Toisilleen täydelliset | K-11 | H/D | Spurtti 7/7

[Fairy tale]

Voi söpötys. Onneksi muut suhtautuivat noinkin kivasti näihin kahteen. Tuo Ronin kommentti että "käy järkeen oikeastaan" sopii jotenkin niin hyvin Ronin suuhun ja kertoo sen, että hän on oikeasti pohtinut asiaa ja niitä Harryn monia pakkomielteisiä hetkiä Malfoyihin.

Olit onnistunut kokoamaan tähän viimeiseen pätkään mukavasti kaiken sellaisen, joka kokoaa kaikki tapahtumat yhteen mutta jättää silti auki sen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Huispauskenttä on varmasti oikein sopiva viimeiseksi illanviettopaikaksi Tylypahkan mailla, kun vieressä on ihana ihminen. Onneksi aina voi kirjoittaa uutta ja minulla ei ole mitään sitä vastaan, että innostut kirjoittamaan näistä kahdesta lisääkin.
Kiitos ja kumarrus.

[Felia]

Ohops, pikkuisen myöhässä kommenttini kanssa, mutta tässä muutama sananen viimeisistä rapsuista.

Akjdsosddkspaöalc, voi että näitä kahta! Voin niin kuvitella Dracon panikoimassa, kun sen ja Harryn suhde paljastui muille. Mutta toisaalta, onhan se ihan ymmärrettävää, että ei ihan heti olisi halunnut sen tulevan julki. Ja tietenkin on ymmärrettävää myös Harryn puoli asiasta - jos jokin, tai siis joku, tekee onnelliseksi niin miksi sitä pitäisi peitellä?

Hyvä, kun Harry avautui Dracolle. Heillä molemmilla on tahoillaan ollut vaikeuksia, joten on varmasti hyvä saada purkaa tuntojaan, ja sitä kautta kaksikko pystyy myös ymmärtämään toisiaan paremmin. Menneisyyden haamujen ei kannata antaa vaikuttaa tulevaan liikaa.

Voi aww, ujosteleva Draco. ♥ Jotenkin mie oon aina mieltänyt sen pohjimmiltaan hieman ujoksi, mutta se on vaan käytöksellään yrittänyt peitellä sitä.


Mahtavaa, että Hermione ja Ron ottivat kaksikon suhteen hyvin - tai no, Ronilta saatiin ensin hyvin ron-mainen reaktio, mutta lopulta kuitenkin oli OK asian kanssa. Narcissan reaktio oli kieltämättä pikkuisen yllättävä, mutta toisaalta taas, olen aina ollut sitä mieltä, että se on hyväsydäminen ja ymmärtää asioiden oikean laidan ja osaa reagoida sen mukaan. Mutta ei tosiaan ihme, jos Dracoa on hieman kauhistuttanut kertoa äidilleen uutiset - joskus omasta suhteestaan kertominen vanhemmille on todellakin pelottavaa, varsinkin jos tietää, että reaktio ei välttämättä ole kovin hyvä. Onneksi tässä ei kuitenkaan ollut ongelmia vaan Narcissa ihan haluaa tavatakin Harryn.

Jos hän vain olisi yhdessä Dracon kanssa, mikä tahansa paikka tuntuisi kodilta.

Aww, tää lause kruunasi kyllä koko sarjan. ♥

Tää oli kyllä tosi ihana pieni sarja, tykkäsin valtavasti. Tuhannet kiitokset ♥

[Vendela]

Miten voi olla mahdollista, että olen missannut tämän viimeinen rapsun?!? Anna anteeksi!
Olin kyllä lukenut sen, mutta lahjakkaasti jättänyt kommentoimatta, hyi minua.

No, korjaan erheeni nyt, sillä parempi myöhään kun ei milloinkaan, eikös niin

Jatkoit kivalla linjalla tämän loppuun. Sopivan siirappista, pörröistä ja ennen kaikkea ihana loppu.
Ronin ja Hermionen reaktiot olivat heille tyypillisiä ja osuvia. Voihan hilleri sentään! Ja Narcissa, juuri sellainen kun ajattelenkin hänen olevan. Draco aliarvioi äitiään, sillä tällä on kuitenkin kaikesta huolimatta avara sydän.

