Title: Sen jäljeen
Author: Lasiovi
Raiting: K-11
Genre: angst? (uskoisin)
A/N Elikkä tämä on mun ihka eka teksti tällä anteeksi ja kiitos ja kumarrus nyt jo ymmärryksestä. *heh* Olisi mukavaa saada palautetta ja tietoa siitä kannattaako vielä edes yrittää kirjoittaa jotain muutakin. Ja kirjoitus virheitä sun muuta äidinkieli juttua tuolla varmasti on, suomenkieli ei ole joakisen kansalaisen vahvin puoli. Ja tämä teksti kehittyi mielikuvitus ystävistän. Toivottavasti täsä on kaikki mitä piti^^
Kaiken sen jälkeen
Pimeä Sängyn reunan takana näyttää loputtomalta. Tuo on siis se kadotus , yksinäisyys, paikka josta ei ole paluuta. Liikahdat kuumaa kylkeäni vasten. Painat hiljaa ynähtäen pääsi rinnalleni. Pehmeät hiuksesi kutittavat. Haluaisin suudella sileää ihoasi kaulakuopastasi, juuri siitä kohden joka painaa kevyttä uuretta iholleni. Suljen silmäni ja puhallan kipeän huokauksen. Miksi en saisi suudella sinua? Kiellot kiertävät, huutavat nimeäsi, pakottavat unohtamaan, ” mutta minä en halua..” avaan silmäni en näe mitään ”.. unohtaa sinua” päätän vaietun huuutoni katsoen pimeän reunustamaa tekojeni ratkaisua, sinua. Heräät, huulet varovasti raollaan katsot minua unen unohduttamilla silmilläsi. Muistan kuinka katsoit niilla viimeksi, vaatien. Ihminen on heikko, rakaus tekee vahvaksi, minut se rikkoo. Luen taas mantraa päässäni. Yritän keksiä syytä, miksi lähteä, miksi unohtaa. Äänesi tavoittaa minut, kuiskaat nimeäni hitaasti tavu kerrallaan, tavaat ja maistelet sitä suussasi. Se on niin makeaa huulillasi. Sinä saat minut unohtamaan kaiken muun paitsi itsesi. Teet sen tarkoituksella, painat kyntesi selkääni, upotat hampaasi kaulaani. Teet minut hulluksi , otat minut käsivarsillesi,tuuditat uneen kehräten sanoillasi turvan ympärilleni. Olet sitonut itsesi minuun, enkä minä halua iroittaa.
