Author: Natural alias Natte
Title: Viidestoista helmikuuta
Rating: S
Genre: Fluffy
Paring: Draco Malfoy/Harry Potter
Disclaimer: JKR omistaa hahmot/osan paikoista, minä lainaan, en saa rahaa.
A/N: Teen tämän ficin parissa uuden paritusvalloituksen. Fluffya en ole kirjoittanut (muistaakseni) pariin vuoteen, joten pahoittelen hiukan jälkeä. Mutta sitten se tärkein osuus: tämä Drarry on on omistettu vain ja ainoastaan Salaiselle ystävälleni,
Herkkuoonelle!! Ole hyvä!! Toivottavasti pidät ja ihanaa ystävänpäivää sulle <3
Haasteet: Salainen ystävä II
Viidestoista helmikuuta
Draco ja Harry istuskelivat sunnuntain alkuillasta Vuotavassa noidankattilassa siemaillen kermakaljaa. He keskustelivat päiväisestä Viistokujakierroksestaan ja siitä kuinka tyytyväinen Draco oli uuteen, hopeiseen talvikaapuunsa. Ilta oli pakastumaan päin ja tähdet alkoivat pilkahdella tummalle taivaalle. Pian keskustelu kuitenkin kääntyi aivan toisille urille.
”Harry, tiedätkö, mikä päivä ensiviikolla on?” Draco kysyi äkisti hyvin virallisen kuuloisena.
”Varmaankin samat päivät kuin tälläkin viikolla. Niin on joka viikko, päivämäärät vain vaihtuvat”, Harry vastasi leikkisästi virnistäen. Draco huokaisi hieman turhautuneena.
”Miksi sinun täytyy aina viisastella? Tai, älä edes vastaa”, Draco lisäsi äkisti nähdessään uuden virnistyksen toisen miehen kasvoilla. ”Mutta ensi viikolla, tiistaina, on 14. päivä helmikuuta.”
Harry katsoi hetken kysyvä ilme kasvoillaan, kunnes kysyi:
”Tarkoitatko ystävänpäivää? En arvannut sinun välittävän sellaisesta.”
”Ehkä minä välitänkin. Ajattelin vain, että nyt kun olemme seurustelleet hieman pidempään, niin voisi olla mukavaa viettää iltaa yhdessä hieman, krhm, erilaisissa merkeissä”, Draco vastasi hieman vaivaantuneena, mutta silti päättäväisenä. ”Tarkoitan, minä haluan viettää ystävänpäivää kanssasi hieman erilaisissa merkeissä.”
Harry mietti hetken ehdotusta, lähinnä kiusallaan, ja myöntyi toisen pyyntöön. Draco laski kätensä Harryn kädelle.
”Olen suunnitellut jo kaiken, ensin me-” Draco aloitti.
”Sinä olet suunnitellut? Entäs minun mielipiteeni, entä mitä minä haluan tehdä?” Harry keskeytti. Draco näytti hieman hämmästyneeltä.
”No yksinkertaisesti olen sinua parempi suunnittelemaan tällaisia tilanteita. Tai, noh, ylipäätään yhtään mitään”, Draco sanoi hieman liiankin itserakkaaseen äänensävyyn.
Harrya suututti. Hän kyllä piti Dracosta oikein paljon, mutta välillä vaaleaveriköllä oli paha tapa vähätellä Harrya ja hänen kykenemistään.
”Mitä sinä jostain ystävänpäivästä tiedät? Pystyn varmasti järjestämään paremman illan kuin sinä”, Harry sanoi hieman närkästyneenä. Draco kohotti toista kulmakarvaansa ja suuntasi jäätävän katseensa Harryn vihreisiin silmiin.
”Haastatko sinä minut?”
”Haastan? Äh, en minä sitä tarkoittanut. Onko sinun pakko kaikki muuttaa aina kilpailuksi, olemme jo aikuisia”, Harry sanoi turhautuneena, eihän tätä ollut aivan tarkoittanut.
”Sovitaan, että minä järjestän 14. päivä meille ystävänpäivän, sinä saat lisäaikaa 15. päivään. Se kumpi kykenee loihtimaan paremman illan, on voittaja”, Draco sanoi ojentaen kättään solmiakseen sopimuksen. ”Palkintona voittaja saa hemmottelupäivän, josta häviäjä on vastuussa.”
Harry tiesi, että asiahan oli jo päätetty. Näin tapahtui usein ja Harry alentui kohtaloonsa.
”Hyvä on.”