Tämän loppu <3 Vaikka Felia sanoi sen jo, niin pakko nostaa sama lause uudelleen.

Jos hän vain olisi yhdessä Dracon kanssa, mikä tahansa paikka tuntuisi kodilta.

Niin ihana ja täydellinen! Harryn koti on todellakin siellä missä Draco on. Ja samalla se on myös toisinpäin, Dracon on hyvä siellä missä Harry on. Yhdessä nämä kaksi pääsevät pitkälle <3

Sanoit, että osallistut FF100 haasteeseen tällä parilla, jes! En malta odottaa että pääsen lukemaan lisää kirjoittamaasi H/D:tä

Kiitos vielä kerran tästä lukukokemuksesta, nautin!

Vendela

[Elfmaiden]

Aww, ihana minidraama! Tykkäsin juonesta ja miten asiat etenivät, aika reippaasti, mutta toisaalta pitkällä aikavälillä. Loistava iltasatu, kiitos!

[Angelina]

Fairy tale: Kiitos! Mä tykkään ajatella niin, että Hermione ja Ron tuntevat Harryn sen verran hyvin, ettei hänen parisuhteensa ja tunteensa tule varsinaisesti yllätyksenä Joo mä jotenkin ajattelin, että Harrylle ja Dracolle sellainen viimeisen illan viettäminen Huispauskentällä on luontevaa, kiva jos se sopi tähän! Varmasti tuun kirjottaan näistä kahdesta vielä lisää!

Felia: Noh, oon sitten vielä enemmän myöhässä vastaukseni kanssa, joten ei hätää Mun fanoniin kuuluu se, että Harry on useimmiten se, jota ei haittaa tuoda tunteitaan julki ja Draco on sitten se pidättyväisempi osapuoli. Voisi se toisaalta toimia kyllä toisinkin päin, täytyy ehkä kokeillakin. Ja joo, ujosteleva Draco on <3 Mä haluan myös ajatella, että Narcissa tietyllä tapaa kunnioittaa Harrya sodan jälkeen, joten siinä mielessä hänen reaktionsa on mielestäni ihan toimiva, vaikkakin varmasti yllättävä. Kiitos kommentista : )

Vendela: Hihii, saat anteeksi ja aina parempi myöhään kuin ei milloinkaan <3 Hienoa kuulla, että oot ajatellut Narcissasta samaan tapaan! Ajattelin ensin, että onko hänen reaktionsa turhankin yllättävä, mutta jotenkin se tuntui musta luontevalta. Menin joo ottamaan itselleni ikuisuusprojektin, mutta eipä tässä kai mikään kiire ole... :'D Oon jo miettinyt kaikenlaisia ficcejä, mutta saa nähdä saanko tartuttua johonkin ideaan lähiaikoina!

Elfmaiden: Kiva kuulla että tykkäsit! Joo, aika nopsaan tapahtumat tässä etenevät, mutta ajattelin että se menee tuohon spurttiraapaleen tyyliin : ) Kiitos kommentista, toivottavasti nukuit hyvin tämän jälkeen!

[Auri]

Vaihdokkaista viimein hei! Oon tosi pahoillani että tässä venähti; elämässä ollut kaikkea muuta kuin fini. Mutta nyt olen tässä ja kommentoin parhaani mukaan :> Ensin pitää sanoa, etten ole koskaan kovinkaan paljon H/Dta lukenut, ja nykyään se on yksi niistä pareista joka ei jotenkin vaan iske - mutta sun kirjoittamana tämä toimi tosi hyvin ja oon itseasiassa tosi iloinen ja tyytyväinen että tämän sain vaihdokkaiden kautta! Ei muuten varmaan olisi ikinä tullut luettua. Tämä on tosiaan aika siirappista ja söpöilyä, mikä oli ihana piristys noin muuten mutta totta puhuen tuo viidennen raapaleen julkinen rakkaudenosoitus oli mulle vähän epämukava :---D En ole itse tuollaisten suurten spektaakkelien suurin ystävä, mutta ymmärrän kyllä sen tarkoituksen. Nelosraapaleesta taas sanoit että se oli vaikea kirjoittaa ja vähän väliraapale mutta itseasiassa se jäi minun lemppariksi.

