Nimi: Totuus tulee ikuisuusvanhan suusta
Kirjoittaja: Grenade
Ikäraja: S
Fandom: Jujutsu Kaisen (anime)
Vastuunvapaus: Jujutsu Kaisen kuuluu sen laillisille omistajille, en saa tästä mitään
Paritus: Yuji/Megumi
Varoitukset: --
A/N: Puhdasta höpöpöpöilyä, ei osu mihinkään canonin tapahtumiin, kunhan vaan halusin tuulettaa aivoja Nanon jälkeen. Enkä edes tiedä, tuunko koskaan kirjoittamaan mitään tästä tämän jälkeen, tai edes tästä parista, mutta tää oli nyt luontevin tähän tarinaan.
Noh, ainakin saa Multifandomin purkkiin tämän kanssa! Ja pääasia oli, että mulla oli hauskaa, lol.
(ps. Sukunan repliikit on kursiivilla!)
Totuus tulee ikuisuusvanhan suusta”
Pussaa sitä nyt jo”, mutisee Sukunan matala ääni ja Yuji läiskäisee käden poskelleen, yrittää vaimentaa turhaan puhuvan monsterin sisällään.
”No en”, hän sihahtaa takaisin. ”Ole hiljaa nyt.”
”
Et uskalla.” Ja hetken päästä: ”
Nössö.”
”Hiljaa!” Yuji korottaa ääntään ja pian myös Megumi katsoo häntä päin, samassa asuntolan keittiössä kun ovat.
”Mitä sinä kailotat, Itadori?” hän kysyy, ärtymys äänessään.
”Jaa jaa, enpä oikein mitään”, Yuji huiskauttaa kättään ja yrittää antaa asian olla.
”
Nööööössöööö”, Sukuna supattaa hänen korvaansa ja Yuji läpsäisee kasvojaan uudestaan, mutta mikään ei saa pahasuista muinaisjäännettä hiljenemään. ”
No, sano nyt. Nyt, nyt, nyt…”
”Nyt turpa umpeen”, Yuji karjaisee vahingossa liian kovaan ääneen ja Megumi heittää syömäpuikon lautaselleen.
”Sinä turpa kiinni nyt, eihän täällä saa edes syötyä!”
”Enhän minä nyt sinulle”, Yuji puolustautuu, mutta Megumi harppoo jo hänen puoleensa. Yuji laskee omat syömäpuikkonsa hiljaa takaisin ramenkulhonsa viereen ja odottaa läksytystä.
”
Nööööss—”, Sukuna aloittaa, mutta Yuji painaa kätensä kasvoilleen, mutta uusi suu avautuu toiselle puolelle poskea. ”
-ssööööö.” Yujin kädet loppuvat kesken, kun hän yrittää hiljentää pahuksen turhaketta.
”Mitä sinä taas teit?” Megumi tuhahtaa ja katselee Yujin kamppailua kirousta vastaan.
”Miten niin minä?” Yuji inahtaa ja taustalta kuuluu Sukunan ärsyttävää supinaa.
”No sinä sinä, ei kai se täällä muuten vaan puhele?” Megumi kysyy ja Yuji pyörittää silmiään.
”Kuka sitä tietää”, hän vain mumisee.
”
Sano sille”, Sukuna sanoo yhtäkkiä kovaan ääneen.
”En”, Yuji kivahtaa takaisin.
”Kenelle?” Megumi kohottaa kulmakarvaansa.
”Ei kenell—”
”
Sinulle”, Sukunan ääni on kovempi kuin Yujin ja peittää pojan epätoivoisen kohtauksenpelastus yrityksen.
”Mitä minulle?” Megumi näyttää yhtäkkiä kiinnostuneelta.
”Ei mitään, ei kerrassaan yhtään mitään. Ei niin kuin sillä tavalla yhtään mitään, aivan kuin en koskaan varastanut Gojo-senseiltä yhtään paria sukkia, kun se jätti ne kuivumaan ja niissä oli kiva printti, sillä tavalla ei mitään, sillä se tarkoittaa, etten tehnyt sitä. Joten joo, ei oikeastaan mitään.”
”
Se tykkää sinusta”, kuuluu Sukunan kyllästynyt ääni ja Yuji paukauttaa otsansa pöytään. Hän toivoo siihen avautuvan portaalin ja jonkun kirouksen tai ainakin jonkun yhtä kivan tulevan hakemaan hänet ja imemään pois tästä maailmasta, hän niin ansaitsisi sen, hän niin haluaisi sitä juuri nyt.
”… ai?”
”Noooo, se nyt oli sellainen, hehe, joo, että tuota noin, sellaista tuli tässä vaan mietittyä, mutta joo, oli kiva nähdä, hauskaa ramenia sinulle ja minä tästä lähdenkin—”, Yuji ehtii miltei jo hilpaista huoneen ulkopuolelle, kun Megumi nappaa häntä kouluasun hupusta kiinni ja Yujin kurkku kuristuu, ihan kahdestakin syystä.
”Oliko se vitsi?” Megumi tenttaa häneltä, suu tiukkana viivana ja silmissä vakava katse. Yujin katse harhailee jonnekin muualle, ei halua kohdata tuttuja silmiä, jotka saavat hänen sydämensä pompahtelemaan vähän liikaakin. Ei saisi kiintyä tällä tavalla, mutta minkäs teet.
”No, se…, ei se oikeastaan ollut. Ei ollut vitsi. Että se oli ihan totta, se…, se niin”, Yuji sanoo ja yrittää kaivaa jalallaan kuoppaa itselleen, niin hermostuneesti hän hinkkaa jalanpohjaansa vasten lattiaa.
”Ei ollut vitsi?” Megumi varmentaa ja Yuji vain nyökkää. Nyt se hiivatin ketale kirouskin osaa olla hiljaa, ihan varmaan tahallaan, kun on tihutyönsä saanut päätökseen. Megumi ottaa askeleen lähemmäs Yujia ja Yujin tekee mieli väistää, tekee mieli juosta jonnekin todella kauas.
”Se on hyvä sitten…, kun en minäkään sellaisella vitsailisi. Kun et ole ainoa.”
”
No sano nyt ihan ääneen, voi tavaton”, Sukuna tuhahtaa ja Megumi ärähtää jotain kirosanan tapaista Yujin posken suuntaan.
”Minäkin pidän sinusta. Noh, oliko se tarpeeksi hyvin sanottu?” Megumi murahtaa ja Yujin silmät laajenevat. Mitä? Mitämitämitä?
”Ai…jaa? I-ihan totta?”
”Näin on päässyt käymään.”
”Sehän on kiva, se”, Yuji ilahtuu ja syöksähtää Megumia kohden. Megumi ottaa hänet vastaan ja puristaa tiukkaan halaukseen vasten itseään. Kaikki tunteet singahtavat mielessä, mutta Megumin ote on tiukka, eikä Yuji ole ollut mistään enää varmempi. Ehkä hänelläkin on oikeus onneen.
”
Pane sitä.”
”Nyt hiljaa!”
