Voi että! Selailin Sanan säilää, ja tämän tekstin nimi herätti huomioni. Näin eläinten ja kissojenkin ystävänä tunnen vetoa eläinaiheisiin myös teksteissä, ja terapiakissasta lukeminen osoittautuikin jo itsessään melkein terapiaksi! Itse en kissaa voi ottaa kumppanini allergian vuoksi, mutta onneksi voin ympäröidä itseni kissarakkaudella lukemalla kissoista ja tietenkin tekemällä vapaaehtoistyötä löytöeläintalolla.
Pidän tässä tekstissä erityisesti siitä, miten tästä välittyvät elävinä kissojen monet puolet, ihastukset ja vihastuksetkin, ja kokonaisuus on silti ehdottoman positiivinen. Onhan se ihan faktaa, että kissa ei välitä siitä, mihin aikaan se leikkii formulaa (ihastuttava kuvaus muuten!), eikä siitä, mikä on tarkoitettu leikkikaluksi ja mikä ei.
Syliinkin tullaan vain silloin, kun itseä huvittaa. Kissat osaavat olla omapäisiä ja omanarvontuntoisia ja oikukkaitakin, mutta siitä huolimatta tämän tekstin toisiksi viimeinen virke osuu naulan kantaan: ei niitä voi olla rakastamattakaan! Niin persoonallisia otuksia. Ja kissan osoittama hellyys tuntuu entistä paremmalta, kun se ei ole mikään muuttumaton vakio. Esimerkiksi tässä tekstissäkin mainittu kissojen kyky vaistota mielialoja on ilmiömäinen, ja on ihanaa, jos kissa tulee lohduttamaan.
Todella osuva kissakuvaus ja ihana illan piristysruiske, kiitos!
-Walle