~**~
Helmikuun neljästoista päivä saapui ja Harry oli juuri siirtynyt aamiaispöytään. Oli epätavallista, ettei Draco ollut vielä ilmaantunut hänen ovelleen Päivän profeetan kanssa. Yleensä Draco oli jo aloittanut aamiaisen, ennekuin Harry oli ehtinyt edes herätä. Harrya huvitti ajatus siitä, kuinka paljon enemmän Draco tykkäsi viettää aikaa Harryn pienessä asunnossa, kuin omassa kartanossaan. Toki Harry ymmärsi, että kartanossa vaanivat menneisyyden haamut, eikä siksi kieltänyt Dracoa tulemasta luokseen.
Kun kello läheni ilta seitsemää, Harry havaitsi ulkona liikettä. Hänen asuntonsa eteen oli saapunut mustat vaunut, joiden edessä seisoi kaksi thestralia. Harry kiiruhti ovelle päällään vanha ruudullinen flanellipaita ja hiukan rispaantuneissa farkuissaan.
Harry avasi oven ja kohtasi maahisen, joka seisoi tympääntyneen näköisenä rappusilla.
”Herra Potter”, maahinen kähisi.
”Kyllä, minä olen, ja te olette?” Harry kysyi.
Maahinen ei vastannut, vaan kahmaisin Harrya lahkeesta ja alkoi vetää kohti vaunuja. Harry ähki ja puhisi koettaen saada maahisen otteen irtoamaan.
”Mitä haluat minusta?” Harry kysyi korottaen ääntään.
”Vien teidät herra Malfoyn juhliin. Astukaa vaunuun, olkaa hyvä”, maahinen vastasi kuulostaen lähinnä siltä, että olisi halunnut suoltaa rumimmat osaamansa kirosanat päin Harryn naamaa.
Harry oli hämillään, mutta nousi vaunuihin. Vaunut lähtivät liikkeelle ja miestä alkoi kovasti mietityttää, että mitähän maahinen mahtoi saada tästä palkaksi. Matka oli kuoppainen ja mutkainen. Kerran Harry oli kaatua naamalleen, mutta maahinen tuntui olevan mielissään.
Vaunut saapuivat Malfoyn kartanon luo. Maahinen talutti Harryn suurille tammioville, koputti oveen ja pian oven aukaisi pikkuinen kotitonttu. Tonttu kumarsi syvään.
”H-herra Ha-Harry Potter. Tulkaa sisään, tulkaa”, tonttu viittilöi ja astui syrjään. Harry astui ja kiitti tonttua.
”Voih, suuri herra Ha-Harry Potter. Olette niin ihmeellinen ja jalo kuin sanotaan. Voih, Snappy hakee isännän. H-herra, olkaa hyvä ja, ja odottakaa hetkinen”, tonttu sanoi ja katosi pienen räsähdyksen saattelemana.
Harry katseli ympärilleen. Mikään ei ollut muuttunut sen jälkeen, kun hän ensikerran kävi Malfoyn kartanossa. Ainut muutos oli, että paikat olivat pölyssä ja talossa oli enää vain yksi Malfoy. Draco Malfoy.
Draco saapui silkkisessä aamutakissa paikalle. Harry ei voinut muuta kuin hymyillä nähdessään vaaleahiuksisen komistuksen tullessa häntä kohti käsissään kaksi tonttuviinilasia. Draco ojensi toisen lasin Harrylle ja painoi suudelman hänen huulilleen. Harrya kihelmöi ja tiesi, ettei voinut vielä syyttää siitä tonttuviiniä.
”Menemmekö?” Draco kysyi kujeilevan vihjailevasti. Harry naurahti hiukan, mutta seurasi miehensä perässä.
Draco saattoi Harryn suureen kylpyhuoneeseen, joka oli kaakeloitu valkeilla marmorilaatoilla. Joka kohta kiilsi puhtaudesta ja keskellä huonetta oli pieni, juuri ja juuri kahdelle hengelle tarkoitettu, pyöreä kylpyamme. Harrylle tuli väkisin mieleen valvojaoppilaiden kylpyhuone.
Draco alkoi kiusoittelevasti riisua aamutakkiaan laskeutuessaan samalla veteen. Harry otti välittömästi esimerkistä mallia ja alkoi riisua vaatteitaan irrottamatta samaan aikaan katsettaan Dracon lihaksikkaasta selästä. Draco pudotti aamutakin lattialle ja kääntyi katsomaan Harrya.
”Tuletko sinä?”
Harry ei vastannut, vaan käveli perässä ammeeseen. Miehet istuivat vierekkäin, suudellen ja välillä nauttien tonttuviinistä. Heidän ei tarvinnut puhua, riitti, että toinen oli siinä. Harry pani merkille, että katosta alkoi sataa hiljakseen tummanpunaisia ruusunlehtiä aivan kuin Suuressa salissa lumihiutaleita. Myös hiljalleen kynttilöiden valo alkoi muuttua hämärämmäksi. Harry hymyili, suuteli Dracoa ja myönsi hiljaa mielessään, että ehkä Draco sittenkin osasi olla romantikko. Vaikkakin hieman yliampuvasti.