Ihan kuin näkisin hänet ensimmäistä kertaa oikeasti, Harry ajatteli koskettaessaan varoen Dracon kasvoja. -- Ihan kuin olisin tuntenut hänet aina, Draco mietti sulkiessaan silmänsä ja tuntiessaan toisen käden kasvoillaan.

Tämä oli jotenkin niin symbolinen ja kaunis ja sitoi oikeastaan tämän koko raapalesarjan tunnelman tähän pieneen kohtaukseen. Draco on jo ikuisuuden katsellut, ihaillut Harrya mutta tämä ei ole huomannut Dracoa oikeasti ennen tätä.

Jos jostain pitää valittaa niin itselle tuo tekstin formaatti oli hieman vaikealukuinen, siis kun jokainen virke oli omalla rivillään. Mutta kaikilla on omat tyylinsä toki. :> Ainiin ja tosiaan siitä piti myös sanoa, että oli ihana kuinka Harry kertoi Dracolle kaiken itsestään, ja sydäntälämmittävää että heidän lähipiirinsä - erityisesti Narcissa - ottivat parin niin hyvin vastaan. ♥ Kaikenkaikkiaan hyvin yhtenäinen ja kauniisti koostettu raapalesarja, kiitos paljon lukukokemuksesta!

[Angelina]

Aurinkolapsi: Ihanaa, kiitos kommentista! Ei haittaa yhtään että venähti, näitä sattuu : ) Tästä tuli kyllä kieltämättä oikein siirappipläjäys ja oon huomannut, että suurin osa mun kirjottamista teksteistä on oikein sokerihöttöä :'D Kiva että tykkäsit tuosta neljännestä, muistan että sitä oli kyllä työläs väkertää kun en meinannut mitenkään saada siitä sellaista, että olisin ollut edes jollain tasolla tyytyväinen. Onneksi sitten sulle ainakin toimi! Ja tuo lainaus, siitä tykkäsin itse, mutta ajattelin että mennäänkö tässä jo ihan överiksi Ihanaa että nappasit sen <3 Kiitos kovasti kommentista!

[Sokerisiipi]

Vaihdokkaista heips!

Osaan hyvin kuvitella Harryn palaavan Tylypahkaan, koska etenkin sodan jälkeen, kaipuu johonkin tuttuun ja turvalliseen on varmasti ollut suuri. En tiedä sitten, onko realistista kuvitella Harryn saavan sen verran rauhaa ihailijoilta (onhan hän kirjaimellisesti maailmanpelastaja), että hän voisi todella keskittyä opintoihinsa. Vaikka eipä sillä, että tässäkään skenaariossa Harry olisi hirveästi keskittynyt opiskeluun

Romanssin puhkeaminen ei minusta oikein tuntunut realistiselta, mutta esimerkiksi Dracon syyt tykätä Harrysta kävivät eniten järkeen ja olivat linjassa kirjojen kanssa. Se, että Harry torjui hänet 11-vuotiaana, jätti selvästi jälkensä, niin tässä kuin canonissakin. Vuosien mittainen kateus, hylkäys ja kaipuu ovat loistava pohja romanttisten tunteiden kasvulle. Harryn syyt taas viehättyä Dracosta näin yhtäkkiä kuuden vuoden vihanpidon jälkeen eivät oikein selvinneet minulle. Tai olihan siellä sitä, että Harry ikään kuin näkee Dracon uusin silmin, mutta miksi? Toisaalta onhan Harryllakin tavallaan "pohjaa", kun se oli kuudennessa kirjassa epäterveellisen obsessoitunut Dracosta ja sen tekemisistä (toki syystä mutta jos tahdotaan katsoa asioita H/D-mielessä, syitä löytyy aina )

