Ficin nimi: Asunto Viistokujalla
Kirjoittaja: Kaste6
Genre: draama
Ikäraja: S
Hahmot: Teddy, Andromeda (Sirius/Remus)
Yhteenveto: ”Asunto on pieni kaksio, jossa näkyy aiempien asukkaiden elämisen jälkiä ja Teddystä on hauska kuvitella, millaisia ihmisiä siellä on ennen häntä asunut.”
Vastuunvapaus: Hahmot ovat J.K.Rowlingin. Minä vain jälleen järjestelen palasia huvikseni uudestaan. En saa tekstistäni rahaa, enkä muuta palkkiota kuin hyvän mielen kirjoittamisesta.
A/N: Mulla on joku päähänpinttymä Teddystä asumassa Viistokujalla samassa asunnossa kuin Sirius ja Remus aikanaan. Tän piti olla puhtaasti tarina siitä, kuinka Teddy saa tietää isänsä asuneen Siriuksen kanssa kämppiksinä samassa asunnossa kuin hän itse, mutta sitten se S/R pääsi kuitenkin lipsahtamaan sinne ja Teddylle taisi selvitä jotain muutakin isänsä nuoruudesta. HUPS. Tässä on myös varmaan ihan liikaa vaikutteita toyhdon Kämpästä ja ehkä jokaisesta S/R-ficistä, jonka oon ikinä lukenut ja jossa herroilla on yhteinen asunto. HUPS sillekin.
______________________________________________________________________________
Asunto Viistokujalla
Tylypahkasta valmistumisensa jälkeisenä syksynä Teddy vuokraa ihan oman asunnon Viistokujalta.
Hän olisi toki voinut asua vielä Andromedankin kanssa, mutta toisaalta Teddy ei halua olla vaivaksi isoäidilleen ja itsenäisen elämän houkutus kutkuttaa nenänpäätä liikaa.
Asunto on pieni kaksio, jossa näkyy aiempien asukkaiden elämisen jälkiä ja Teddystä on hauska kuvitella, millaisia ihmisiä siellä on ennen häntä asunut. Olohuoneen lattiassa on makuuhuoneen oven edessä suurehko musta palanut jälki ja ikkunankarmeissa näkyy pienempiä hiiltyneitä jälkiä, jotka joku on tökkinyt niihin ilmeisesti tupakantumpeilla. Parketin naarmuista Teddy on päätellyt, että jollain edellisellä asukkaalla oli varmaankin ollut koira.
Kun Andromeda ensimmäisen kerran kävi asunnossa, hänen ilmeensä oli kummallinen ja Teddy päätteli, ettei isoäiti ollut hänen kanssaan aivan samaa mieltä asunnon kodikkuudesta. Joka tapauksessa asunto on ihan mukava ja sopivan kokoinen yksin asuvalle Teddylle.
Makuuhuone on pikkuruinen ja aamuaurinko pääsee paistamaan sen ikkunasta, olohuone ja keittiö ovat ihan kelvollisen kokoiset. Kylpyhuone sen sijaan on niin pieni, ettei sinne mahdu ammetta, joten siellä on vain suihku, ja eteinen vain muutaman askelen kokoinen. Parasta asunnossa on Teddystä kuitenkin pieni, Viistokujan yläpuolelle antava vähän ranskalaistyyppinen parveke, jonka kaiteen raoista voi kesäiltaisin roikottaa jalkojaan alas ja kuunnella kadun hälinää.
Teddy on asunut asunnossa viikon, kun hän aamukahvia keittiössä juodessaan huomaa ikkunalaudassa tumppausjälkien joukossa kaiverruksen. Aluksi hän luulee sitä vain ajan kuluttamaksi naarmuksi, mutta tarkempi tutkimus paljastaa suttuiset ja ajan patinoimat jäljet kirjaimiksi.
ANTUAAJALHA + HLIUTAMO siinä lukee, eikä siinä ole Teddyn mielestä mitään järkeä. Hän jatkaa kahvin siemailua, mutta jokin kaiverruksessa jää kaihertamaan hänen mieltään. Niskaa kihelmöi niin kuin olisi unohtanut jotain tärkeää ja hetken päästä Teddyn on pakko kumartua tutkimaan kaiverrusta uudelleen. Sanojen rytmi on jostain tuttu, mutta Teddy ei saa päähänsä mistä tai mitä sanat tarkoittavat ja pian hän antaa asian olla. Iltaan mennessä hän on jo unohtanut koko kaiverruksen.
***
Syyskuuta 2016 on kulunut viikko, kun Teddy ilmoittaa isoäidilleen löytäneensä asunnon Viistokujalta. Seuraavana päivänä he menevät yhdessä katsomaan sitä ja jo porraskäytävässä Andromedaa vähän pyörryttää.
Tottakai Andromeda muistaa asunnon.
Hän muistaa kuinka Sirius oli nauraen tanssittanut hänet ulos Kalmanhanaukiolta Alphardin perinnönjakotilaisuudesta, vaikka Walburga oli huutanut loukkauksia ja kironnut sukuhopeat seivästysyritykseen heidän peräänsä.
Hän muistaa, kuinka kahta viikkoa myöhemmin hän oli ensimmäinen, jonka Sirius oli kutsunut katsomaan uutta kotiaan, jonka heidän Alphard-enonsa oli tälle mahdollistanut, haudan takaakin.
