Harmaata ja pörröistä | S

[Kiirsu]

Nimi: Harmaata ja pörröistä
Kirjoittaja: Kiirsu
Ikäraja: S
Genre: fluffy
Yhteenveto: Oletko koskaan nähnyt täydellistä perhettä?

A/N: Ihanaa syntymäpäivää Aurooralle, joka kirjoitti synttäritopassa:

ensimmäisen kerran elämässäni oon sellaisella fiiliksellä, etten halua vain unohtaa koko päivää. On kuitenkin aika siistiä olla elossa.

Ja tämä oli ihaninta ikinä, joten oli pakko kirjoittaa tällainen pieni hömppä pätkä, toivottavasti ilahduttaa <3


Harmaata ja pörröistä

Se oli niin pieni ja pörröinen, toisin kuin he kaupungissa. Kovin nälkäinen harmaa untuvikko, mutta äiti ei varastanut hänelle ruokiani. Kai luonto rauhoitti heitä täällä. Ei ihmisvilinää, kilpailua, tungosta, ei sitä kiirettä ja kaaosta, jonka sekaan hukkaa itsensä.

Heillä on niin täydellinen perhe: äiti, isä ja nuori lapsi. Heteronormatiivisuuden huipentuma, mutta ei se haittaa, ei tänään. He eivät naura minulle, he nauravat toisilleen, ei minulla ole tilaa heidän maailmassaan. Heidän on tämä järvi, sen kalat, nämä rannat. Annamme toisillemme tilaa eikä täällä ole lainkaan ahdasta, vaikka en tiedä, kenen reviirille tunkeuduin.

Kun puhelimeni vilkuttaa keltaista valoa Whatsapp-viestin merkiksi, tiedän sen olevan sinulta, koska minäkin ajattelin sinua. Ehkä välillä liikaakin. En haluaisi ajatella, että se oli vain kissavideo, mutta se oli vain kissavideo. Mutta miksi sinä laittaisit rakkaudentunnustuksia keskiyöllä, vaikka olisikin kesä ja valoisat illat yksinäisiä. Emme ole me, et ole täällä katsomassa tyyntä järven pintaa.

Kerron sinulle silti, että pilvet ovat tänä iltana hassuja, irrallisia haikaloja jonottamassa pilvipuutarhaan ja heidän takanaan aurinko vielä haukottelee ennen nukahtamista. Saan vastauksena kuvan Kallion vaaleanpunaisesta taivaasta ja krokotiilipilvestä, joka vilkuttaa minulle.

Ei olisi pitänyt jäädä kaupunkiin, minäkin tahdon katsella öistä järveä.

Sydämeni hyppää kurkkuun, emmekä ehkä tunnusta rakkauttamme, mutta ei meidän tarvitse. Emme ole me, emme tänään, emme vielä. Mutta Kallion taivaalla juoksee myös vihaisia kanadanhanhia sekä lapsi ilmapallon perässä, ja ehkä sinäkin kaipaat minua. Ja minä uskallan kertoa sinulle lokkiperheestä, kauniista pienokaisesta ja uskollisista vanhemmista. Tästä idyllistä, jota en edes tahdo, mutta pieni pala minusta elättelee toivoa mahdottomuuksista.

Meidän lapsistamme tulisi yhtä suloisia kuin tuo lokinpoikanen.

Ja se riittää minulle.

[Kaapo]

Hei vain!

Näin viime yönä itse asiassa unta lokinpoikasista, mahtaako tässä olla syy. :') mie tukkään kamalasti luonnosta ja minulle tuli erityisen hyvä mieli siitä, kuinka järvi, kakat ja rannat ovat lokkien heteronormiperheen, ja annetaan tilaa. Alun luonnonläheisyys, joka katkeaa saapuvaan wappiviestiin, ja muuttuu siitä sellaiseen haikeaan ikävöintiin ja pilviin, antaa tälle hyvän rytmin. Mie näen tämän femmetekstinä, en tiiä miksi. Mutta pidän tästä femmenä.

Lempikohtani(virkkeeni) on tämä:

Mutta Kallion taivaalla juoksee myös vihaisia kanadanhanhia sekä lapsi ilmapallon perässä, ja ehkä sinäkin kaipaat minua.

♡

Kiitos tuhannesti ♡ tämä on ihanan kepeä ja pörröinen teksti, jonka olen valehtelematta lukenut jo ihan tuhanteen kertaan. Kiitoskiitoskiitos.

- Auro