Kaikista mahdollisista syistä huolimatta tuo ensimmäinen aamuöinen kohtaaminen oli minusta aivan liian tuttavallinen ja nopeasti etenevä. Tuli fiilis, että jäikö minulta kolme osaa lukematta vai mitä hittoa täällä tapahtuu? Olisin odottanut kiusallisuutta, kömpelyyttä ja ujoutta, koska tähänhän asti kyse oli ollut (ymmärtääkseni?) pelkistä katseista ja ehkä arkisista keskustelunpätkistä tunneilla tai niiden ulkopuolella. Mahdollisuus siihen, että onkin ymmärtänyt koko homman väärin, olisi ainakin hermostuttanut ja pelottanut minua, jos olisin ollut Harryn tai Dracon tilalla. Tässä toki näkyy minun varsin spesifi romanssimakuni, ja koko raapalesarjan tyyli on muutenkin kertova ja yleispätevä, joten kovin yksityiskohtaiset tunteiden tai ajatusten kuvaukset eivät varmaan olisi edes sopineet tähän. Olisin silti kaivannut jonkinlaista väliosaa pohjustamaan tätä suhteen syvenemistä, onhan kasvojen koskettaminen varsin intiimi ele.

Oli erittäin Harrymäistä mennä puolustamaan Dracoa, kun muut kävivät tämän kimppuun. Vaikka heidän välillään ei olisi ollutkaan mitään romanttista tai edes ystävyyttä, Harry olisi takuulla mennyt puolustamaan Dracoa, ihan vain siksi, että sellaisen käytös mahdollisti sodan alkujaankin eikä Harry halua enää nähdä vihaa ja epäluuloa turmelemassa ja satuttamassa ihmisiä. Oli myös todella uskottavaa ja ymmärrettävää, miksei Harry halunnut salata Dracoa ja heidän suhdettaan. Kun on kärsinyt ja selvinnyt niin paljosta, ei sitä halua enää peitellä sitä, kuka on ja kenen kanssa on onnellinen. Harrysta on tullut aikuinen, ihanaa! <3 Kuin myös Hermionesta ja Ronistakin. No, Hermione on aina ollut kolmikon kypsin ja ystäväkeskeisyydessään hän totta kai tahtoo vain Harryn onnea. Ronille on ominaisempaa ensin mököttää ja olla kauhistunut, että puhutko sinä nyt oikeasti Malfoysta, Harry?? Mutta hyvä, että Ronkin saatiin messiin. Loistavaa, että hän aikoo kuitenkin uskollisesti ja ikään kuin sisäpiirivitsillä kutsua Dracoa hilleriksi. Voi Ron! <3

Loppu oli makuuni vähän turhan siirappinen. Tai Narcissan reaktio oli vähän turhankin hyvää ollakseen totta, mutta mikäs siinä Mutta kiva ajatus se, että rakastama ihminen on koti paikasta riippumatta. That's the dream, right?

Kiitän

[Hazyel]

Ah Drarrya tällaisella otsikolla, voiko se edes olla mitään muuta kuin lupaavaa? No ei! <3

Tämä oli juuri sopivan siirappinen, ihan hitusen surullinen aluksi, koska kaikki salailu ja sodan jälkeiset kaunat ja no, kaikki, mutta varsinkin sitten loppua kohti kivan hattarainen ja onnellinen <3 Pidin siitä, miten tuo Harryn koti-aspekti kulki mukana ikäänkuin koko sarjan ajan, vaikkei sitä kovin monesti mainittukaan. Alussa hän pohtii Tylypahkan olevan kotinsa, sitten kaikki tämä tärkeä tapahtuu sinä viimeisenä vuotena kun hän Tylypahkassa on ja lopulta hän tajuaa, että koti on siellä missä Draco on. Jotenkin todella suloista miten Harry tajuaa tuon!

Tykkäsin myös siitä miten tämä sarja kehittyi: aluksi Harry ihmetteli tunteitaan, ärsytystään, kaikkea tuollaista. Sitten myöntää sen itselleen ja sallii itsensä katsoa Dracoa sillä tavalla, vaikka se tuntuukin oudolta. Ja sitten Draco huomaa Harryn, he tapaavat mutta yhä pitävät kaiken salassa. Ja lopulta kaikki tulee ilmi, vaikkakin ehkä hieman kliseisellä tavalla, mutta onneksi se ei tässä raapalesarjassa haitannut! Oikeastaan vähän odotinkin jotain tuollaista Ja pidin muuten myös siitä miten Narcissa suhtautui Harryn ja Dracon suhteeseen! Ehkäpä sota sai jotain Narcissassakin muuttumaan suvaitsevampaan päin.