Ja hän muistaa, kuinka vähän ajan päästän myös Remus muutti asuntoon ja ripusti keittiön ikkunaan kirkkaan keltaiset verhot.
Teddy katsoo häntä kysyvästi ja hän pudistaa päätään katsellessaan ikkunalautoihin hiiltyneitä pyöreitä jälkiä (ja näkee mielessään Siriuksen ja Remuksen molemmat roikkumassa avonaisen ikkunan äärellä, puhaltelemassa savupilviä Viistokujan ylle), muttei sano Teddylle mitään.
***
Lokakuun lopussa Teddy saa Harrylta muutaman isänsä vanhan valokuva-albumin, jotka Harry on ottanut Remuksen asunnosta Teddyä varten, kun he sodan jälkeen tyhjensivät sitä Andromedan kanssa. Hän sanoo että ne olivat jääneet jostakin syystä lojumaan kaapin perälle vuosiksi, vaikka niiden oli ollut tarkoitus päätyä Teddylle jo paljon aikaisemmin. Teddy kiittää hymyillen.
Samana iltana Teddy istuu sohvallaan ja katselee valokuvia. Kuvat ovat isän kouluajoilta ja kesältä koulun loppumisen jälkeen, ja ne saavat Teddyn hymyilemään haikeasti.
Teddyn nostaessa toisen albumin syliinsä, sen välistä putoaa kaksi mustavalkoista, jästikameralla otettua kuvaa. Päällimmäisessä kuvassa on Teddyn isä ja toinen poika, jolla on kiharat olkapäille taipuvat mustat hiukset ja tuikkivat silmät, ja jonka Teddy tunnistaa muiden kuvien perusteella Sirius Mustaksi. He ovat kuvassa noin Teddyn ikäisiä, nojaavat ikkunalautaan ja hymyilevät leveästi. Teddy hymyilee ja nostaa toisen kuvan vuorostaan päällimmäiseksi. Silmät rävähtävät selälleen, Teddy vetää yllättyneenä vähän normaalia terävämmin henkeä ja tuntee kuinka hiukset vaihtavat väriä yllätyksen seurauksena.
Toisessa kuvassa Remus ja Sirius nojaavat edelleen samaan ikkunalautaan, mutta hymyilyn sijaan he suutelevat. Remuksen kädet ovat Siriuksen niskassa ja hiuksissa, Siriuksen kädet Remuksen alaselällä, toinen lähes pakaralla.
Teddy tuijottaa kuvaa typertyneenä.
Hänen isänsä suutelee kuvassa yhtä parhaista ystävistään. Sen lisäksi kuvan taustalla olevasta ikkunasta avautuva näkymä näyttää Teddystä etäisesti tutulta ja mitä kauemmin hän kuvaa tuijottaa, sen tutummaksi näkymä käy. Teddy kääntää kuvan ympäri kuin etsiäkseen jotain selitystä näin hämmentävälle kuvalle. Kuvan ylääreunaan on kirjoitettu pienellä, siistillä kaunokirjoituksella Anturajalka + Kuutamo, tupaantuliaiset 1978. Tekstin perään on piirretty pikkuruinen sydän.
Teddyn päässä raksuttaa, palaset loksahtelevat paikalleen kun hän nousee ylös, kuvat yhä kädessään. Hän kävelee keittiön ovelle ja nostaa kuvan silmiensä tasalle. Huulilta karkaa hiljainen vihellys ja hiukset vaihtavat taas väriä ajattelematta, Teddy tietää sen kihelmöinnistä päänahassa.
Maisema ikkunan takana on sama. Kuvan ikkunalaudoissa ei näy vielä hiiltyneitä jälkiä, eivätkä ikkunaa nykytodellisuudessa kehystä vaalean väriset verhot, mutta näkymästä ei voi erehtyä. Sitten Teddy muistaa kaiverruksen ikkunalaudassa. Kaksi harppausta ja Teddy on ikkunan luona. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkärankaa, kun hän lopulta tajuaa, mitä kaiverruksessa todella lukee.
ANTURAJALKA + KUUTAMO. Tutut lempinimet, jotka ovat olleet osana Pottereilla kerrottuja iltasatuja hänen lapsuudessaan. Nimet, jotka löytyvät myös hänen sormissaan olevien kuvien takaa. Nimet, joiden kantajien veri virtaa hänen suonissaan.
Todellisuus humahtaa Teddyn läpi, hän ottaa haparoivan askelen taaksepäin ja nojaa selkänsä jääkaapin oveen, sillä jalat tuntuvat yhtäkkiä aika huterilta.
Hänen isänsä on asunut tässä samassa asunnossa.
***
Joululomalla Teddy pitää tupaantuliaiset Pottereille ja Weasleylle, kun Tylypahkalaisetkin ovat kotona.
Keittiön ikkunaan on ripustettu keltaiset verhot, Teddy poseeraa vieraisensa kanssa kameralle ikkunaa vasten (hänen pieni ruokapöytänsä on hetkeksi siirretty olohuoneeseen) ja jääkaapin ovea koristaa kaksi mustavalkoista valokuvaa, joissa kaksi poikaa hymyilee kameralle ja suutelee toisiaan.
Tammikuussa siihen oveen ilmestyy vielä kolmas kuva sinihiuksisesta, ystäviensä ympäröivästä nuoresta miehestä hymyilemässä ja vilkuttamassa kameralle