällä kommentoimassa? Jep, koska: 1) nimi herättää uteliaisuuteni, 2) on hyvä poistua omalta mukavuusalueelta, 3) tykkään jatkotarinoista ja olet ehtinyt suunnitella tarinan runkoa, joten loppukin on luvassa, mikä on aina mukavaa ja 4) tämä ensimmäinen luku oli todella mukaansatempaava ja herätti monta kysymystä! Joten, tässä sitä ollaan

Tykkään alun toiminnallisuudesta, mihin on silti sekoitettu paljon lähihistorian tapahtumia, perhedynamiikkaa ja ennen kaikkea Dracon persoonallisuutta. Tämän tarinan Draco on niin erilainen kuin mihin olen tottunut: haavoittuvainen ilman taikuutta, mutta silti vahva, itsenäinen ja päättäväinen; välittävä ja tytärtään rakastava, mutta samalla tuntuu siltä, ettei Draco anna itsensä sokeutua tosimaailman asioista. Vaikka tämä pakottaakin miettimään Dracon uusiksi, olen ihan ok asian kanssa ja valmis antamaan miehelle mahdollisuuden

Tämä myös herättää monta kysymystä juurikin velhosodan jälkeisistä tapahtumista, miten Draco on päätynyt tuohon tilanteeseen? Miten Harry tulee sopimaan kuvioihin, miten näiden kahden suhde tulee etenemään? Entä miten käy tyttären, entä Dracon taikasauvattomuuden? Niin jännittävää, niin kivaa! Odotan innolla seuraavaa lukua

[Lyra]

iltapäivää ja terveisiä kommenttikampanjasta! tämä teksti vaikutti esittelyn ja otsikon (sekä parituksen) myötä niin mielenkiintoiselta, että oli pakko tarttua tähän.

Alussa herää ihan hirveästi kysymyksiä. Draco pakenee auroreita, miksi? onko hän paennut heitä sodasta asti, vai onko lähiaikoina tapahtunut jotain, mikä on aiheuttanut tämän pakomatkan. Tekstissä mainitaan, että Dracolta on takavarikoitu taikasauva, mutta myös ilmaistaan Dracon karanneen tylypahkan taistelusta, jotain on siis tapahtunut sen jälkeen, ja draco on ollut aurorien huostassa.

Oli erittäin mielenkiintoista, kuina dracon taikuus on vuosien saatossa kuollut, kun ei ole enää taikasauvaa. Olen jotenkin itse nähnyt asian niin, että taikuus on sisäistä ja taikasauva vain kanavoi sitä, mutta tällainenkin tilanne voi olla erittäin mielenkiintoinen. Suuri kasvunpaikka ainakin Dracolle, jolle taikominen on varmasti ollut aina itsestään selvyys, ja nyt hän ei voi edes ilmiintyä, saati sitten loitsia kipinöitä. Lainsuojattomasta Dracosta oli mukava lukea. Hän vaikutti edelleen päättäväiseltä ja fiksulta, eikä ollut vain alistunut tilanteeseen.

Se, että Dracolla on tytär, herätti entistä enemmän kysymyksiä. Kenen tyttö Iris on ja mitä hänen äidilleen on tapahtunut? Kuudessa vuodessa varmasti on tapahtunut vaikka mitä, mutta dracon ajatuksista saa kuvan, että iriksen äiti ei ole pitkään aikaan ollut kuvioissa mukana, koska hän ei tule ilmi tekstissä.

En malta odottaa, mitä tässä tekstissä tapahtuu seuraavaksi. Miten Harry sotkeutuu tähän soppaan mukaan, ja onko Iriksen tauti jotain peruskuumetta vakavampaa, johon Dracon on lopulta lähdettävä etsimään apua, ja ehkä antauduttava häntä etsiville auroreille. Otsikko tuntuisi viittaavan pimeän piirtoon, jota Draco oletettavasti kantaa kädessään. Kun osastona on Pimeyden voimat, en uskalla mitään kovin fluffyista toivoa, mutta odotan silti innolla jatkoa!

[Angelina]

Mä ihan oikeesti kuvittelin, että oon jo kommentoinut tätä :'''D Luulin varmaan kommentoineeni, kun tätä käytiin sillon läpi ennenku julkaisit - sori siis tästä mokasta, korjataan virhe!!

Tässä on todella mielenkiintoinen alkuasetelma, kuten varmasti sanoinkin aiemmin. Komppaan Fractaa siinä, että lainsuojaton JA taiaton Draco on kyllä mielenkiintoinen kombo, jotenkin tulee itsellekin surkea olo hänen puolestaan - miten hankalaa hänen elämänsä mahtaakaan olla.

Iris on herkullinen lisä kuvioon ja hänestä on varmasti mielenkiintoista lukea lisää! Laitapa sitä jatkoa nyt jo pikku hiljaa :----D