Kiitos, tämä oli ihana välipala ja kivan hunajainen <3

[Waulish]

Vaihdokkaista hyvää päivää! Sattuipa hyvin, että juuri tämä spurttisarja arpoutui minulle kommentoitavaksi, koska minähän tätä silloin seurasin, mutta tipuin kärryiltä viidennen osan aikaan. Olen monta kertaa miettinyt, että pitäisi palata tämän pariin, mutta koskaan en ole syystä tai toisesta saanut aikaiseksi. Nyt onneksi sain juuri sopivan potkun pepulle Vaihdokkaiden myötä! Keskityn tässä kommentissa kolmeen viimeiseen raapaleeseen, joita en ole vielä kommentoinut.

Viidennen raapaleen juonenkäänne on tosi yllättävä! On kyllä helppo nähdä Draco kiusattuna perhe- ja kuolonsyöjätaustan takia, ja samaten on helppo nähdä reilu ja rehti Harry puolustamassa alakynteen joutunutta, mutta tuo suudelma, se todella yllätti minut. Siinäkin olisi ollut sensaatiota kerrakseen, jos Harry olisi vain pelastanut entisen vihamiehensä kiusaajien kynsistä. Toisaalta Harryn syyt luopua salailusta tuntuvat minusta varsin uskottavilta. Voin hyvin kuvitella, ettei Harry halua kaikkien kauheiden kokemustensa jälkeen piilotella enää mitään, mikä tekee hänet onnelliseksi. Dursleyilläkin Harryn elämä oli yhtä todellisen velhoidentiteetin kätkemistä, joten ei mikään ihme, että salailu saa nyt riittää Harrylle. Mietin sitäkin, että ehkä sodan kauhut ovat koulineet Harrysta entistä rohkeamman oman tiensä kulkijan. Hän on selvinnyt niin paljosta, ettei enää ole mitään väliä sillä, mitä jotkut ahdasmieliset jupisevat selän takana. Hieno kasvutarina!

Kuudennessa raapaleessa pidän erityisesti siitä, miten Dracon typerä Potter -sadattelu vaihtuukin lopussa yksinkertaiseen Harry-henkäykseen. Yhtäkkiä Harry onkin Dracon ajatuksissa ihan rehellisesti Harry eikä enää Potter. Sen voisi aatella heijastelevan Dracon matkaa sinuiksi tunteidensa kanssa, ja toisaalta sitä, miten hän alkaa ymmärtää Harrya paremmin. Varmasti Harryn yllätyssuukko kaiken kansan edessä saa Dracon tolaltaan, mutta kun Draco saa tietää syyt sen takana, hänkin ehkä rentoutuu. Ihanaa.

Seitsemäs raapale on minusta aivan täydellinen päätös tälle sarjalle! Siitä välittyy sellainen rauhoittava tunne, että lopulta kaikki kääntyy kuitenkin parhain päin. Vaikka viimeinen kouluvuosi on ollut varsinaista vuoristorataa, siitä on kuitenkin selvitty, ja se on tuonut mukanaan kaikenlaista uutta ja hienoa. Hermionen ja Ronin reaktiot tuntuvat minusta todella uskottavilta ja heille sopivilta: Hermionelle ykkösprioriteetti on Harryn onni, ja Ron puolestaan tietysti pitää ensin mykkäkoulua - onhan Ronin ja Dracon välinen historia varsin kitkerä -, kunnes lopulta saa järkeiltyä, että kyllähän tässä käänteessä oikeastaan järkeä onkin. Ihanaa, ettei Harryn tarvitse enää kätkeä onneaan ystäviltään. Ihana on myös kliseisyydestään huolimatta se ajatus, että mikä tahansa paikka on Harrylle koti, kunhan hän vain saa olla Dracon kanssa. Etenkin Harryn kohdalla ajatus on todella lohdullinen nyt kun hän joutuu luopumaan Tylypahkasta, joka on hänen ensimmäinen oikea kotinsa.