~**~
Draco nousi tavalliseen tapaan aamulla varhain ja Harry hieman hänen jäljestä. Yhdessä he nauttivat kattavan aamiaisen ja yllätykseksi Harry sai vaaleanpunaisen kortin, jossa luki kultaisin kirjaimin
hyvää ystävänpäivää ja avatessa se sylkäisi kourallisen ruusunterälehtiä ilmaan.
”Noh, mitäs pidit ystävänpäivästäsi?” Draco kysyi virnuillen ja huokaisten voitonriemuisena.
”Aivan sinun tyylistäsi. Hieman yliampuvaa, mutta en koskaan olisi arvannut, että osaat olla noinkin romanttinen”, Harry sanoi päätään pudistellen, mutta hymyillen. Hänen olonsa oli raukea ja levollinen ja kaikin puolin onnellinen.
”Myönnätkö tappiosi?” Draco kysyi yhä virnuillen.
”En, sillä et ole nähnyt minun iltaani vielä”, Harry sanoi ja siemaisi hieman teestään.
Draco kohautti olkiaan, mutta näytti yhä hyvin voitonriemuiselle.
~**~
Ilta alkoi laskeutua, kun Harry pyysi Dracoa lähtemään luokseen. Taivaalla tuikki tähdet ja täysikuu valaisi lumista ihmemaailmaa. Harry ehdotti, josko he kävelisivät jonkin matkaa. Hetken epäröityään Draco kuitenkin suostui, veti uuden talvikaapunsa päälleen ja yhdessä he lähtivät kävelemään kuun valoon.
Draco huomasi, että hetken käveltyään Harry kietoi sormensa hänen omiensa ympärille. Mies vilkaisi taakseen ja eteen, että kukaan ei näkisi, mutta tarttui sitten varmemmin toista kädestä. Harry painoi päänsä toisen olkapäätä vasten, kun he kävelivät tähtitaivaan alla. Dracosta hetki oli satumainen, aivan kuin lastenkirjasta. Hän puristi toisen kättä lujemmin ja hymyili.
Noin mailin käveltyään, he kaikkoontuivat Harryn asunnolle. Harry saattoi miehen sisään, otti tämän kaavun ja ohjasi olohuoneeseen. Draco istuutui pienelle sohvalle ja jäi odottamaan Harrya. Pian Harry kuitenkin palasi tarjottimen kanssa, jonka päällä oli kaksi mukia, joista nousi höyryä. Harry laski sen kuluneelle sohvapöydälle ja käveli mustan laatikon luo. Hetken puuhasteltuaan hän palasi Dracon viereen ja veti heidän päälleen pehmoisen viltin. Draco ei aivan ymmärtänyt, mitä oli tapahtumassa, mutta antoi Harryn tehdä, mitä olikaan tekemässä. Pian laatikkoon syttyi valo ja sen sisässä alkoi liikkua pieniä ihmisiä. Harry sanoi sitä telkkariksi ja kertoi, että siitä voi katsoa uutisia ja elokuvia. Tämä oli ilmeisesti nyt se elokuva. Pian ruutuun ilmestyi teksti
Titanic.
Harry ojensi sydänkuvoisen mukin Dracolle ja otti itselleen toisen. Mukissa oli kaakaota, johon oli pudotettu pari vaahtokaramellia. Harry käpertyi Dracon kainaloon ja yhdessä he uppoutuivat vaaleanpunaisen pörröviltin alle katsomaan elokuvaa nauttien samalla kaakaoita mukeista.
~**~
Elokuvan päätyttyä Draco pyyhkäisi silmäkulmaansa ja Harry nosti päänsä hänen sylistään. Draco laittoi merkille, että Harryn silmät vetistivät hieman, mutta se teki toisen silmistä vielä lumoavammat.
”Mitä pidit?” Harry kysyi hiljaa.
”Se oli, hmm, tunteellinen”, Draco vastasi ja painoi suudelman toisen otsalle.
”No, entä, oliko tämä hyvä ystävänpäivä?” Harry kysyi ja odotti jännittyneenä vastausta.
”Ei, ei ollut hyvä”, Draco sanoi ja Harry painoi päänsä. Draco otti Harryn leuan peukalonsa ja etusormensa väliin ja katsoi suoraan silmiin. ”Tämä oli
paras ystävänpäiväni.”
Harry hymyili ja painoi suudelman toisen huulille. Toinen vastasi suudelmaan antaumuksella ja tunteella, jollaista kumpikaan ei ollut ennen kokenut. Viidestoista helmikuuta he viettivät ikimuistoista ystävänpäivää, joka sai aikaan rakkauden ensikipinät.
~***~
