Kirjoittaja Aihe: One kiss leads to another | Korkeintaan K-11 | Raapalesarja 3/?  (Luettu 1463 kertaa)

Tikkis

  • Mrs. Black
  • ***
  • Viestejä: 1 453
  • Ava Fractalta <3
Otsikko: One kiss leads to another
Paritus: Vaihtuu raapaleittain
Ikäraja: Korkeintaan K-11
Genre: fluffy/draama, raapalesarja
Summary: Suudelma johtaa toiseen ketjureaktion tavoin. Kun raapale vaihtuu, vaihtuu parituskin säilyttäen aina toisen hahmon. Mistä kierros alkaa, siihen se myös päättyy.
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot, miljööt ja paljon muuta. Minä teen hänen maailmasta omanlaiseni saamatta siitä palkkiota.

A/N: Ensimmäinen raapalesarjani. (Oon niin last season.) Sarjan idean alkuperää en valitettavasti tunnista itsekään. Mikäli varastin tietämättäni idean joltakulta toiselta, pyydän mitä nöyrimmin anteeksi. Pidemmittä puheitta, ensimmäinen suudelma olkaa hyvät.


Hermione & Ron
300 sanaa


Viima puhalsi puuterilunta parivaljakkoa kohti. Hiutaleet tanssahtelivat tavoitellen taivaanreunaa. Näytti siltä kuin luonto itse tekisi taikojaan luoden tähtisumua tavalliseen lauantaipäivään. Aurinko sivalsi hiutaleverhon lävitse. Se sai kaiken ympärillä kimaltelemaan.

Punainen nenä pilkotti kaulahuivin takaa. Se toi muistoja lapsuudesta. Niistä joulunaluspäivistä, kun herra Granger oli vienyt Hermionen valitsemaan joulukuusen. Muistot kiirivät lastensatuihin ja -lauluihin. Niissä kerrottiin punanenäisestä porosta. Hermione hymyili ajatuksilleen, eikä Ron tiennyt, miten reagoida.

Tyttö näytti kauniilta. Villi kiharapehko leikki lumituulen mukana. Hermionen silmät säihkyivät luonnonvalossa. Tytön nauru valloitti kerta toisensa jälkeen. Ronin käsi hakeutui piponsa reunalle nostaakseen sen pois silmiltä. Hän tahtoi nähdä. Nähdä ja kokea tämän hetken, jossa hän salaa ajatuksissaan teki siitä heille kahdelle ainutlaatuisen.

Aivan yllättäen Hermionen huulten välistä pääsi yllättynyt äännähdys. Ääntä seurasi ketjureaktio, josta kumpikaan ei tiennyt, mitä siinä hetkessä tapahtui. Ron tunsi Hermionen käden hänen käsivarrellaan. Sadasosasekunnin ajan poika ehti nauttia olostaan, kunnes vahva nykäisy heitti hänet maahan. Tie, joka vei Tylypahkasta Tylyahoon ja takaisin, oli ollut peittyneenä hentoon lumikerrokseen. Salakavalasti se oli saanut unohtamaan jään, joka lymyili valkoisen peitteen alla.

Ron tunsi allaan Hermionen, jonka vartalon muodot tuntuivat useiden vaatekerrosten lävitsekin. Tuntuma puistatti poikaa – hyvällä tavalla.
”Sattuiko sinuun?” Ron kysyi noustessaan käsivarsiensa varaan.
Hermione pudisti päätään.

Vain hetkeä myöhemmin tyttö nauroi. Hän nauroi pojan vakavalle ilmeelle. Hän nauroi punaiselle nenälle. Hän nauroi uudelle lapsuusmuistolle. Sille, jossa hän oli kaatunut kuusen alle. Hänen isänsä oli sanonut, että Hermione oli paras joululahja, jonka voisi jouluna kuusen alta löytää.

Ennen kaikkea Hermione nauroi kiusaukselle. Viattoman näköinen ilme kasvoillaan hänen kouransa täyttyi hennosta lumesta. Käsi hakeutui Ronin takaraivoa kohti. Lumi valahti pojan niskaan. Se sai pojan rojahtamaan takaisin Hermionen päälle. Kylmä tunne niskavilloissa sai väristykset kiirimään koko kehon lävitse. Väristyksiä aiheutti myös ajatus siitä, mitä Ron aikoi seuraavaksi tehdä.