Huispauskenttä auringonlaskuineen tarjoaa aivan täydelliset puitteet viimeiselle kohtaukselle. Se on molemmille merkityksellinen ympäristö, ja sieltä näkee varmasti muitakin tiluksia ja linnaa. Huh, miten Tylypahkaa varmasti tuleekin ikävä, kun on viettänyt siellä niin monta vuotta kesiä lukuun ottamatta! Se kun on vielä kaukana kaikesta ja täysin oma maailmansa. Tässä melkein itsekin liikuttuu, kun miettii kaikkia Pottereiden parissa koettuja hetkiä. ♥

Kiitos paljon tästä sarjasta, tämä oli miellyttävää luettavaa ja mukavan erilaista! Oli hauskaa lukea H/D:tä, kun sen pariin tulee niin hirmu harvoin eksyttyä. -Walle

[Angelina]

Sokerisiipi: Mä haluisin jotenkin uskoa, että Harryn annettaisiin opiskella viimeinen vuosi rauhassa (vaikka sitten McGarmiwan käskystä), mutta olenkin ficcien osalta vähän turhan optimisti Ymmärrän kyllä joo pointin, että tässä edetään aika nopeaa tahtia ilman varsinaista asioiden selittelyä sen tarkemmin ja se varmasti on pitkälti ainakin mulle se haaste, kun rapsusarjoja väsää. Tuntuu ettei saa kerrottua sitä kaikkea mitä haluaisi ja nappaa vaan pääpointit, mutta se helposti tuntuu epärealistiselta. Hienoa, että pidit tuosta että Harry puolusti Dracoa :3 Harry nyt ei muutenkaan varmasti halua katsella tuollaista, saati sitten sellaista ihmistä kohtaan, josta on ruvennut välittämään. Hahaa ja kommentin tekstin lopusta ymmärrän myös, mutta mulla on tapana vetää aika hattaraksi nää, koska rakastan itse höttötekstejä Maailmassa on niin paljon kaikkea paskaa, että haluan lukea ja kirjoittaa vaaleanpunaiset lasit päässä, eikä se toki ole kaikkien juttu! Kiitos kommentista :3

Laukku: Awww kiiiitos ♥ Mä aattelin että tää ois ihan liian höttöä sun makuun, mutta kiva kuulla että tykkäsit kuitenkin! Harry kiintyy täysillä asioihin sitten kun ne kolahtaa, joten ensin Tylypahka on koti ja sen jälkeen kun Draco löytyy uudella tavalla hän tajuaa, että koti onkin siellä, missä toinen on :') Oh god että rakastan söpöilyä näiden kahden välillä! Ja joo, mä haluan ajatella että Narcissalle kuitenkin Dracon onni on tärkeintä ja jos onni löytyy Harryn tyköä, ei Narcissallakaan ole nokan koputtamista

Walle: Hihii, tervetuloa takaisin ♥ Joo, onhan tuo suudelma kieltämättä vähän överi, mutta kuten itsekin sanoit, niin en usko Harryn haluavan salailla ja piilotella asioita enää. Plus nopeet liikkeet on näyttäviä Ihanaa kun huomioit tuon Potter>Harry muutoksen, koska näin hlökohtaisesti pidin itse siitä, miten tässä sen toteutin. Ihanaa että pidit tästä, kiitos hienosta kommentista! Palaa ihmeessä H/D:n pariin useamminkin, se on mahtava (paras) paritus

[Sielulintu]

Kommenttiarpajaisista heippa
Olipa pitkästä aikaa virkistävää uppoutua tähän paritukseen. Aina näistä kahdesta on yhtä ihanaa lukea, mutta liian usein tämä paritus tuntuu unohtuvan jonnekin sekä lukemisen että oman kirjoittelun osalta. Ihana palailla taas hetken tauon jälkeen muutenkin Potter-maailmaan tällaisissa tunnelmissa.
Musta tähän sopi älyttömän hyvin raapalepituus. Tällainen muoto antoi kivasti välähdyksiä näiden kahden viimeisestä kouluvuodesta, mutta tilaa jäi myös omalle mielikuvitukselle ja ajattelulle. Kuitenkin kaikki raapaleet valaisivat sitä, miten mihinkin tilanteeseen oli päädytty, ja mitkä olivat Harryn ja Dracon tunnelmat milläkin hetkellä. Tässä kävi hyvin ilmi myös tunteiden ja heidän välisensä suhteen kehittyminen. Voisin kuvitella, että pidemmät luvut ja hitaampi eteneminen ei välttämättä olisi yhtä hyvin onnistunut tuomaan esiin sitä, kuinka tunteet hitaasti muuttuvat ensihämmennyksestä ja ihastuksen jännityksestä joksikin syvemmäksi. Koska aikaa kuluu raapaleiden välillä jonkin verrankin, huomaa hyvin, miten sekä Harry että Draco oppivat pikkuhiljaa ymmärtämään paremmin omia tuntemuksiaan ja toisiaankin.
Hahmojen kuvauksessa onnistuit mun mielestä myös todella hyvin. Harryn olen itsekin aina kuvitellut vähän tuollaiseksi avoimeksi ja kohtuullisen helposti tulkittavaksi. Dracon kohdalla taas musta käy tosiaan järkeen, että ihastusta peitellään viimeiseen asti vaikka sitten ilkeänkin käytöksen taakse. Sekin, miten Draco toivoi, että Harry tulisi puhumaan ja ottaisi asioita esiin, tuntuu sopivan hänelle täysin. Voin helposti kuvitella Dracon välttelevän puhumisen aloittamisen vastuuta ja toivovan, että toinen tekisi aloitteen.
Loppu oli aivan ihana! Viimeinen lause oli juuri sellainen ihan liian suloinen päätös, että tuli pakottava tarve lukea välittömästi lisää H/D-tekstejä. Yllätyin muuten todella positiivisesti Hermionen ja erityisesti Ronin reaktioista. Varsinkin Narcissan kohdalla pelkäsin, että palaute Dracon suhteesta voisi olla murskaavaa laatua, mutta onneksi ei. Sinänsä ihan loogistakin, että Narcissa sodan jälkeen toivoo vain, että Draco olisi onnellinen, vähän kuten Hermionekin Harryn suhteen.
Kiitos ihanasta luettavasta!

[kaaos]

Minäkin tulin kommenttiarpajaisten myötä sattumalta samaan!

Varmaan samoja asioita, kuin edellisetkin, mutta en nyt kuin selannut aikaisempia kommentteja...

Pidin siitä, että draco oli harrylle huojennus kouluvuoden alkaessa. Tosin on mainittava, että ymmärsin alusta, että he olisivat tyyliin ainoat "vanhat vuosikurssilaiset", eli kun kävikin myöhemmin ilmi, että myös hermione ja ron ovat siellä, ihmettelin hitusen

Mutta voih, näiden suhde alkoi ja jatkui leppoisan suloisella tvalla. Jotenkin oli söpöä, kuinka draco vain osasi jo harryn intensiivisistä katseista päätellä harryn muuttuneet tunteet. Ja aivan ihana kohtaus oli myös vangitseva dracon nauru. Liian usein harry ihastuu dracon viileään huumoriin, aristokraattosiin piirteisiin tms. Ilosta nauravainen draco on ihana vaihtoehto!!

Suojelevainen ja suora harry on tosi in character, ja hetken ajattelin että avosylin harryn vastaanottava narcissa taas ei, mutta ehkä sittenkin joo :Dd lempeä äiti!narcissa on aika liikkis.

Kiitti lukukokemuksesta!

[Angelina]

Sielulintu - Drarryn pariin on kyllä pakko aina tasaisin väliajoin palata, se on kuitenkin niin legendaarinen ja ensimmäinen oma OTP <3 Oon tykästynyt kirjoittaessa raapalemittaan ja saa nähdä, että osaako sitä kohta muuta kirjoittaakaan :'D Hahmojen onnistuminen on ehkä isoin kehu minkä voi saada, kiitos ♥

kaaos - Ah joo, toi alku saattoi olla vähän hämäävä kyllä :'D Hupsis, no joo. Ja heh, mulla on näiden kahden (ja usein kaikkienkin) kanssa tapana mennä aika siirappilinjalle, siksi tämäin oli aikamoista söpöilyä :'3 Narcissaa pohdin itsekin, mutta jotenkin tykkään ajatella hänet niin, että sodan jälkeen ei vaan yksinkertaisesti enää jaksa olla samanlainen kuin ennen ja uskon kuitenkin, että hän haluaa Dracolle parasta! Kiitos kommentista <3