Hän nousi tytön päältä jättäen vain sentin ilmaa heidän huuliensa väliin, ja painoi omansa toisen omille.
« Viimeksi muokattu: 23.08.2017 23:39:17 kirjoittanut Tikkis »
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Tikkis

  • Mrs. Black
  • ***
  • Viestejä: 1 453
  • Ava Fractalta <3
A/N: Tämän osuuden (ylemmän rapsun siis) omistan FractaAnimalle, jonka rakkaus HG/SK:ta kohtaan pisti minut kokeilemaan uusia näkökulmia ja parituksia. Tästä syystä tätä raapalesarjaa oli yllättävän vaikea jatkaa. Ylpeästi voin kuitenkin todeta ylittäneeni itseni, koska enpä olisi uskonut näkeväni päivää, kun julkaisen jotain kyseisellä parituksella.


Hermione & Severus
200 sanaa

Hermionen nenänpäätä kutitti vietävästi. Pölykerrokset olivat kasaantuneet vuosien saatossa notkuville hyllyille. Vaikka professori Kalkaros oli järjestelmällinen, hän ei todellakaan tuntunut olevan siisteimmästä päästä.

Ei ihme, että Minerva McGarmiva oli laittanut tytön putsaamaan puisen liemiainesvaraston professori Kalkaroksen valvovien silmien alle. Hermione ei ollut varma kumpi oli pahempi rangaistus, jakaa tila Kalkaroksen kanssa vai luututa luutakomeroita lattiasta kattoon. Harry ja Ron suorittaisivat rangaistustaan vielä huomennakin.

Lattialankku narahti Hermionen takana. Pöly lennähti viitan helman saattelemana. Yskänpuuska yllätti tytön täysin. Silmistä valui kyyneleitä. Hermione taputti lujasti keuhkojensa kohdalle rintakehään. Kerran hän oli meinannut tukehtua. Se oli ollut konvehti, jonka hän oli salaa varastanut äitinsä työkaverin pöydältä. Hermione panikoi muistaessaan tapahtuneen. Hän nousi ylös lattianrajasta. Lattian putsaaminen oli ollut siivouksen viimeinen vaihe. Ei enää. Pää kolahti hyllylle, jonka päällä lepäsi tiiviisti korkitettuja liemipulloja.

Kalkaros syöksähti kädet ojossa. Sormet hipaisivat pienen pullon lasista pintaa. Turhaan. Pullon kyljestä saattoi lukea koukeroiset kirjaimet HUUMAHLA juuri ennen kuin se särkyi. Viettelevä makea tuoksu leijahti ilmoille. Kalkaros koitti pidättää hengitystään siinä onnistumatta.

Hermione tunsi humaltuvansa tuoksusta, jota hän oli juuri haukkonut keuhkonsa täyteen. Tarve suudella kasvoi, mitä kauemmin tuoksu tunkeutui nenäonteloihin. Kalkaroksen silmistä loisti samaan aikaan huuma ja pakokauhu. Hän otti askeleen kohti Hermionea ja painoi suoraviivaiset huulensa tytön huulille.


Severus & Narcissa
100 sanaa

”Ottaisitko teetä?” Narcissa kysyi.

Mies ei vastannut, mutta Narcissa laittoi silti veden kiehumaan. Taikasauva heilahti, ja kupit löysivät tiensä oikeille paikoilleen jykevälle tammipöydälle. Kannuun sujahti tummia makuja.

”Onko Draco kotona?”
”Ei.”
Ei ollut Luciuskaan. Oli harvoja hetkiä, kun Malfoyden kartano oli hiljainen. Siitä pitivät huolen niin talossa asuvat miehet tapellessaan kuin Narcissan sisko naristessaan velvollisuuksista pimeyden lordia kohtaan.

Kaksikon keskustelu oli lyhyt. Dumbledore oli kuollut. Draco oli säästynyt ensimmäiseltä uhriltaan.

Tyhjät teemukit lepäsivät pöydällä kaksikon palatessa ulko-ovelle. Narcissa painoi huulensa Kalkaroksen poskelle lähelle tämän huulia kohtaan, jossa kuuluisi olla hymykuopat.

”Kiitos”, Narcissa kuiskasi korvaan.
Severus nyökkäsi vastaukseksi ja katosi ulkoilmaan.
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.